Pentikäinen, Maija
Elämäkertatietoa
Maija Pentikäinen julkaisi runo- ja proosakirjoja. Lisäksi hän kirjoitti lehtiin ja antologioihin ja laati televisiotekstejä. Lausunnanharrastus vaikutti Pentikäisen käsitykseen kielestä ja sanankäytöstä: hänen ilmaisunsa on intensiivistä, tunnevoimaista ja dramaattista.
Pentikäinen tunnetaan jatkoi runoissaan sitä modernismin linjaa, joka oli romantisoivaa ja ammensi ekspressionismista. Hän uudistaa ilmaisua ja muotoa ekspressiivisyyden nimissä. Pentikäisen lyriikan kummeja ovat Uuno Kailas, Kullervo Rainio ja Aila Meriluoto. Heidän kokoelmiensa jäntevyyttä hän ei kuitenkaan aina tavoita.
Pentikäinen on lyyrikonlaadultaan totuudenetsijä ja sanan voiman käyttäjä, joka antaa lyyriselle minälle tietäjän ja näkijän roolin. Hän yhdistää kansanrunojen aineksia moderniin ilmaisuun runoissaan, joissa on vapaata rytmiä, voimakasta kuvastoa ja maalauksellista värikkyyttä.
Kumartuneet tähdet on kosmisten kuvien ja näkyjen kokoelma. Tuli, avaruus, aurinko ja linnunrata ovat runojen metaforia, ja ilmaisua siivittää näkemys elämästä jatkuvana syntymisenä uuteen. Osastossa Uusi Louhi on aiheena vahva, graniittinen naiseus.
Puun laulu –kantaatti syntyi Äänekosken Tehtaiden 75-vuotisjuhlaan, ja Pentikäisen tekstin sävelsi Ahti Karjalainen. Rakastettu maa sisältää kantaatteja, juhlarunoja ja runosarjoja, joiden aiheita ovat Työ, Keski-Suomi ja suomalaisuus.
Tässä ajassa pohtii asioiden toistumista. Se punnitsee syytöstä menneestä kaudesta pimeänä, omasta ajasta kiireisenä ja tunteettomana. Lineaarisuuden rinnalla elää kuva ajasta sykkivänä syklisyytenä. Kokoelmassa kertautuu uhmakas vaatimus runoilijantyöstä kutsumuksena.
Vallankäytön, historian ja tietämisen teemoja valaistaan eri kannoilta Rakeissa, joka on samanniminen kuin Rainion Lapsellisen yksinpuhelun päätösosasto. Kivi ja kallio ovat keskeisiä kuvia, ja ilmaisu on entistä kiteytyneempää.
Kielletty alue on romaani suuresta naistensairaalasta, alueesta jolla ihmisyys riisutaan paljaaksi. Pentikäinen pohtii kirjassa asioita sekä potilainen että hoitajien kannalta. Rankassa sairaalatyössä on osoitettava ”kohottavaa myötäelämisen taitoa” (s. 45). Marmoriportaat sisältää novelleja siirtymäjaksoista ja välitilassa olemisesta. Henkilöt pyrkivät samastumaan toiseen minuuden ja ajan rajat ylittävällä tavalla; uni, toive ja näky laajentavat kokemisen asteikkoa.
Katriina Kajannes
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tässä ajassa. Runoja. Porvoo 1957. WSOY. 100 sivua.
Kumartuneet tähdet. Runoja. Porvoo 1959. WSOY. 111 sivua.
Rakeet. Runoja. Porvoo 1963. WSOY. 84 sivua.
Kielletty alue. Helsinki 1966. Tammi. 238 sivua. Romaani.
Marmoriportaat. Novelleja. Helsinki 1967. Tammi. 136 sivua.
Kumartuneet tähdet. Runoja. Porvoo 1959. WSOY. 111 sivua.
Rakeet. Runoja. Porvoo 1963. WSOY. 84 sivua.
Kielletty alue. Helsinki 1966. Tammi. 238 sivua. Romaani.
Marmoriportaat. Novelleja. Helsinki 1967. Tammi. 136 sivua.
Puun laulu. Kantaatti Äänekosken tehtaiden 75-vuotisjuhlaan 7.8.1971 sopraanolle ym. Kirjoittanut. Maija Pentikäinen-Hänninen. Säveltänyt Ahti Karjalainen. Jyväskylä 1971. Keskisuomalainen. 8 sivua.
Rakastettu maa. Kantaatteja ja runosarjoja suomalaisuudelle. Säkeitä työlle, aikamme ihmiselle. Kirjoittanut Maija Pentikäinen-Hänninen. Kuopio 1977. Tikli. 132 sivua.
Sydämen monologi. Runoja. Kirjoittanut Maija Pentikäinen-Hänninen. Kuopio 1977. Tikli. 67 sivua, kuvitettu.
Myös lehtiartikkeleita, televisiotekstejä; antologioissa.
Rakastettu maa. Kantaatteja ja runosarjoja suomalaisuudelle. Säkeitä työlle, aikamme ihmiselle. Kirjoittanut Maija Pentikäinen-Hänninen. Kuopio 1977. Tikli. 132 sivua.
Sydämen monologi. Runoja. Kirjoittanut Maija Pentikäinen-Hänninen. Kuopio 1977. Tikli. 67 sivua, kuvitettu.
Myös lehtiartikkeleita, televisiotekstejä; antologioissa.
Tekstinäyte
Kadut
Kivi kiveltä askeleni irrottavat
kaiun,
seinä kivenä vastaa,
kivisinä uomina kadut aukeavat.
Holvatuilla ovilla en epäröi
kuin kaupustaja,
tämä kaupunki on minulle velkaa
kengänkorkojeni hinnan.
[Rakeet, WSOY 1963, s. 32]
Kivi kiveltä askeleni irrottavat
kaiun,
seinä kivenä vastaa,
kivisinä uomina kadut aukeavat.
Holvatuilla ovilla en epäröi
kuin kaupustaja,
tämä kaupunki on minulle velkaa
kengänkorkojeni hinnan.
[Rakeet, WSOY 1963, s. 32]