Luttinen, Kaija
Tekstinäyte
Ensimmäiseksi meidät riisuttiin ja pestiin. Sitten vietiin alastomina lääkärin tarkastukseen. Niiltä lapsilta, joilla oli täitä ja saivareita, leikattiin tukka pois ihan mulipääksi, tytötkin. Meidän ryhmämme huokasi helpotuksesta. Kaikilla säästyivät hiukset. Meidän viisas äitimme oli antanut minulle mukaan täikamman ja olin käyttänyt sitä ahkerasti. Se oli inhottavaa hommaa, mutta kiitokseksi säilytimme tukkamme. Sillä aikaa olivat polttaneet vaatteemme, enkä saanut pelastettua leluasi, vaikka tein voitavani. Meidät puettiin uusiin vaatteisiin kiireestä kantapäähän, mutta muistini mukaan vaatteet olivat hirveän rumia. Minä häpesin. Äitimmehän oli ompelija ja hän piti meidät lapset aina kauniisti puettuina.
Minä olin tietysti suosiossa. Harvat osasivat molempia kieliä, joten minua tarvittiin tulkkina. Minua huudettiin sinne tänne aamusta iltaan, aina joku oli avun tarpeessa. Kaupunkilaiset kävivät meitä katsomassa ja valitsivat lapsia koteihinsa. Pienet sievät tytöt olivat kysyttyjä. Meidät uhattiin panna lastenkotiin. Eräs nuoripari, joka asui ihan sen kansakoulun naapurina, ihastui minuun, kielitaitoni vuoksi kai. He kävivät päivittäin houkuttelemassa; saisin oman huoneen, uuden polkupyörän, rannekellon ynnä muuta vastaavaa. En voinut suostua, kun en halunnut luopua teistä veljeksistä. Olin vaatinut, että pääsisimme mahdollisimman lähelle toisiamme, ellei löytyisi sellaista kotia, joka olisi ottanut kolme lasta. Lastenkotiin emme halunneet. Viimein minulle tultiin ilmoittamaan, että Gustavsonit halusivat minut takaisin heille ja te pojat saisitte yksityiskodit myös Tukholman seudulta. Astuimme siis junaan ja matkustimme pääkaupunkiin. Meitä odoteltiin Keskusrautatieasemalla. Matkamme oli kestänyt toista kuukautta eikä se ollut mikään huvimatka.
Birgitta kaatoi kahvia ja Reima konjakkia, taas uudesta pullosta.
- Kiitoksia, kiitoksia, Minna sanoi.
- Vieläkö jaksat kertoa siitä erosta? Minulle on jäänyt muistiin, että huusin ja potkin enkä olisi halunnut lähteä vieraitten matkaan, Reima jatkoi.
- Jo vain jaksan. Tehän olette rasvanneet kielenkantimiani sekä kahvilla että konjakilla...
(Hyvä maku jäi suuhun 2002)
Birgitta kaatoi kahvia ja Reima konjakkia, taas uudesta pullosta.
- Kiitoksia, kiitoksia, Minna sanoi.
- Vieläkö jaksat kertoa siitä erosta? Minulle on jäänyt muistiin, että huusin ja potkin enkä olisi halunnut lähteä vieraitten matkaan, Reima jatkoi.
- Jo vain jaksan. Tehän olette rasvanneet kielenkantimiani sekä kahvilla että konjakilla...
(Hyvä maku jäi suuhun 2002)
Lähteitä ja viittauksia