Eskola, Ilmari

Kirjailijan muu nimi

Eskola, Ilmari Johannes

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

näytelmät

Nimi

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Tyyppi

fyysinen teos

Elämäkertatietoa

Ilmari Eskola oli romaani- ja näytelmäkirjailija. Hän luki laajasti maailmankirjallisuutta ja kirjoitteli ahkerasti sanoma- ja aikakauslehtiin.

Eskola on taitava ihmiskuvaaja, joka hahmottelee yksilökohtaloitten kautta aikaa ja yhteiskuntaa. Hän on humoristi ja satiirikko, joka kuvaa osuvasti kunnallispoliitikkoja, huijaavia maallikkosaarnaajia ja virkamiehiä. Vallanhimo, opportunismi ja sosiaalisen nousun ihailu ovat hänen tähtäimessään.

Eskola kertoo arjesta ja sen sattumuksista. Kylä- ja perheyhteisö valottuvat hänen kirjoissaan monipuolisesti. Pieneläjien vastapainona ovat porhot ja höynäyttäjät, ja Eskola paljastaa heidät alastomiksi ’keisareiksi’. Tarinoinnin Eskola hallitsee, ja hänen esityksensä vaihtelee tarpeen mukaan nopeavireisestä lupsakkaan.

Kolme kunniaa kuvaa maaseutua ja sen miesten kunnianhimoista kilpailua. Tule Eedeniin kertoo uskonnon piirissä toimivista silmänkääntäjistä, ja Lukittu ovi kampurajalkaisesta miehestä ja häntä hyväksikäyttävästä vaimosta. Tikapuut huipulle on poliittinen satiiri Asiallisten ja Maltillisten voimainmittelöstä. Mikko Niskanen ohjasi romaanin perusteella elokuvan Syksyllä kaikki on toisin.

Katriina Kajannes

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Antologiat:
Tässä pisteessä : Keski-Suomen kirjailijain antologia. Keski-Suomen kirjailijat 1971.
Maan ilmeet : Keski-Suomen kirjailijain runoantologia. Keski-Suomen kirjailijat 1976.

Postuumina teos: Runoja, 2017
Elämäkerta: Eija Eskola: Kriittinen rakentaja Ilmari Eskola. 2017.
Runoja ja elämäkerta Kriittinen rakentaja Ilmari Eskola julkaistu samassa niteessä.

Tekstinäyte

Edellisenä päivänä oli uusi kunnanvaltuusto pitänyt ensimmäisen lakimääräisen tammikuun-kokouksensa. Yleisönparveke oli kansoitettu viimeistä sijaa myöten. Jännitys väreili ilmassa ja vetoja lyötiin, sillä tulevaisuus oli hämärän peitossa. Oli astunut esiin uusi tekijä, Vapaat veronmaksajat. Mitä se tekisi? Kunnalliskodin asukkaat miehittivät parvekkeen eturivin. Olihan koko kunnallinen elämä tienhaarassa ja kahvin saannin varmuus kysymyksessä.
[Tikapuut huipulle, Gummerus 1960, 144–145]