Neljäkymmentäneljä pakinaa

”Ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla. Ellei hän voi mitata tietojaan ja ajatuksiaan toisten tiedoilla ja ajatuksilla, niin hän saa ruumismyrkytyksen – tulee täyteen omia kaasujaan ja huokeasti kuolee”. Tämän ajatelman tapaamme Yrjö Kivimiehen uudesta pakinakokoelmasta NELJÄKYMMENTÄNELJÄ, ja lienee luvallista soveltaa sitä myös häneen itseensä. Tietojen ja ajatusten mittaaminen ja kaiken olevaisen kuurnitseminen kätkeytyy aina Yrjö Kivimiehen pakinoihin. Hänen uuden kokoelmansa aihepiiri ulottuu lavealle; yhtä kepeästi hän noukkii kehyksen pakinaansa Sokrateen ajan Kreikasta kuin pärinäpoikien kielenkäytöstä. Tyylitaiturina hän kirjoittaa hauskasti ja ennen muuta selkeästi, mutta leikkivä helppous jättää aina sijan vakavalle sanottavalle. Eli Kivimiehen omalla kynällä: ”Syvällisyys ei estä pakinaa olemasta pakina, kunhan se on kirkasta syvällisyyttä.”