Lukittu ovi

Huhtikuinen sää saattaa muuttua monta kertaa päivässä. Aamulla, miehen kotoa lähtiessä, helotti aurinko pilvettömältä taivaalta hangelle ja havuneulasille, väläytti sädesuihkun miehen saunan pienestä vihertävästä ikkunasta, kun mies maantielle kääntyessään katsoi kotiaan, tuota harmaata mökkiä, johon jäivät nukkumaan niin vaimo kuin tytärkin. Oli ihan katsottava taakseen, olisiko akkunaverho heilahtanut ja joku perään kurkistanut. Ei heilahtanut akkunaverho, ei narahtanut eteisen ulko-ovi. Äänettömänäm suljetuin silmäluomin, aivan kuin jollakin laikka halveksuen katsoi tuo asumus isäntäänsä muka, täytyi miehen ääneen hymähtää – mistä lienee tullut tuo tapa, viime aikoina ääneen puhuminen, sitäkin oli mietittävä, kun kääntyi maatielle ja vilkaisi vielä kerran taakseen kotiaan kohti. Saunan ikkuna, tuo vihertävä ruutu, sieltä vian silmää iski. Auringon avulla sekin, terveisiä muka lähetti, sauna: täällä sinä ensimmäiset itkusi itkit.