Laihinen, Aira
Tekstinäyte
Liisa Ojaksi epäilty murtautuja oli apureineen päässyt poliisilta karkuun. Lea ei kuitenkaan muistanut häntä, kun puhelin pirahti hänen kotonaan heinäkuisena iltana, ja vastasi iloisella äänellä.
- Täällä potilaasi Liisa. Kalle Paatso on surmattu Orivedellä. Kerroin poliisille, että sinä olit toivonut hänen kuolemaansa. Mainitsin myös, että olen piloillani sinua peloitellut silloin siellä kesämökilläsi.
- Täällä potilaasi Liisa. Kalle Paatso on surmattu Orivedellä. Kerroin poliisille, että sinä olit toivonut hänen kuolemaansa. Mainitsin myös, että olen piloillani sinua peloitellut silloin siellä kesämökilläsi.
- Mitä, milloin hän kuoli? Lea vapisi.
- Hänet löydettiin kuoliaaksi kalautettuna eilen, etkö lue lehtiä. Poliisit löysivät osoitteeni hänen kalenteristaan ja soittivat. Pian sinut pidätetään. Kuulemiin, murhaaja.
Lea etsi hätäisin liikkein sanomalehden ja löysi lyhyen uutistekstin. Se ei ollut nimettömänä kiinnittänyt ennen hänen huomiotaan. Veli oli lomamatkalla, joten häneltä ei saanut lisätietoja. Mirja Tuulikaan ei vastannut puhelimeen. Lea valui hikeä sekä helteen että tunnemyrskynsä takia.
Illalla Lea oli onnekkaampi.
- Mirja Tuuli puhelimessa.
- Täällä on Lea, tiedätkö Kalle Paatson kuolemasta?
- Osmo on ulkomailla, joten tunnen vain tavalliset uutiset. Liisa on muuten taas hurjana, onko häirinnyt sinuakin? Soittelee tavan takaa tekevänsä kuolemaa, kun on ottanut niin ja niin monta pilleriä.
- Liisa kertoi paljastaneensa poliisille, että minä muka toivoin Kallen kuolemaa. Mistähän hän sellaista päätteli?
- Ei sinusta ole murhaajaksi, turha pelko. Ollaanpa nyt pimennossa, kun sekä Leo että Osmo ovat matkoilla.
Mirjan ääni oli harmistunut.
Seuraavana aamuna Lea heräsi varhain. Nopein liikkein hän nouti sanomalehden ja löysi heti etsimänsä kohdan. Oriveden murhassa oli tehty pidätys, Paatson potilaskortistosta saadun vihjeen perusteella. Lea huoahti helpotuksesta, Liisa oli vetänyt vesiperän.
Seuraavana sunnuntaiaamuna Lea ajoi Orivedelle kummityttönsä rippileirin konfirmaatioon. Lea istui leirikentän ·penkillä ja pohti, pitäisikö käsijarru hänen autonsa mäessä. Ajoneuvojen suuren määrän vuoksi pysäköinti oli ollut vaivalloista.
Ukkospilvet etsivät toisiaan, ja Leaa jännitti, milloin sade alkaisi. - Mahtaisi olla vesiliirron vaara, kun hän pian ajaisi kotiin. Hän suuntaisi Satakuntaan kastelemaan lomailevan veljensä kukat ja tarkistamaan tämän kesämökkitilanteen. Hänen oma kesälomansa oli juuri alkamassa.
Juhlamenot päättyivät ja syötiin perunakeittoa leirikeittiöllä. Kummitytön perhe istui Lean ympärillä ja tytön parikymmenvuotias salskea veli katkaisi hiljaisuuden.
- Se Oriveden murha jäi edelleen auki, kun pidätetty laskettiin vapaaksi.
- Mistä tiedät? havahtui Lea.
- Uutinen on tämän päivän lehdessä.
(Hiillostuskierre 1995)
- Hänet löydettiin kuoliaaksi kalautettuna eilen, etkö lue lehtiä. Poliisit löysivät osoitteeni hänen kalenteristaan ja soittivat. Pian sinut pidätetään. Kuulemiin, murhaaja.
Lea etsi hätäisin liikkein sanomalehden ja löysi lyhyen uutistekstin. Se ei ollut nimettömänä kiinnittänyt ennen hänen huomiotaan. Veli oli lomamatkalla, joten häneltä ei saanut lisätietoja. Mirja Tuulikaan ei vastannut puhelimeen. Lea valui hikeä sekä helteen että tunnemyrskynsä takia.
Illalla Lea oli onnekkaampi.
- Mirja Tuuli puhelimessa.
- Täällä on Lea, tiedätkö Kalle Paatson kuolemasta?
- Osmo on ulkomailla, joten tunnen vain tavalliset uutiset. Liisa on muuten taas hurjana, onko häirinnyt sinuakin? Soittelee tavan takaa tekevänsä kuolemaa, kun on ottanut niin ja niin monta pilleriä.
- Liisa kertoi paljastaneensa poliisille, että minä muka toivoin Kallen kuolemaa. Mistähän hän sellaista päätteli?
- Ei sinusta ole murhaajaksi, turha pelko. Ollaanpa nyt pimennossa, kun sekä Leo että Osmo ovat matkoilla.
Mirjan ääni oli harmistunut.
Seuraavana aamuna Lea heräsi varhain. Nopein liikkein hän nouti sanomalehden ja löysi heti etsimänsä kohdan. Oriveden murhassa oli tehty pidätys, Paatson potilaskortistosta saadun vihjeen perusteella. Lea huoahti helpotuksesta, Liisa oli vetänyt vesiperän.
Seuraavana sunnuntaiaamuna Lea ajoi Orivedelle kummityttönsä rippileirin konfirmaatioon. Lea istui leirikentän ·penkillä ja pohti, pitäisikö käsijarru hänen autonsa mäessä. Ajoneuvojen suuren määrän vuoksi pysäköinti oli ollut vaivalloista.
Ukkospilvet etsivät toisiaan, ja Leaa jännitti, milloin sade alkaisi. - Mahtaisi olla vesiliirron vaara, kun hän pian ajaisi kotiin. Hän suuntaisi Satakuntaan kastelemaan lomailevan veljensä kukat ja tarkistamaan tämän kesämökkitilanteen. Hänen oma kesälomansa oli juuri alkamassa.
Juhlamenot päättyivät ja syötiin perunakeittoa leirikeittiöllä. Kummitytön perhe istui Lean ympärillä ja tytön parikymmenvuotias salskea veli katkaisi hiljaisuuden.
- Se Oriveden murha jäi edelleen auki, kun pidätetty laskettiin vapaaksi.
- Mistä tiedät? havahtui Lea.
- Uutinen on tämän päivän lehdessä.
(Hiillostuskierre 1995)
Lähteitä ja viittauksia
Ruumiin kulttuuri 1996: 1