Huhtinen, Kaarina

Kirjailijan muu nimi

Huhtinen, Leena Kaarina

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

kuvakirjat

Tyyppi

romaanit

Muut teokset (kääntäjänä)

Kirjailijan omat sanat

Kannattaa elää. Kannattaa kokea.

Elämäkertatietoa

Vanhemmat
lääkäri Väinö Antero Ryynänen ja Ulla Inkeri Poussa

Puoliso
tilanomistaja Hannu Kaarlo Tapani Huhtinen 1959-

Koulutus
Ylioppilas Karjalan yhteiskoulu 1959, filosofian kandidaatti Helsingin yliopisto 1962

Asuinpaikat
Lapinlahti 1946-1953, Suonenjoki 1980-


- - -

Luonnehdinta

Kaarina Huhtinen on suonenjokelainen äidinkielenopettaja ja maatilanemäntä, jonka lasten, nuorten ja aikuisten kirjoissa välittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden tärkeys ja ihmiseksi kasvaminen. Kaunokirjallisen tuotannon lisäksi Kaarina Huhtinen on tehnyt myös äidinkielen oppikirjoja ja toiminut kirja-arvostelijana.


Faktaa

Kaarina Huhtinen syntyi 3.4.1939 Jyväskylässä lääkäriperheeseen, joka muutti pian Helsinkiin. Lapsuutensa ja nuoruutensa Kaarina asui Helsingissä ja välillä Lapinlahdella. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Karjalan yhteiskoulusta 1959. Sen jälkeen hän suoritti FK-tutkinnon Helsingin yliopistossa ja valmistui äidinkielen opettajaksi. Avioiduttuaan hän opetti Tampereella ja Savonlinnassa ennen ryhtymistään maatilan emännäksi Suonenjoella vuonna 1980. Myös siellä hän toimi äidinkielen lehtorina.

Savon maisemat ja ihmiset ovat tulleet Kaarina Huhtiselle tutuiksi Lapinlahden, Pieksämäen, Savonlinnan ja Suonenjoen ajoilta.

Kaarina Huhtinen on naimisissa ja hänellä on kolme lasta ja seitsemän lastenlasta. Hänen lempiharrastuksiaan ovat musiikki, kuvataiteet, luonto ja kirjallisuus.


Kirjailijaura

Oppikoulun toisen luokan opettajalla Toivo J. Rantasella oli erityinen merkitys Kaarinan kirjoittajauralle. Rantanen kannusti häntä kirjoittamaan kirjoittamasta päästyään - ja niin hän siitä lähtien tekikin. Hän kirjoitti päiväkirjaa, osallistui kirjoituskilpailuihin ja kirjoitti mm. Savon Sanomien nuortenpalstalle. Kirjallisuuden opinnot yliopistossa lamauttivat kirjoittamisinnon ja myös perhe- sekä työelämä rajoittivat osaltaan kaunokirjallista tuottamista. Sen sijaan Kaarina Huhtinen luki paljon. Erityisesti hän ihaili Aleksis Kiven, Aino Kallaksen, Mika Waltarin ja Volter Kilven tyyliä. Myös Ernest Hemingwayn, Almert Camus`n ja Susanna Tamaron tyyli on viehättänyt häntä.

Vuonna 1969 Kaarina Huhtinen osallistui W+G:n romaanikilpailuun käsikirjoituksellaan Kymmenen keltaista ruusua. Se ei voittanut, mutta kustantaja kiinnostui tekstistä ja näin esikoinen ilmestyi vuonna 1972. Siitä alkoi kirjailijanura.

* * *

Kirjastokorvausapurahoja vuoteen 1996.

I palkinto Sanoma Oy:n satukirjakilpailussa tarinalla Ihmeitä tekevä jumalankuva.

Valtionpalkinto teoksesta Ihmeitä tekevä jumalankuva.

Pikku-Finlandia -ehdokkuus kirjalla Kelloaaria.

Kalevalaisten naisten liiton palkinto Karu korutarina -tekstistä 2008.

* * *

Kirjastokorvausapurahoja vuoteen 1996.

I palkinto Sanoma Oy:n satukirjakilpailussa tarinalla Ihmeitä tekevä jumalankuva.

Valtionpalkinto teoksesta Ihmeitä tekevä jumalankuva.

Pikku-Finlandia -ehdokkuus kirjalla Kelloaaria.

Kalevalaisten naisten liiton palkinto Karu korutarina -tekstistä 2008.

(Etelä-Savon kirjailijat)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kymmenen keltaista ruusua. RomaaniWeilin+ Göös 1972.

Kultaisen puun hedelmät. Romaani.W+G 1973.

Huhtinen et al, Lue, koe,opi. Lukukirja 5. Otava 1974.

Onnellinen lumiukko. Lastennäytelmä. Teatteriliitto 1975.

Huhtinen et al., Kielentaito 5-6. Oppikirja. Otava 1976.

Huhtinen et.al.,Viides lukukirja. Otava 1976.

Mitä tapahtui Velhosuolla? Satukirja. Kuv. Urpo Huhtanen. Sanoma Oy 1979.

Huhtinen et al., Lukion kielentaito. Oppikirja. Otava1980.

Ihmeitä tekevä jumalankuva. Satukirja. Sanoma Oy 1982.

Edelläkävijät.Runoja.W+G 1985.

Pikkuenkelin vesikoe. Satukirja. Kuv. Ulla Vaajakallio. Sanoma Oy 1988.

Uusi leikki alkaa. Lasten ja nuorten romaani. Tammi 1992.

Kelloaaria. Romaani.Tammi 1992.

Lyhtyjuhlan kesä. Nuortenromaani.Tammi 1996.

Karu korutarina. Koru kertoo kantajastaan. Kalevalaisten naisten liitto 2008.



Pakinoita (nimim. Kaupungin poika) ja kirja-arvosteluja Savon Sanomissa v. 1985 - 1995.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Loivamaa, Ismo. BTJ, 1999.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Loivamaa, Ismo. Kirjastopalvelu, 1995.