Ojala, Ella
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Lähde: Carelica-kirjailijat
Elämäkertatietoa
- Ella Ojalan kirjat kertovat monesti kovistakin kohtaloista, mutta painottelematta, arjen tasolla. Oman leimansa niille antavat valoisa mieli, yksinkertainen huumori ja lämpö. (HS 1994, Marja Niiniluoto)
synt. 27.4.1929 Lempaalassa, Inkerissä
asuu Tampereella
eronnut, kaksi tytärtä, kaksi lastenlasta
synt. 27.4.1929 Lempaalassa, Inkerissä
asuu Tampereella
eronnut, kaksi tytärtä, kaksi lastenlasta
opinnot: Neuvostoliitossa keskikoulu, Suomessa suorittanut arvosanoja Tampereen yliopistossa
ammatti: kirjailija, eläkkeellä; toiminut venäjän kielen opettajana sekä oppaana ja venäjän kielen tulkkina Tampereella
palkinnot: Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1989, 1990
Inkeriläisten sivistyssäätiön ansiomerkki
harrastukset: lukeminen, runous, vieraat kielet, oppaana toimiminen
Ella Ojala on Suomeen muuttanut inkeriläinen, jonka kirjallinen tuotanto käsittää romaaneja, sananlaskukokoelman sekä valokuvateoksen Pelastunut albumi. Tämän lisäksi häneltä on ilmestynyt tekstejä ja artikkeleita lehdissä ja antologioissa.
"Olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan", kertoo Ella Ojala. "Elämäni vaiheet ovat olleet niin poikkeukselliset, että niistä on ollut pakko kirjoittaa. Päiväkirjoja olen kirjoittanut säännöllisesti kahdeksantoistavuotiaasta saakka. Runoja olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan. Haluan, että totuus jää elämään, kun minusta aika jättää."
Ella Ojala kuvailee omaa luovuuttaan sanomalla, että hänellä on jatkuva halu kirjoittaa. "Elämä on aina uusi ja arvaamaton. Myös elämä on ollut niin rikas ja kartoittamisen arvoinen. Sitäpaitsi luova ihminen haluaa luoda jatkuvasti. Luova ihminen on kuin virtaava vesi. Ei veden virtausta voi pysäyttää. Niin kauan kuin jaksan, haluan kirjoittaa ja luoda uutta. Kaikki tämä vaatii kovaa itsekuria. Toivottavasti jaksan, enkä anna periksi." Ojala sanoo iän myötä tulleensa kriittisemmäksi. Vaikka ikääntyminen on luonnostaan tuonut oman lisänsä itse fyysiseen kirjoittamisprosessiin, tietokoneella on monta aloitettua ja jo pitkällekin vietyä aihetta. Kirjoittaminen jatkuu. Ella Ojala toivoo, että voisi julkaista vielä kirjoja. Runoja hän kirjoittaa edelleen.
"Jo lapsena lainasin koulukirjastosta venäjäksi käännettyjä teoksia", kertoo kirjailija tärkeistä kirjailijoista ja teoksista elämässään. "Mark Twainin Tom Sawyer teki minuun syvän vaikutuksen. Samoin pidin Charles Dickensin Oliver Twististä. Myös Victor Hugon Kurjat vaikutti voimakkaasti. Aikuisena Suomessa aluksi eniten pidin Knut Hamsunin teoksista. Myöhemmin olen pitänyt lukemattomista kirjailijoista."
Ella Ojalalle pirkanmaalaisuus on tärkeää siksi, että hän on on asunut Pirkanmaalla kauemmin kuin missään muualla ja hän on myös viihtynyt täällä. Ojala on toiminut Tampereen kaupungin oppaana lähes kolmekymmentä vuotta. Myös Lempäälä on hänelle tärkeä. Pirkkalaiskirjailijoiden tilaisuuksiin Ella Ojala osallistuu aktiivisesti.
Ella Ojalan romaanisarjan teokset Pitkä kotimatka (1988), Suomi näkyy (1990) ja Ensimmäinen kevät (1994) ovat muistelmaromaaneja inkeriläisperheen kohtalosta Neuvostoliitossa ja Suomessa. Samaa omakohtaista tematiikkaa käsittelee myös v. 1991 ilmestynyt muistelmateos Pelastunut albumi. Inkeriläistä kansanperinnettä, sananlaskuja ja sanontoja Ojala on kerännyt kokoelmaansa Sananlaskuja, tarinoita, mielleyhtymiä (2000).
Omista teoksistaan hän pitää tähän asti merkittävimpänä romaaniaan Pitkä kotimatka (1988). "Se teos vaati minulta eniten. Se oli ensimmäinen julkaistu kirjani. Se on myös aiheena poikkeuksellinen. Pitkä kotimatka kertoo lapsuuteni vaiheikkaista tapahtumista. Se on kirja, joka kiinnostaa myös elokuvaohjaajia." Kirjaa on myös siteerattu antologioissa kuvaamaan inkeriläisten historiaa. Ojala sanoo, että kesti vuosikymmenet, ennen kuin Suomessakaan saattoi inkeriläisistä julkaista vapaasti tietoa. Marja Niiniluoto toteaa Pitkä kotimatka -romaanin arviossaan: "Ella Ojala kertoo eloisasti ja mukaansatempaavasti tarinansa, jota hän myös on saanut hioa useita vuosia ennen kuin käsikirjoitus sai kustantajansa. Yksi viiveen syy saattaa olla se, että paljastavat inkeriläistarinat eivät ennen glasnostia olleet niinkään kurssissa." (HS 5.6.1989, Marja Niiniluoto)
Ella Ojalalla on humanistinen näkemys elämästä. "Haluaisin sanoa ihmisille: rakastakaa toisianne. Auttakaa kanssaihmisiä, sillä elämä, pitkäkin, on lyhyt. Itse olen aina rakastanut kanssaihmistä vilpittömästi. Haluaisin yhä edelleen jaksaa luoda hyvää kirjallisuutta. Haluaisin luoda uskoa parempaan huomiseen. Totuuteen. Ja ennen kaikkea totuuteen. Totuus on se, joka ei pala tulessakaan.
Myös kielet on valtava pääoma, jota ei ihmiseltä voida riistää pois. Kaiken muun voi kadottaa, mutta sen minkä on oppinut, sitä ei kukaan eikä mikään mahti maailmassa voi riistää pois. Olen sen kokenut jo varhaislapsuudessani. Paras opettajani on ollut oma äitini.
Toivoisin, että äidit jättäisivät lapsilleen perinnöksi rakkauden ja viisauden. Myös hellyyden ja kurin. Kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee, sanoo vanha sananlasku ja uskon sen pitävän paikkansa myös tänäkin päivänä."
ammatti: kirjailija, eläkkeellä; toiminut venäjän kielen opettajana sekä oppaana ja venäjän kielen tulkkina Tampereella
palkinnot: Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1989, 1990
Inkeriläisten sivistyssäätiön ansiomerkki
harrastukset: lukeminen, runous, vieraat kielet, oppaana toimiminen
Ella Ojala on Suomeen muuttanut inkeriläinen, jonka kirjallinen tuotanto käsittää romaaneja, sananlaskukokoelman sekä valokuvateoksen Pelastunut albumi. Tämän lisäksi häneltä on ilmestynyt tekstejä ja artikkeleita lehdissä ja antologioissa.
"Olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan", kertoo Ella Ojala. "Elämäni vaiheet ovat olleet niin poikkeukselliset, että niistä on ollut pakko kirjoittaa. Päiväkirjoja olen kirjoittanut säännöllisesti kahdeksantoistavuotiaasta saakka. Runoja olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan. Haluan, että totuus jää elämään, kun minusta aika jättää."
Ella Ojala kuvailee omaa luovuuttaan sanomalla, että hänellä on jatkuva halu kirjoittaa. "Elämä on aina uusi ja arvaamaton. Myös elämä on ollut niin rikas ja kartoittamisen arvoinen. Sitäpaitsi luova ihminen haluaa luoda jatkuvasti. Luova ihminen on kuin virtaava vesi. Ei veden virtausta voi pysäyttää. Niin kauan kuin jaksan, haluan kirjoittaa ja luoda uutta. Kaikki tämä vaatii kovaa itsekuria. Toivottavasti jaksan, enkä anna periksi." Ojala sanoo iän myötä tulleensa kriittisemmäksi. Vaikka ikääntyminen on luonnostaan tuonut oman lisänsä itse fyysiseen kirjoittamisprosessiin, tietokoneella on monta aloitettua ja jo pitkällekin vietyä aihetta. Kirjoittaminen jatkuu. Ella Ojala toivoo, että voisi julkaista vielä kirjoja. Runoja hän kirjoittaa edelleen.
"Jo lapsena lainasin koulukirjastosta venäjäksi käännettyjä teoksia", kertoo kirjailija tärkeistä kirjailijoista ja teoksista elämässään. "Mark Twainin Tom Sawyer teki minuun syvän vaikutuksen. Samoin pidin Charles Dickensin Oliver Twististä. Myös Victor Hugon Kurjat vaikutti voimakkaasti. Aikuisena Suomessa aluksi eniten pidin Knut Hamsunin teoksista. Myöhemmin olen pitänyt lukemattomista kirjailijoista."
Ella Ojalalle pirkanmaalaisuus on tärkeää siksi, että hän on on asunut Pirkanmaalla kauemmin kuin missään muualla ja hän on myös viihtynyt täällä. Ojala on toiminut Tampereen kaupungin oppaana lähes kolmekymmentä vuotta. Myös Lempäälä on hänelle tärkeä. Pirkkalaiskirjailijoiden tilaisuuksiin Ella Ojala osallistuu aktiivisesti.
Ella Ojalan romaanisarjan teokset Pitkä kotimatka (1988), Suomi näkyy (1990) ja Ensimmäinen kevät (1994) ovat muistelmaromaaneja inkeriläisperheen kohtalosta Neuvostoliitossa ja Suomessa. Samaa omakohtaista tematiikkaa käsittelee myös v. 1991 ilmestynyt muistelmateos Pelastunut albumi. Inkeriläistä kansanperinnettä, sananlaskuja ja sanontoja Ojala on kerännyt kokoelmaansa Sananlaskuja, tarinoita, mielleyhtymiä (2000).
Omista teoksistaan hän pitää tähän asti merkittävimpänä romaaniaan Pitkä kotimatka (1988). "Se teos vaati minulta eniten. Se oli ensimmäinen julkaistu kirjani. Se on myös aiheena poikkeuksellinen. Pitkä kotimatka kertoo lapsuuteni vaiheikkaista tapahtumista. Se on kirja, joka kiinnostaa myös elokuvaohjaajia." Kirjaa on myös siteerattu antologioissa kuvaamaan inkeriläisten historiaa. Ojala sanoo, että kesti vuosikymmenet, ennen kuin Suomessakaan saattoi inkeriläisistä julkaista vapaasti tietoa. Marja Niiniluoto toteaa Pitkä kotimatka -romaanin arviossaan: "Ella Ojala kertoo eloisasti ja mukaansatempaavasti tarinansa, jota hän myös on saanut hioa useita vuosia ennen kuin käsikirjoitus sai kustantajansa. Yksi viiveen syy saattaa olla se, että paljastavat inkeriläistarinat eivät ennen glasnostia olleet niinkään kurssissa." (HS 5.6.1989, Marja Niiniluoto)
Ella Ojalalla on humanistinen näkemys elämästä. "Haluaisin sanoa ihmisille: rakastakaa toisianne. Auttakaa kanssaihmisiä, sillä elämä, pitkäkin, on lyhyt. Itse olen aina rakastanut kanssaihmistä vilpittömästi. Haluaisin yhä edelleen jaksaa luoda hyvää kirjallisuutta. Haluaisin luoda uskoa parempaan huomiseen. Totuuteen. Ja ennen kaikkea totuuteen. Totuus on se, joka ei pala tulessakaan.
Myös kielet on valtava pääoma, jota ei ihmiseltä voida riistää pois. Kaiken muun voi kadottaa, mutta sen minkä on oppinut, sitä ei kukaan eikä mikään mahti maailmassa voi riistää pois. Olen sen kokenut jo varhaislapsuudessani. Paras opettajani on ollut oma äitini.
Toivoisin, että äidit jättäisivät lapsilleen perinnöksi rakkauden ja viisauden. Myös hellyyden ja kurin. Kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee, sanoo vanha sananlasku ja uskon sen pitävän paikkansa myös tänäkin päivänä."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Romaanit:
Pitkä kotimatka (1988), äänikirja (1988)
Suomi näkyy (1990), äänikirja (1991)
Ensimmäinen kevät (1994), äänikirja (1995)
Muita teoksia:
Pelastunut albumi (1991), äänikirja (1991)
Sananlaskuja, tarinoita ja mielleyhtymiä (2000)
Runoja, artikkeleita, antologioita:
Aamulehdessä, Iltasanomissa, Inkeriläisten viestissä, Carelica-lehdessä, Venäjällä ilmestyvässä Verso-lehdessä sekä Virossa ilmestyvässä Inkeri -lehdessä ilmestynyt runoja ja artikkeleita.
Inkerin maalla : muistoja Inkerin maasta ja kansasta sanoin ja kuvin [antologia] / toim. Hennes Sihvo (1989)
Että iloni olisi tuuli joka kantaa [runoantologia ; Mummon Kammarin 15-vuotisjuhlajulkaisu] / toim. Terttu Härkönen (2004).
Runoja käännetty unkariksi 2002
Pitkä kotimatka (1988), äänikirja (1988)
Suomi näkyy (1990), äänikirja (1991)
Ensimmäinen kevät (1994), äänikirja (1995)
Muita teoksia:
Pelastunut albumi (1991), äänikirja (1991)
Sananlaskuja, tarinoita ja mielleyhtymiä (2000)
Runoja, artikkeleita, antologioita:
Aamulehdessä, Iltasanomissa, Inkeriläisten viestissä, Carelica-lehdessä, Venäjällä ilmestyvässä Verso-lehdessä sekä Virossa ilmestyvässä Inkeri -lehdessä ilmestynyt runoja ja artikkeleita.
Inkerin maalla : muistoja Inkerin maasta ja kansasta sanoin ja kuvin [antologia] / toim. Hennes Sihvo (1989)
Että iloni olisi tuuli joka kantaa [runoantologia ; Mummon Kammarin 15-vuotisjuhlajulkaisu] / toim. Terttu Härkönen (2004).
Runoja käännetty unkariksi 2002
Tekstinäyte
Ote teoksesta Ensimmäinen kevät (1994)
Elisa nousi ja avasi huoneensa ikkunan. Ilma oli marraskuiseksi ihmeellisen leuto. Hän näki valjun auringonkajon, joka oli kuin lupaus uudesta keväästä, joka tulisi sitten, kun ensin olisi eletty pitkä, pimeä talvi.
"Pitkä, pimeä talvi", Elisa toisti mielessään. Ei, hän ei saanut ajatella sitä. Hän muisti, miten Esa oli aina haulunnut hänen olevan onnellinen ja kieltänyt Elisaa vajoamasta synkkyyteen ja pelkoon. Miten Esa olikaan torunut häntä, kun hän oli lähettänyt miehelle surullisen Kevät-runonsa. "Elisa-pieni, miksi tuollainen epätoivo?" Myöhemmin hän oli kirjoituttanut Elisalla runon uudestaan. "Kirjoita sitä niin kauan kuin siitä tulee iloinen, niin että kuulet itsekin kevään kohinan. Niin kuin silloin ensimmäisenä vappuna, kun sielusi nousi musiikin siiville ja kaarsi taivaalle kuin vapaa lintu visertämään ylistyslaulua keväälle. Sinä et saa surra, sinut on luotu iloon."
Elisa nousi ja avasi huoneensa ikkunan. Ilma oli marraskuiseksi ihmeellisen leuto. Hän näki valjun auringonkajon, joka oli kuin lupaus uudesta keväästä, joka tulisi sitten, kun ensin olisi eletty pitkä, pimeä talvi.
"Pitkä, pimeä talvi", Elisa toisti mielessään. Ei, hän ei saanut ajatella sitä. Hän muisti, miten Esa oli aina haulunnut hänen olevan onnellinen ja kieltänyt Elisaa vajoamasta synkkyyteen ja pelkoon. Miten Esa olikaan torunut häntä, kun hän oli lähettänyt miehelle surullisen Kevät-runonsa. "Elisa-pieni, miksi tuollainen epätoivo?" Myöhemmin hän oli kirjoituttanut Elisalla runon uudestaan. "Kirjoita sitä niin kauan kuin siitä tulee iloinen, niin että kuulet itsekin kevään kohinan. Niin kuin silloin ensimmäisenä vappuna, kun sielusi nousi musiikin siiville ja kaarsi taivaalle kuin vapaa lintu visertämään ylistyslaulua keväälle. Sinä et saa surra, sinut on luotu iloon."
Yhtäkkiä Elisa tiesi, mitä tekisi. Hän esittäisi Suojalla ylimääräisenä numerona Kevät-runonsa. Varastonhoitaja tiesi hänen runoharrastuksestaan, hän kyllä suostuisi. Sitä Esakin olisi varmasti tahtonut. Eikä hän surisi huomispäivää. "Huomiseel on huomisen huolet", sanottiin Inkerissä. Ja: "Huominen pittää huolen itsestään." Elämä näyttäisi, mitä se toisi tullessaan.
----
Aforismi rakkaudesta
Rakkaus ei koskaan kuole,
mutta se saattaa muuttaa majaa
siksi sitä on hellin hoivattava,
että se pysyisi siinä majassa
jonne se sattumalta on eksynyt.
Julkaistu Inkeriläisten viestissä 1981:10 nimimerkillä Piilon Piika
----
Aforismi rakkaudesta
Rakkaus ei koskaan kuole,
mutta se saattaa muuttaa majaa
siksi sitä on hellin hoivattava,
että se pysyisi siinä majassa
jonne se sattumalta on eksynyt.
Julkaistu Inkeriläisten viestissä 1981:10 nimimerkillä Piilon Piika
Lähteitä ja viittauksia
Kalevalaseuran vsk 69-70 : Inkerin teillä / toim. Pekka Laaksonen, Sirkka-Liisa Mettomäki (1990) ;sis. Hannes Sihvon artikkelin: Inkeri-passio : katsaus Inkeri-kirjallisuuteen Stalinin vainovuosilta glasnostin aikaan (s. 231-241).