Lius, Tuomas
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Tuomas Liuksen kotialbumi
Elämäkertatietoa
Asunut paluumuuttajana Joensuussa vuodesta 2005, Liperissä vuodesta 2009 lähtien
Tekstinäyte
Aurinko oli ilmestynyt horisonttiin punaisena pallona puolisen tuntia sitten. Aamun valkenemiseen oli vielä tunteja.
Usva liikkui harsoina vedenpintaa pitkin ja kohosi paikoitellen rannan tuntumassa harmaaksi muuriksi. Hiljaisuus oli kaunis paletti sävyjä, värähtelyä ja sointuja.
Korkki istui soutuveneessä luonnon ääniä kuunnellen ja naukkaillen kulauksia viskipullostaan. Ongen siima katosi peilityyneen lampeen vavan levätessä miehen kädessä.
Korkki katseli maisemaa. Saattoi hyvinkin olla, että takana oli viimeinen yö, jonka hän viettäisi tämän lammen rannalla. Edellisenä iltana hän oli puhdistanut käsivarressaan olevan vuosikymmeniä vanhan polttomerkin ja laittanut siihen uuden siteen. Sananmukaisesti kirottua merkkiä oli alkanut särkeä ja se oli tulehtumisen kautta ikään kuin herännyt elämään, muistuttamaan menneestä. Korkki mietti, miksei ollut koskaan poistattanut tuota raa’asti annettua leimaa. Se oli sotamuisto, arpi muiden joukossa muistuttamassa häntä kuolevaisuudesta. Ja toisinaan jostain muustakin.
[Kalle-Kustaa Korkin paluu. Apali 2006, s. 50]
Usva liikkui harsoina vedenpintaa pitkin ja kohosi paikoitellen rannan tuntumassa harmaaksi muuriksi. Hiljaisuus oli kaunis paletti sävyjä, värähtelyä ja sointuja.
Korkki istui soutuveneessä luonnon ääniä kuunnellen ja naukkaillen kulauksia viskipullostaan. Ongen siima katosi peilityyneen lampeen vavan levätessä miehen kädessä.
Korkki katseli maisemaa. Saattoi hyvinkin olla, että takana oli viimeinen yö, jonka hän viettäisi tämän lammen rannalla. Edellisenä iltana hän oli puhdistanut käsivarressaan olevan vuosikymmeniä vanhan polttomerkin ja laittanut siihen uuden siteen. Sananmukaisesti kirottua merkkiä oli alkanut särkeä ja se oli tulehtumisen kautta ikään kuin herännyt elämään, muistuttamaan menneestä. Korkki mietti, miksei ollut koskaan poistattanut tuota raa’asti annettua leimaa. Se oli sotamuisto, arpi muiden joukossa muistuttamassa häntä kuolevaisuudesta. Ja toisinaan jostain muustakin.
[Kalle-Kustaa Korkin paluu. Apali 2006, s. 50]