Vaarnamo, Ulla

Ulla Kirsti Marjatta Vaarnamo (ent. Ovaskainen)
synt. 17. 4.1951 Kontiolahdella
asuu Tampereella, vuodesta 2011 lähtien Joensuussa
perhesuhteet: eronnut, yksi poika
opinnot: Yo Joensuun Normaalilyseo 1971, FM Tampereen yliopisto 1977
ammatti: kirjailija, opettaja
sivutoimet: äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yläasteella

luottamustoimet: Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksen jäsen 2001-2004, kuuluu Suomen kirjailijaliittoon v. 2004-

Ukri ry:n johtokunnan jäsen 2013-

palkinnot: Seinäjoen Harrastajateatterikesän monologikirjoituskilpailu 2. p.1997
Pirkanmaan kirjoituskilpailu 2. p.1994 ja 3. p.1980
Itsenäisyyden juhlavuoden näytelmäkilpailu 5. p. 1992 (Teatterilehti)
Portti-lehden tieteis-ja fantasianovellien kirjoituskilpailun kunniamaininta 1996
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkuus v. 2000 novellikokoelmalla Pyörre

harrastukset: lukeminen, kävely metsässä, runoimprovisaatiot Muuntaja-ryhmässä, astrologia

Ulla Vaarnamo on tamperelainen, vuonna 2000 novellikokoelmallaan Pyörre debytoinut kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu novellikokoelmien lisäksi romaaneja, näytelmiä ja osallistumisia kirjallisuusantologioihin. Hänen toinen novellikokoelmansa Tähtien välinen pimeys ilmestyi vuonna 2005. Hänen fiktiivisiä tekstejään on voinut lukea myös lehdistä. Ulla Vaarnamo kuuluu myös runoimprovisaatioryhmä Muuntajaan, joka tekee yleisön antamista sanoista runoja: "Se on hauskaa."


Ryhtymistään kirjailijaksi Vaarnamo selvittää: "Kirjoittaminen on aina ollut minulle itsestään selvä asia, kuten myös lukeminen. Olen kirjoittanut runoja, näytelmiä, novelleja, satuja - milloin mitäkin." Ulla Vaarnamon ensimmäinen näytelmä Tienristeys esitettiin 1968 Joensuussa Jouko Turkan nuorisoteatterissa ja kuunnelma Sipulikukkatyttö Yleisradiossa v. 1970. "Ihminen ilmiönä kiinnostaa: ihmisen suhde itseensä, elämään, uskontoon, luontoon ja kuolemaan. Kysymyksiä ja ihmettelyä riittää."
Viita-akatemian käymistä vuosina 1990-1992 Vaarnamo pitää itselleen tärkeänä vaiheena, koska siellä tutustui muihin kirjoittajiin, oppi tekstikritiikkiä ja myös ottamaan vastaan kritiikkiä.

Esikoisnovellikokoelma Pyörre ilmestyi v. 2000. Kokoelma sai hyvän vastaanoton ja siitä sanottiin mm.: "Ulla Vaarnamon esikoiskirja, novellikokoelma Pyörre, kertoo naisesta ja miehestä, toisinaan miehistä. Vaikka varsinaista kertojaa ei ole, on selvää, että novellit ovat naisen puhetta. -- Vaarnamon teksti on esikoiseksi valmista. Se on lyhyen toteavaa ja tiivistä, mikä sopii suppeisiin novelleihin. -- Novellien perussävy on omalla tavallaan pessimistinen, ei kuitenkaan synkkä. Sinänsä surkeillakaan tilanteilla Vaarnamo ei mässäile, hän vain toteaa. Kokoelman viimeisissä novelleissa on mukana toivon hiven." (Riitta Vaismaa, verkkojulkaisu www.kiiltomato.net, artikkelin päiväys 8.12.2000)

Merkittävimpänä tähänastisessa tuotannossaan Ulla Vaarnamo pitää romaaniaan Honkain keskellä (2002). "[Kirjan] kirjoittaminen oli pitkä ja hidas prosessi, vaikka viimeinen versio syntyi nopeasti. Sain kerrottua 50-luvun lapsuudesta ja 60-luvun nuoruudesta ne asiat, jotka halusin sanoa."
Mari Viertola arvioi romaania: "Näkökulma on Sirun, joka kasvaa 6-vuotiaasta pitkälle aikuisuuteen ikuisessa isän pelossa. -- Julmaa, kylmää, syyttävääkin, on Vaarnamon kerronta. Kirjailija kuvaakin äärimmäistä, mustaa ja sanattomaksi sulkeutuvaa surua hyvin. -- Lopussa Vaarnamo kuitenkin muistuttaa totuuksista, joita löytyy yhtä monta kuin kertojiakin. Siruun tulee voimaa, kun hän näkee äitinsä ulkopuolisen silmin ja kuulee juttuja itsestään, veljistään ja siskostaan - sama totuus näyttäytyy äkkiä eri kantilta." (TS 25.10.2002, Mari Viertola)

Nykyisiä luovan työnsä lahtökohtia Vaarnamo pitää hyvinä: "Minulla on tällä hetkellä aikaa eikä aineistosta ole pulaa, vaikka kestää aikansa että kukin idea saa oman muotonsa. Aika on tärkeintä - yksinäisyys ja ihmiset."
Ulla Vaarnamo kertoo aina lukeneensa paljon ja monentyyppistä kirjallisuutta: dekkareita, jännäreitä, scifiä, fantasiaa, rakkausromaaneja, klassikkoja, modernia proosaa, runoja - mielialan mukaan ja useaa kirjaa yhtäaikaa.
Tärkeitä kirjailijoita ja kirjoja kirjailijalle ovat mm. olleet Harry Martinsonin Aniara, Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin, Axel Fredenholmin Näin olen kuullut, Dan Simmonsin Hyperion, Doris Lessingin Shikasta, William Shakespeare, Karen Blixen, Samseddin Muhammed Hafiz, Octavio Paz jne.
Suhdettaan pirkanmaalaisuuteen, hämäläisyyteen ja Tampereeseen Ulla Vaarnamo selvittää: "Pidän Tampereesta: Tampere on hyvällä paikalla, sopivan pieni ja suuri, ja täällä asuu paljon myös muualta muuttaneita. Täällä saa olla sellainen kuin on. Eniten rakastan Näsijärveä ja Kaupin metsää. Hämäläisyydessä on jotain hellyyttävän perisuomalaista."

MAKUASIOITA:

Olen lukenut viisivuotiaasta asti aina ja kaikenlaista: klassikoita, rakkausromaaneita, tieteiskirjallisuutta, fantasiaa, dekkareita, jännäreitä, runoja ja uudempaa proosaa. Aikoinaan kolahti Doris Lessingin Shikasta, samoin Ursula le Guinnin Maameren velho -sarja. Kotimaisista eniten ovat vaikuttaneet Waltarin Turms kuolematon, Marianne Alopaeuksen Pimeyden ydin ja Oiva Paloheimon Tirlittan, jota luin lapsena aina uudestaan. Murto-osa mieleen jääneistä: Dostojevski, Steinbeck, Maupassant, Maugham, Miller, Mansfield, Garcia Marquez, Simmons, Atwood. Runoista Edith Södergran ja Eeva-Liisa Manner, samoin vanha kiinalainen, persialainen ja japanilainen runous. Tuhannessa vuodessa eivät olennaiset asiat ole juuri muuttuneet.

Elokuvista vaikuttavimpia ovat olleet Bambi, Avaruusseikkailu 2001, Veronikan kaksoiselämä ja Lars von Trierin Breaking the Waves.

Kuvataiteen suosikkini kuuluvat "Välimeren valon taiteilijoihin", ja historiallisesti asuisin Pariisissa 1900-luvun alussa.
Eksyin kerran Pariisissa Cluny-museoon, jossa näin viisi valtavaa (3,77m x 4,73m) Neito ja yksisarvinen -gobeliinia. Sen jälkeen olen lukenut kaiken mitä olen aiheesta saanut käsiini. Tampereen taidemuseon Indonesia-näyttelyssä törmäsin Taran patsaaseen yhdeksänneltä vuosisadalta ja tiesin heti miksi.

Kaikki bändit ja laulajat (Dylan, Beatles, Doors, CCR, Jimi Hendrix, Pink Floyd, Bowie, Hector, Ismo Alanko, Nirvana) joista pidin ja pidän yhä, ovat elossa vaikka osa on fyysisesti kuollut.

Lempipaikkani sijaitsee veden (järvi, meri, joki) äärellä. Rantakalliolla kasvaa muutama männynkäppyrä ja eteenpäin levittäytyy esteetön vesinäköala, takana kohoaa turvallinen tiheähkö havumetsä. Taivaanvärinen taivas on yhtä tyyni kuin järvenselkä. Rannassa palaa rätisten oikea nuotio. Ilma on raikkaan hiljaista, eikä minulla ole kiire minnekään.