Kivimies, Yrjö
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Käännöksiä, sanakirjoja, mukana kokoomateoksissa. Suomentanut esim. Rudyard Kiplingin, Edgar Allan Poen, Mark Twainin ja lukuisten muiden teoksia. Elokuvakäsikirjoituksia Teuvo Tuliolle ja Valentin Vaalalle suomalaisista romaaneista.
Tietoteoksia:
Tietoteoksia:
Synonyymisanasto. Karhu 1955
Ohjeita oikolukijoille ja suomentajille. Tammi 1956
Eilispäivän maailma värikuvina. (Yhdessä Sven Palmen ja Åke Meyersonin kanssa) Tammi 1956
Näinkin voi sanoa: suomen kielen fraseologiaa. Tammi 1964
Ohjeita oikolukijoille ja suomentajille. Tammi 1956
Eilispäivän maailma värikuvina. (Yhdessä Sven Palmen ja Åke Meyersonin kanssa) Tammi 1956
Näinkin voi sanoa: suomen kielen fraseologiaa. Tammi 1964
Tekstinäyte
Kun keskustelu on joskus siirtynyt pelkoon, on usein mieleeni tullut muuan kohtalo Viron-retkeltä. Se voi näyttää erikoistapaukselta, mutta tuskin on kumminkaan sellainen. Pikemminkin pelontunteen täydellistä puuttumista minä pidän erikoistapauksena. Pelkohan on itsesäilytysvietin luonnollinen ilmaus. Jos ihaillaan kotkan rohkeutta, kun se hyökkää lentokoneen kimppuun, niin on aina muistettava, että sen käytös ei niinkään paljon ilmaise rohkeutta kuin tietoa siitä, että ilmassa ei ole olentoa, joka olisi sitä voimakkaampi – se ei ole lukenut sanomalehtiä eikä tiedä mitään potkurin hirveästä iskuvoimasta, joka murskaa sen tuossa tuokiossa.
Ihminen sen sijaan on ammoisista ajoista oppinut ymmärtämään, että maan kamara on vaaroja täynnä. Jos pelko olisi ollut hänelle vieras, niin hän jo aikoja sitten olisi kuollut sukupuuttoon. Järjen ja tahdon kehittyminen on pienentänyt hänen vaistomaisen pelkonsa piiriä, mutta vain erityistapauksissa ne ovat voineet sen täydellisesti hävittää. Kun siis lähdemme pelontunnetta tutkimaan, niin on mentävä sielunliikkeitten syntypaikoille asti, alitajuntaan.
[Kaksikymmentä, s. 51-52. Suomen kirja 1943]
Ihminen sen sijaan on ammoisista ajoista oppinut ymmärtämään, että maan kamara on vaaroja täynnä. Jos pelko olisi ollut hänelle vieras, niin hän jo aikoja sitten olisi kuollut sukupuuttoon. Järjen ja tahdon kehittyminen on pienentänyt hänen vaistomaisen pelkonsa piiriä, mutta vain erityistapauksissa ne ovat voineet sen täydellisesti hävittää. Kun siis lähdemme pelontunnetta tutkimaan, niin on mentävä sielunliikkeitten syntypaikoille asti, alitajuntaan.
[Kaksikymmentä, s. 51-52. Suomen kirja 1943]