Lehtinen, Torsti

"Ennen kuin neljännesvuosisata sitten ryhdyin kirjailijaksi, ehdin kokeilla 40 muuta ammattia viinikellarin hoitajasta huumetyöntekijään ja Nokian ohjelmistoasiantuntijaan. Asuinpaikkoja kertyi vaellusvuosieni aikana kymmeniä; useimmat niistä sijaitsivat Suomessa, jotkut Tanskassa ja Ruotsissa tai jossakin muualla.

Neljäkymmenvuotinen erämaavaellukseni päättyi, kun löysin kirjailijan ammatin. Alalle tultuani olen julkaissut runsaat 20 teosta: romaaneja, runo- ja aforismikokoelmia, esseevalikoimia, näytelmiä ja filosofisia tutkielmia. Olen myös tehnyt käännöksiä ruotsista, tanskasta ja englannista, suomentanut mm. Søren Kierkegaardin tuotantoa. Lisäksi olen osallistunut toimittajana tai yhtenä kirjoittajista noin viidenkymmenen teoksen toteuttamiseen.

Harva tuotteliaskaan kirjailija elää tässä maassa tekijänpalkkioillaan. Minäkin olen kirjailijantyöni ohessa toiminut henkeni pitimiksi kolumnistina Keskisuomalaisessa, Aamulehdessä, TV1:ssä ja useissa muissa medioissa. Olen myös työskennellyt sanataiteen ja luovan kirjoittamisen opettajana mm. Topelius-akatemiassa, Päätalo-instituutissa, Jyväskylän yliopistossa, Tampereen yliopistossa, Teatterikorkeakoulussa ja Nordens folkliga akademissa.

Olen opettanut filosofiaa Turun yliopistossa, Nordiska Konstskolanissa, Vapaassa taidekoulussa ja Kriittisessä korkeakoulussa. Satunnaisia tilausluentoja olen pitänyt kymmenissä, tai luultavammin sadoissa kohteissa sekä Suomessa että ulkomailla. Filosofin koulutukseni olen hankkinut Helsingin yliopistosta ja Kallion kaduilta."
MAKUASIOITA:

Unohtumattomia taide-elämyksiä:
Ohukaisen itku ja Paksukaisen kravatin heilutus. Giacomettin veistokset. Prahan juutalainen hautausmaa. Suurinkvisiittorin kuulustelu Dostojevskin Karamazovin veljeksissä. Sergei Rahmaninovin Kokoöinen vigilia.

Fiktiivisiä suosikkihenkilöitä:
Masaccion Karkoitus Paratiisista-taulun Aadam; Don Quijote; Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikov; Seitsemän veljeksen Simeoni; Buster Keatonin Steam Boat Bill Jr.

Mieluisa paikka:
Kaikki maailman meret ja useimmat satamat.
Suomessa sauna ja sänky ja synnyinseutuni Kallio.

Todellisuuden tuolla puolen planeetta, jossa vuorokausi kestäisi 96 tuntia, 72 tuntia päivää ja 28 tuntia yötä.

Kiehtova historiallinen henkilö:
Jeesus Nasaretilainen on ylivoimaisesti kiehtovin.

Kihetova historiallinen aikakausi:
nykyaika

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
pitkä talvi ja palelu; intohimottomat ihmiset; tekopyhyys

Elämäkertatietoa

- Torsti Lehtinen on mielenkiintoinen ajattelija. Hän on ajattelija, jolle sanat ovat enemmän kuin merkkijonoja, kielen temppuja. Lehtisen kirjat ovat portti toisenlaiseen, avarampaan maailmaan. (KL 15.6.88, Seppo Järvinen)

synt. 25.7.1942 Helsingissä
asuu Helsingissä

isä suutari, äiti siivooja
naimisissa, 7 lasta
opinnot: FM
päätoiminen kirjailija
harrastukset: ajattelu ja television katsomatta jättäminen
sivutoimet: kääntäjä, kolumnisti, kirjoittajien kouluttaja ja luennoitsija, luovan kirjoittamisen ja filosofian opettaja 1980-luvulta lähtien, Sanataiteen kurssiopettaja Päätalo-instituutissa 1994-1997 ja Oriveden opiston Topelius-akatemiassa 1988-2002, Luovan kirjoittamisen opettaja Teatterikorkeakoulussa 2001-2003, Kauppakorkeakoulussa 2002, Tampereen yliopistossa 1989, 1990-1991 ja 2002-2003, Luovan kirjoittamisen ja filosofian opettaja Valamon kansanopistossa vuodesta 1996, Vapaassa taidekoulussa 2003

Aamulehden avustaja vuodesta 1987, Aamulehden pääkirjoitussivun kolumnisti 1999-2002, Keskisuomalaisen kirjallisuusarvostelija ja kulttuuriosaston kolumnisti 1985-1996, kolumnisti TV 1:n ohjelmasarjassa Vierivät kivet 2003-2006.

Aforismeja, esseitä, novelleja, arvosteluja, artikkeleita, suomennoksia ja kolumneja monissa muissa lehdissä kuten Kirkkosanomissa, Kotimaassa, Parnassossa, Ny Tidissä, Café Existensissä (Ruotsi) ja Akadeemiassa (Viro), vierailuluentoja ja esitelmiä yliopistoissa ja kansanopistoissa sekä moninaisissa kulttuuritilaisuuksissa kotimaassa ja ulkomailla, mm. Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Islannissa ja Venäjällä.

luottamustoimia: Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1985-86 ja 1997-98, Koillis-Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta -87, Suomen kansanopistoyhdistyksen "Hyvä elämä"-kirjoituskilpailun palkintolautakunta -96, Pirkka-Hämeen kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1997, Suomen Kirjailijaliiton kirjallinen lautakunta 1997 ja 1999-.
Suomen Kirjailijaliiton edustaja Vaaskivi-plaketin palkintolautakunnassa 1997-1998. Keski-Suomen kirjailijat ry:n johtokunnan jäsen, edustaja valtakunnallisessa neuvottelukunnassa 86-88, kunniajäsen -92, Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallituksen jäsen 1991-2000, vpj. 1996-2000 ja edustaja valtakunnallisessa neuvottelukunnassa 88-91, SPR:n kirjoituskilpailun lautakunta 2000.
Suomen Kirjailijaliitto, johtokunta vuodesta 1997, vpj. vuodesta 2000, Nykysuomen seuran johtokunnan jäsen 1996-2001, Lukukeskuksen johtokunnan jäsen 2002-2003, Kriittisen korkeakoulun johtokunnan jäsen 2003-.

palkinnot: Arvi A. Kariston säätiön tunnustuspalkinto -82
Lahden runomaraton, jaettu 1. sija -84
Viialan kunnan kulttuuripalkinto -92
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto -93
Kustannusosakeyhtiö Notten Torstai-palkinto -94
Suomalainen essee 1. palkinto -95

Torsti Lehtinen on Helsingissä asuva kirjailija, aforistikko ja kolumnisti, jonka tuotanto käsittää romaaneja, runokokoelmia, aforismeja, käännöksiä ja esseitä mm. filosofiasta, kirjallisuudesta, etiikasta ja uskonnollisista kysymyksistä. Torsti Lehtinen on toiminut 1980-luvulta lähtien kirjoittajien opettajana ja toimii laajasti kulttuurin eri alueilla. Lehtinen on suomentanut ja toimittanut filosofista kirjallisuutta ja on tutkinut erityisesti tanskalaisen filosofin Sören Kierkegaardin tuotantoa.

Torsti Lehtinen kertoo kokeilleensa 40 muuta ammattia ennen kirjailijaksi ryhtymistään. Hän ei kuitenkaan viihtynyt niissä.
Esikoisteos Kun päättyy Pitkäsilta (1982) liittyi helsinkiläisten työläiskuvausten ja lapsuudenmuistojen perinteeseen kirjallisuudessamme. "Kun päättyy Pitkäsilta kuvaa pojan ja äidin elämää Linjojen puutaloissa, joissa keuhkotauti, viina, sukupuolisuus ja puute riehuvat. Villiä touhua järjestyneen yhteiskunnan nurjalla puolella ei katkaise kuin kuolema tai poliisi." (HS -82, Vesa Karonen)
Torsti Lehtinen pitää ko. teosta tähän astisen tuotantonsa merkittävimpänä "koska siitä kaikki alkoi".

Kun päättyy Pitkäsilta -romaani päähenkilö Toivo Laaksonen esiintyi myös seuraavissa Torsti Lehtisen romaaneissa Kuin unta ja varjoa (1983) ja Sokea taluttaja (1984). "Lehtisen toinen romaani on kaiken kaikkiaan suurta antikliimaksia. Dokumentaarinen sävy säilyy hänen tekstissään, mutta paino on yhä enemmän sanan neljällä ensimmäisellä kirjaimella." (KU 20.1.84, Simo Mannila)

Runo- ja aforismikokoelmat Hyppynarun varjo (1986), Nuorallatanssija (1987) ja Kuolemattomat sielut (1989) täsmensivät kirjailijan filosofista maailmankatsomusta. "Hyppynarun varjo on hyvin inhimillinen ja lämmin. Äänensävyt vaihtelevat karheasta ja arkisesta pohjattoman syvään hiljaisuuden ja maailman kuulemiseen." (AL 24.11.86, Risto Ahti)

1990-luvun ja 2000-luvun teoksissaan Hyvän ja pahan tällä puolen, Totuus, kaipaus, kauneus (toim.), Inter Cityn Väinämöinen ja Elämän hinta Lehtinen on paneutunut kirjoittamaan ja toimittamaan yhä syvällisemmin arvoja pohtivaa kirjallisuutta. Lehtinen on kiinnostunut pikemminkin oikeista kysymyksistä kuin vastauksista, "joskin myös tietäjän, profeetan kunnianhimo pilkahtelee". (HS 18.2.92, Martti Mäkisalo). Esseekokoelmissa käsitellään mm. uskon kysymyksiä, jumalakäsityksiä, kristillistä etiikkaa, maailmankatsomuksellisia ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä.

Torsti Lehtinen on saanut v. 1995 Suomalainen essee -palkinnon. Inter Cityn Väinämöinen -teoksen arviossa Riitta Kurkijärvi sanoo, että Lehtinen kirjoittaa esseitä samalla sujuvuudella kuin me muut ostoslistaa. "-- Parasta Lehtisen kirjassa onkin sen poleemisuus. Kirja ei jätä taatusti kylmäksi ketään. Se ärsyttää, innostaa ja vaatii vastaväittäjää." (AL 19.2.1998, Riitta Kurkijärvi)

Esseekokoelman Elämän hinta (2002) arviossaan Martti Mäkisalo toteaa: "Jos joku keksisi järjestää yleisöäänestyksen aiheesta Suomen uskovaisin ihminen, äänestäisin Elämän hinnan jälkeen Torsti Lehtistä. Lehtisen usko on niin vahva, että se sallii myös (itsensä) epäilemisen ilman änkyttämistä ja korulauseita. Mutta jos Lehtinen olisi uskon kuukausipalkkainen virkamies, satelisikohan hänelle työtarjouksia? Saarnaisiko Lehtinen enää siinä roolissa yhtä hauskasti, estottomasti ja parhaimmillaan vapauttavasti kuin nyt Elämän hinnassa?" (HS 29.3.2002, Martti Mäkisalo)

Kutsumushuora-romaani ilmestyi vuonna 2003. Se on monologimuotoinen fiktio naisprostituoiden elämästä, ajatuksista ja kokemuksista. Kirja ilmestyi keskelle Suomessa vuonna 2003 käytyä keskustelua prostituutiosta. Lehtinen puhuu kirjan yhteydessä "keisarin uusien vaatteiden ja ruman ankanpoikasen paradigmasta. Se mikä näyttää kunnianarvoiselta, voi tarkemmin katsottuna olla yhtä tyhjän kanssa, ja se, mikä näyttää mitättömältä, voi olla arvokasta. Tämä on ehkä jonkinlainen maailmankatsomuksellinen lähtökohtani. -- Aluksi Lehtinen suunnitteli tekevänsä nopean pamfletin, jolla osallistua keskusteluun [prostituoitujen] asiakkuuden kriminalisoinnista. Muoto alkoi kuitenkin tuntua esteettisesti huonolta. Kysymykseni eivät olleet kiinnostavia, kun taas vastaukset olivat sitäkin kiinnostavampia." (TS 4.10.2003, Tuomo Karhu)
"Eettisesti vahvana kirjailijana Lehtinen auttaa katutyttöjä säilyttämään itsekunnioituksensa antamalla heidän äänensä kuulua, kun samaan aikaan ympäristö tekee aivan päinvastoin." (AL 18.10.2003, Teemu Järventie)

Vuonna 2003 ilmestyneessä teoksessaan Runoilijan Jumala Torsti Lehtinen tutkii noin sadan suomalaisen runoilijan tekstejä, jotka viittaavat uskontoon tai Jumalaan. Hän tutkii ja tulkitsee runoilijoiden jumalakäsityksiä lavealla aika-akselilla aina Aaro Hellaakoskesta A. W. Yrjänään, klassikoista rocklyriikkaan. "Avara tulkinta uskonnollisuudesta antaa ilmavuutta. Runoilijan Jumala on kaukana perinteisestä jumala- tai hartausrunokokoelmasta. Luulisi sen olevan oiva apuväline niille uskonnon ammattilaisille, jotka haluavat avartaa puheitaan runositaateilla." (HS 17.12.2003, Martti Mäkisalo)

Itselleen tärkeiksi teoksiksi ja kirjailijoiksi Lehtinen nimeää Raamatun, Kierkegaardin ja Dostojevskin. Lehtisen työn lähtökohtana on "rahapula ja kirjoittamisen tai pikemminkin ajattelemisen intohimo".
"Vaikeinta on tulla siksi, mikä on."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Romaanit:

Kun päättyy Pitkäsilta (1982)
Kuin unta ja varjoa (1983)
Sokea taluttaja (1984)
Jano: romaanitrilogia (sis. edelläolevat romaanit, 1997)
Kutsumushuora : monologiromaani (2003)

Runo- ja aforismikokoelmat:

Hyppynarun varjo (1986)
Nuorallatanssija (1987)
Kuolemattomat sielut (1989)
Mahdolliset maailmat : aforismeja (2005)

Muuta tuotantoa:

Sören Kierkegaard, intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi (1990; uusi laitos 2000)
Hyvän ja pahan tällä puolen, esseitä (1991)
Totuus, kaipaus, kauneus (toim.), esseitä ja keskusteluja taiteesta ja kirjallisuudesta (1993)
Inter Cityn Väinämöinen, esseitä (1997)
Ilmestyskirja yhdessä Lennart Koskisen ja Wille Riekkisen kanssa (1999)
Sanojen avaruus : virikkeitä luovaan kirjoittamiseen (2000; uusi laitos 2002)
Elämän hinta, esseitä (2002)
Eksistentialismi, vapauden filosofia (2002)
Runoilijan Jumala (2003), käsittelee uskonnollisia runoja, iskelmämusiikin ja rocklyriikan aiheita
Saatana (Henki ja elämä, Kirjapaja 2004)
Tulkinta Magnus Enckellin maalauksesta Karkotus paratiisista. Moniääninen Ateneum (kirjoitussarja) (2005)
Taide pesee kätensä. Essee Martti Aihan näyttelyluettelossa. (2005)
Rajan takana, lähellä. Essee Kaarina Kaikkosen taiteesta Helsingin taidehallin retrospektiivisen näyttelyn luettelossa. (Maahenki 2005)
Rajat liukenevat. Reijo Viljasen taiteesta (näyttelyluettelo) (2006)
Elämä kuin runo - yhtä tosi : muistissamme Jarkko Laine / koonneet ja toimittaneet Päivi Liedes ja Torsti Lehtinen (2007)
Sananvapaus ja sen irvikuva. Essee KirjaIN-2008-vuosikirjassa (toim. Harto Pasonen ja Ville Hänninen) (2008)
Mirkka Rekola - Illegaalia runoutta uskonnon liepeillä, essee teoksessa Kirjailijan Raamattu / toim. Torsti Lehtinen (2009)
Sika vai Sokrates : kirjoituksia kaipauksesta, kirkosta ja karaokesta [esseitä](2009)

Osuudet muissa teoksissa ja antologioissa:

Suudelmia Kierkegaardille, antologiassa Kaksinkävelyjä (1992)
Sinfonia elämästä, Raamatun juhlavuoden video (1992)
Rysk vodka och is från Skandinavien, antologiassa Narrskeppet (1992)
Sarja aforismeja, teoksessa Das Grosse Handbuch der Zitate von A-Z (1993)
Kuin kunnon ihmiset. 40 ikävän vuotta, kokoomateoksessa Ikävä (1994)
Neljä esseetä kokoomateoksessa Iso kirja elämästä (1994)
Kaksi esseetä antologiassa S vetki sryvajetsija zvuk (1994)
Perkele - yksi Jumalan nimistä? Essee Turun hiippakunnan 45. vuosikirjassa (1995)
Hyvä Suomi? Essee teoksessa Usko tulevaisuuteen (1996)
Puut kaatuvat puolestamme, essee antologiassa Metsän mahti (1996)
Aforismeja teoksessa Elämänuskon kirja / toim. Sanna Jaatinen (1997)
Paradoksi Sören Kierkegaardin ajattelussa, tutkielma Teologisessa aikakauskirjassa 1/1997, erillispainos
Suomalainen kuoleman kirja, runotaideteos (suunnittelu ja toim. sekä osa runoista) (1997)
Sarja aforismeja teoksessa Aforismin vuosisata / toim. Markku Envall (1997)
Aforismeja teoksissa Kirja ylioppilaalle, Kirja nuorelle parille ja Kirja nuorelle / toim. Marja Leena Laaksonen ja Soile Tapola (kaikki 1997)
Punamustat silmälasit : essee Tampereen hiippakunnan 49. vuosikirjassa (1997)
Filosofi : lammas paimenen vaatteissa : internet-essee sarjassa Polkuja filosofiaan (1998)
Runoja kokoelmissa Kirja miehelle ja Kirja naiselle (kumpikin 1998)
Äänekkäitä ihmisen ajatukset, essee teoksessa Hiljaisuuden etsijöitä / toim. Tertti Lappalainen (1998)
Kidutetun hevosen katse : essee teoksessa Mot mot : elävien runoilijoiden vuosikirja 1998 (1999)
Aforismeja kokoelmassa Positiivisten ajatusten kirja / toim. Arto Manninen (1999)
Toisen vuosituhannen perintö : Tampereen hiippakunnan 51. vuosikirja / toim. Torsti Lehtinen
et al. (1999)
Matka, essee teoksessa Temppelin vuosisata / toim. Juha-Matti Martikainen (1999)
Intohimon viisaus, essee teoksessa Viisauden sanat ovat tiedon mauste / toim. Harri Raitis (2000)
Adamin epätoivo ja tiedon puu, essee kokoelmassa Usko ja luottamus epävarmuuksien maailmassa / toim. Jussi Kotkavirta ja Arvi Tuomi (2000)
Aforismeja kokoelmassa Maailman kauneimmat ajatukset / toim. Arto Manninen (2000)
Nauraen hyppii tyttönen, runo kokoelmassa Tämän runon haluaisin kuulla 3 / toim. Juha Virkkunen ja Satu Koskimies (2000)
Elämän hinta, essee teoksessa Elämän ja kuoleman salaisuus / toim. Tertti Lappalainen (2000)
Kuoleman ilo ; Intohimon ilo ; Tietämättömyyden ilo: kolme esseetä teoksessa Elämän iloa / toim. Tarja Pulli (2001)
Ortodoksinen kirkko ja filosofia: Lahden ortodoksisen seurakunnan juhlajulkaisu (2001)
Vihreän sauvan salaisuus : Leo Tolstoin käsitys kuolemasta; epilogiessee Leo Tolstoin romaanin Ivan Iljitsin kuolema -suomennokseen (2001)
Aforismeja kokoomateoksessa Kyynikon kultainen kirja / toim. Juha Lindqvist (2001)
Tietämättömyyden ylistys, essee teoksessa Uskon - epäilen / toim. Tertti Lappalainen (2002)
Aforismeja teoksessa Ydinsanoja / toim. Maunu Sinnemäki (2002)
Aforismeja ja Kierkegaardin ajatelmien suomennoksia teoksessa Ajatuksia elämästä / toim. Arto Manninen (2003)
Jokainen jumalansa kuva, essee teoksessa Suomalainen Jumala tänään / toim. Jouko Lankinen (2003)
Tenkka, teksti teoksessa Yhdet vielä : baarikärpäset kertovat / toim. Jukka Kangas et al. (2005)
Oluella helvetissä. Essee kokoomateoksessa Praha – Kirjailijan kaupunki / toim. Jussi-Pekka Hakkarainen (SKS 2005)
Kuolema on elämän suola, essee teoksessa Sinä kuolet / toim. Ari Liimatainen (2005), englanniksi Till the day I die, Books from Finland 1/ 2006
Maan päällä niin kuin taivaassa, essee kokoomateoksessa Taivaan alla / toim. Seppo Järvinen (Maahenki 2007)
Aforismeja kokoelmassa Hyvän elämän sanat / toim. Arno Kotro (Minerva 2008)

Näytelmät ja käsikirjoitukset:

Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva; näytelmäsovitus (1989)
Kivisen kirkon jumala (1997)
Jano (2000)
Kirjailijakuvia : Jaakko Syrjä : videokäsikirjoitus (2000)
Humoristin hyppy, osa 1: Vedenalaiset syvyydet. Kierkegaardin jalanjäljissä Kööpenhaminassa / suunnittelu ja toteutus yhdessä Seppo Puttosen kanssa (Ylen ykkönen 2001)
Humoristin hyppy, osa 2: Kaikkivaltias kaipuu. Kierkegaardin jalanjäljissä / suunnittelu yhdessä Seppo Puttosen kanssa (Ylen ykkönen 2001, uud. versio 2002)
Poika : monologinäytelmä (Lempäälän seurakunnan 100-vuotisjuhlatoimikunta, 2003)

Sarja tv-esseitä kirjallisuuden klassikoista: Camus, Saarikoski, Dostojevski, Kierkegaard, Garcia Márquez (Moon-tv 2003).

Suomennokset:

Kierkegaard, Sören, Välisoittoja (1988)
Kierkegaard, Sören, Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus (1992)
Koskinen, Lennart, Mikä on oikein?: etiikan käsikirja (1995)
Kierkegaard, Sören, In vino veritas (1996)
Thielst, Peter, Elämä ymmärretään taaksepäin mutta se on elettävä eteenpäin (1997)
Alex, Ben Sören Kierkegaard : ajattelijan elämä (2. osan suomennos sekä sen toimitustyö ja koko teoksen esipuhe; 1998)
Koskinen, Lennart, Jumala (1998)
Kierkegaard, Sören, Pelko ja vavistus (2001)
Jansson, Henrik, Hyvää yötä, kolmosen raitiovaunu (2001)
Kerron sinulle tarinan / toim. Heli Pruuki, suomennettu osia (2002)
Morsiamelle : runoantologia / toim. Helen Exley (2003)

Tekstinäyte

Essee: Intohimon ilo

Elämä on vain varjo häilyväinen,
vain näyttelijä rukka, joka riehuin
lavalla keikkuu aikansa ja häipyy;
se kertomus on, hupsun tarinoima,
täys ääntä, vimmaa-tarkoitusta vailla.
(William Shakespeare)

Kun ranskalainen filosofi Jean-Paul Sartre ilmoittaa, että hänen mielestään ihminen on "hyödytön intohimo", hänen väitteensä ei ole uusi eikä omaperäinen. William Shakespeare tuli samoihin ajatuksiin paljon ennen Sartrea, ja Vanhan testamentin Saarnaaja kirjoittaa yli kaksi tuhatta vuotta aiemmin: "Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta. Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on?" Maailman menoa katsellessaan Saarnaaja päätyi käsitykseen, että kaikki on turhuutta, turhuuksien turhuus.

Pessimistiset mielipiteet ihmisen osasta johtuvat paljolti siitä, että ihminen tietää elämänsä tarkoituksesta hyvin vähän tai ei mitään. Varmasti tiedämme vain sen, että kuljemme kohti maallisen vaelluksemme päättymistä. "Jok ainut askel sun matkallas, on askel kohti sun kuoloas", kirjoitti virtensä säkeeksi satusetä Zachris Topelius, ja näitä sanojaan hän ei tarkoittanut saduksi.

On helppo ymmärtää, että olemassaolonsa tarkoituksen pohdiskelijat päätyvät monenlaisiin vastauksiin. Sitä sen sijaan on vaikeampi ymmärtää, että jotkut eivät katso koko asiaa ajattelemisen arvoiseksi. Luulisi, että tietoisuus kuolemasta tekee jokaisesta filosofin. Toisaalta turhia kyselemätön suruttomuus on suorastaan kadehdittavaa. "Autuas, ken omin päin, elää kuolee lailla täin", luonnehtii Lauri Viita runossaan välinpitämätöntä ihmistyyppiä, joka ei vaivaa päätään miettimällä elämää suurempia kysymyksiä.

Keskiajan katolisessa teologiassa välinpitämättömyys, hengen velttous, laskettiin yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Raamattu asettuu samalle kannalle. "Koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos", profetoidaan eräälle seurakunnalle Uuden testamentin Johanneksen ilmestyksessä. Vanhan testamentin maailmassa vihataan ja rakastetaan intohimoisesti. Jumala kostaa isien pahat teot jälkeläisille kolmanteen ja neljänteen polveen. Daavid surmauttaa Urian saadakseen omakseen tämän kauniin puolison Batseban. Laulujen laulussa sulhanen ylistää morsiantaan, "jonka rinnat ovat kuin rypäletertut ja jonka hengityksessä on omenan tuoksu; jonka suu maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauden ja kostuttaa uinuvien huulet."

Intohimojensa riepottelema ihminen tuskailee, mitä tehdä, kun tunne sanoo toista, järki toista. Tällaisessa ristiriitatilanteessa riittää neuvojia, jotka opettavat, että on lankeemus toimia tunteen mukaan, koska järki edustaa korkeamman asteista totuutta ja viisautta. He ovat väärässä. Toden ja epätoden raja ei kulje tunteen ja järjen välitse, vaan kummankin lävitse. Tunne voi olla viisas siinä missä järkikin; ja kuten on harhaanjohtavaa tunteilua, on myös petollista järkeilyä. Itse asiassa on järjetöntä alistaa tunne ja intohimo järjen kylmään hallintaan. "Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä", kirjoitti matemaatikko ja ajattelija Blaise Pascal.

"Valittakoot muut, että aika on paha; minä valitan sitä, että se on mitäänsanomaton, sillä siitä puuttuu intohimo." Uskonnollisen tosikon maineen ansaitsemattaan saanut Søren Kierkegaard koki elämäntehtäväkseen intohimon puolustamisen. Hän vaati, että intohimot on kutsuttava sisälle lämpimään ihmismielen kylmistä kellareista, joihin ne on karkotettu. Hän piti intohimoa välttämättömänä vastapainona järjelle, jonka sovinnainen ajattelu pyrkii ylentämään yksinvaltiaaksi. Tosiasiassa intohimoisuus on ihmisen voiman mitta. Venäläinen nykyfilosofi Valeri Shavtshuk ilmaisee saman ajatuksen ytimekkäästi: "Sivilisaatio on steriiliä, kulttuuri verenhimoista."

Moniarvoisessa tietoyhteiskunnassa juuri kukaan ei jaksa eikä halua uskoa mihinkään niin intohimoisesti, että olisi valmis elämään ja kuolemaan sen puolesta. Elämänarvoja pidetään makuasioina. Yksi uskoo iankaikkiseen elämään, toinen sielunvaellukseen, kolmas horoskooppeihin; neljäs katsoo kohtalonsa kämmenen viivoista. Ajatellaan, että kukin tulee uskollaan autuaaksi.

Kaiken suhteellistava, intohimoista sitoutumista karttava järkeily kasvattaa ihmisen pään valtavan suureksi suhteessa vartaloon. Ruumis alennetaan päänkantotelineeksi, välttämättömäksi pahaksi, joka täytyy ravita ja vaatettaa. Avioliitto, jonka tulisi olla intohimon ja nautinnon tyyssija, näivettyy hyötyajattelun ja avioehtolaskelmien kolkoksi vankilaksi.

Eino Leino kuvaa eräässä runossaan "syntymässä säikähtänyttä", joka on epäonnistunut elämässään ja hautoo itsemurhaa. Kun pojan haudassa makaava isävainaja kuulee aikeesta, hän puhkeaa puhumaan ja opettaa jälkeläisensä kunnioittamaan elämää:

Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv' ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.

Saarnaajan kirjan kirjoittaja on samaa mieltä kuin syntymässään säikähtäneen isä: "Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla."

Sen, joka mielii elää, on uskallettava kohdata kaipauksensa ja intohimonsa. On kuolemansynti luopua elämänjanostaan ja antaa television elää puolestaan. Penseän pikkuporvarillisuuden tehokkaimmat vastamyrkyt ovat rakkaus ja kuolema. Ne ovat niin väkeviä voimia, että antiikin kreikkalaiset pitivät kumpaakin jumalana. Jumalan virkansa ohessa Eros ja Thanatos ovat perinteisesti toimineet muusina, joiden läsnäolo pakottaa runoilijan runoilemaan ja taiteilijan tekemään kuvia. Ei ole itsestään selvää, kumpi muusista ruoskii kantajaansa kiivaammin. Edith Södergran sai aikoinaan sekä runoilijana että yksityiselämässään tuta, että Eros on jumalista julmin, kuten hän eräässä runossaan kirjoittaa.

Vaikka intohimoinen elämä on kuluttavaa ja vaarallista, on parempi vihata ja rakastaa kuin kätkeä leiviskänsä maahan ja muumioitua ennenaikaiseksi vainajaksi sohvan pohjalle. Se, joka ei halua kohdistaa intohimojaan maallisiin iloihin, voi valita antiikin viisaiden suosittelemat kaipauksen kohteet: totuuden ja kauneuden.
"Kauneus pelastaa maailman", väittää Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myshkin. Kierkegaard taas uskoi, että jokaisesta, joka todella rakastaa kauneutta, tulee tietyssä mielessä onneton. "Mutta se, joka ei koskaan ole sitä rakastanut, on tylsä nauta ja sellaisena pysyy."

Intohimon laita on samoin. Intohimokin tekee ihmisestä usein onnettoman, mutta se myös pelastaa hänet tylsyydeltä. Valinta on vapaa: joko tylsyys tai kärsimyksen ja ilon vuoristorata.

Ote tuotannosta: Neljä toteamusta (julkaisematon)

NELJÄ TOTEAMUSTA

Lapsena keksin keinon säilyä vahingoittumattomana, jos hissi putoaisi kuudennesta kerroksesta. Vähän ennen kuilun pohjaa hyppäisin ilmaan ja putoaisin vain puoli metriä. Tunnen yhä kiusausta uskoa, että menetelmä toimii.

Elämä on lyhyt: emme ehdi tehdä kaikkia virheitä, jotka haluaisimme.

Puhu vasta kun olet varma, ettei sinulla ole mitään tärkeää sanottavaa.

Koirat ja kirjailijat hikoilevat kielen kautta.

KOLME UUTTA SUOMALAISTA SANANLASKUA

Mitä ihmiseen kylvää, sitä hän niittää.

Ei kaikki ole lintua, mikä lentää.

Katkeruus kovankin onnen voittaa.

Lähteitä ja viittauksia

Salin, Sari Narri kertojana: kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin (2008)
Lehtileikkeet : Torsti Lehtinen (Tampereen kaupunginkirjasto)