Suhonen, Pekka

vanhemmat:
professori Esko Suhonen ja filosofian maisteri Alli Suviala

toimet:
Uuden Suomen kuvataidetoimittaja 1963-65
Otavan kustannustoimittaja 1965-67
WSOY:n kustannustoimittaja 1968-70
Ylioppilaslehden arkkitehtuuriarvostelija 1958-61
vapaa kirjailija vuodesta 1970

opinnot:
ylioppilas 1956
arkkitehtuuriopintoja Teknillisessä korkeakoulussa 1956-59
hum.kand. 1963 Helsingin yliopistosta

palkinnot:
Valtion kirjallisuuspalkinto 1967, 1980
Valtion nuorisokirjailijapalkinto 1973
Topelius-palkinto 1975
Suomen taideyhdistyksen taidekirjallisuuspalkinto 1986
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1986
Alfred Kordelinin säätiön kirjallisuuspalkinto 1987
Arvostelijain valtionpalkinto 1989

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Artikkelit ja esseet:

*Uutta suomalaista arkkitehtuuria (Tammi 1967)
*Suomalainen miljöö ennen ja nyt. Kirjoitus on julkaistu Kansanvalistusseuran satavuotisjuhlakirjassa "Sata suomalaisen kulttuurin vuotta 1870-luvulta nykyaikaan" (WSOY 1974)
*Kivetty yksinäisyys. Arkkitehti 1982:6

*Tähtisilmän kuoppa, Parnasso 1983:3
*Puu ja arkipäivän estetiikka. Suomen rakennustaiteen museon julkaisussa Puun kieli: puu Suomen veistotaiteessa, muotoilussa ja arkkitehtuurissa, toim. Juhani Pallasmaa (1987)
*Conceptual art - käsitteellinen taide, teoksessa Taide-aika-ajatus, toim. Riitta Ojanperä (Suomen Taiteilijaseura, 1989)
*Soveltamisen kyky : suomalainen arkkitehtuuri ja kansallisuus. Arkkitehti 1993:2
*Paikan henki ja ruokapöytä; Lastenleikkiä. Teoksessa Kirjojen Suomi, toim. Juhani Salokannel (Otava 1996)
*Helsingin haaste, teoksessa "Alvar Aalto ja Helsinki" (WSOY 1998)
*Sodan kaupunki ja maaseutu. Teoksessa Sota-ajan lapset - kirjailijat kertovat lapsuudestaan sodan varjossa (Tammi 2006)

*Delfiini ja muita esseitä (Otava 1973)
*Kun Roomasta tuli ikuinen (Otava 1995)
*Rooli ja kohtalo (Otava 1996)

Historiikit:

*Artek: alku, tausta, kehitys (Artek 1985)
*Ei vain muodon vuoksi (Otava 2000), Suomen taideteollisuusyhdistyksen 125-vuotis historiikki.

*Intiaani saaressa, kirjoitus teoksessa Minun Helsinkini, toim. Salme Saure (Otava 1989)
*Tansseja ja hiljaisuuksia tai idyllejä ja epigrammeja. Juhlaruno Suomen Taiteilijaseuralle sen 125-vuotisjuhlassa Kappelissa 4.2.1989.

Tekstinäyte

TUULINEN YÖ

Pisarat kilahtivat
Pikku valsseja ja polkan alkuja,
ei hyvässä vireessä, mutta nätit triolit;
kaikki täsmälleen kaaosteorian mukaista
eikä järjestelmä ole lineaarinen
taiteella tieteen kanssa;
vaikka aamulla nousisi
samasta sängystä,

lähtisi kadulle
kerjäämään

Ilmojen myrskytessä
ränni jäätyy, polkka hidastuu,
triolista särkyy sointu,
tosin Chopinin jo käyttämä

***

DEGAS: KAMPAAVA NAINEN

Että hiuksia myös
voidaan soittaa?

Hän antaa niiden laskeutua
ja kampaa sonaatin

niistä; ruskea hiusten
sello, käsi

taipuu. Maalari,
nopeine pensseleinesi

annoit meille tämän hiljaisen
musiikin, mitään ei

ole minkä jätit huomiotta.
Siniset ja vihreät,

hänen paitansa vastuuton
lumisade, valo

hänen pehmeässä lihassaan kertoo
mistä nuotista hän soittaa.

-Ennen ukkosta (1991)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. II. Suomen kirjastoseura, 1975.

Barn- och ungdomsförfattare i Finland. III. Finlands biblioteksförening, 1983.