Kellosalo, Juhani
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: C-G Hagström / WSOY
Elämäkertatietoa
Juhani Kellosalo (s. 1951 Toholampi) on lääkäri ja kirjailija. Koulutukseltaan hän on vatsaelinkirurgian erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori. Kellosalo on kirjoittanut runoa ja proosaa. Hänen esikoisrunokokoelmansa Kaikki palaa maan savuun ilmestyi vuonna 1985. Nykyisin hän on Lääketieteen termit -sanakirjan päätoimittaja ja kirjailija
”Kirjailijana tunnen olevani tutkija vähän samaan tapaan kuin lääkärinä. Tutkin ihmisenä olemista osana kaikkea muuttuvaa ja katoavaa; muistia, suhdetta luontoon, läheisiin. En katso omaksi osakseni kokeilua ja uudistusta, vaan riisumisen, paljastamisen, synteesin teon.”
Lukukeskus
---
Juhani Kellosalo on syntynyt 9.7.1951 Toholammilla. Hän on opiskellut Oulun yliopistossa ja on koulutukseltaan vatsaelinkirurgian erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori. Hän on myös suorittanut luovan kirjoittamisen opintoja.
vanhemmat:
pienviljelijä ja kirvesmies Mauri Kellosalo sekä emäntä ja laitossiivooja Aune Kellosalo (o.s. Hernesniemi).
toimet:
Sairaalalääkärin virkatyössä maaliskuuhun 2004 saakka, viimeksi vatsaelinkirurgian osastonylilääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa. Vuodesta 2005 Lääketieteen termit -sanakirjan toimittaja ja vuodesta 2007 lähtien päätoimittaja.
opinnot:
Ylioppilaaksi 1970 Toholammin yhteiskoulusta. Lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 1976 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1990.
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
OULULUO-yhdistyksen sihteeri 1993-94
Pohjanmaan taidetoimikunnan jäsen 2006-09
Suomen Kirjailijaliiton jäsen
Suomen Lääkäriliiton jäsen
Lääkäriseura Duodecimin jäsen
Duodecimin sanastolautakunnan jäsen
Harrastukset:
musiikki, sienestys, ulkoilu
Myönnetyt palkinnot:
J.H. Erkon erikoismaininta esikoisteoksesta 1986
Ehdokkuudet palkinnonsaajaksi:
YLE:n Tanssiva karhu lyriikkakilpailun palkintoehdokas v. 2001
Pohdintaa kirjailijantyöstä:
"Olen halunnut saada sanoiksi ajatuksiani ja kokemuksiani. Olen kirjoittanut kaunokirjallisin pyrkimyksin lukiovuosista asti, aluksi runoja ja absurdeja kertomuksia. Lääkäriksi opiskeleminen ja käytännön lääkärin työ ovat antaneet näkökulman ihmisestä jakamattomana biologisena ja psyykkisenä kokonaisuutena. Kirjoittaessani koen tekeväni jonkinmoisia tutkimusretkiä ja yrittäväni kartoittaa sitä, mitä on elää ihmisenä maailmassa, miten ihminen rakentuu ja muuttuu, toisinaan kehittyy ja viisastuukin. Jos joku löytää kirjoittamastani jotakin omiin tarpeisiinsa, olen iloinen.
Kirjoitan joka päivä jotakin, mutta kaunokirjallisuutta päämäärätietoisemmin jaksottaisesti. Paras kirjoitushetki minulle on iltayö."
Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…
"Jaan Kaplinski: Sama meri kaikissa meissä (suomennosvalikoima), Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan tuotanto, Jaroslav Seifert: Ruttopylväs, Tsehovin novellit, Kafkan tuotanto, Kazyo Ishiguro: Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina
Bach, Sibelius, Debussy, Rahmaninov, Pärt, Glass, Steve Winwood; tärkeita ovat myös jazz ja intialainen klassinen musiikki
Kieslowski: Veronikan kaksoiselämä, Tarkovski: Andrei Rublev, Solaris, Stalker; Buster Keaton: Kenraali
Taiteiden ohella tärkeitä minulle ovat läheiset ihmiset ja ne näkymät, joita erityisesti maaseudun luonto ja kulttuurimaisema tarjoavat."
”Kirjailijana tunnen olevani tutkija vähän samaan tapaan kuin lääkärinä. Tutkin ihmisenä olemista osana kaikkea muuttuvaa ja katoavaa; muistia, suhdetta luontoon, läheisiin. En katso omaksi osakseni kokeilua ja uudistusta, vaan riisumisen, paljastamisen, synteesin teon.”
Lukukeskus
---
Juhani Kellosalo on syntynyt 9.7.1951 Toholammilla. Hän on opiskellut Oulun yliopistossa ja on koulutukseltaan vatsaelinkirurgian erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori. Hän on myös suorittanut luovan kirjoittamisen opintoja.
vanhemmat:
pienviljelijä ja kirvesmies Mauri Kellosalo sekä emäntä ja laitossiivooja Aune Kellosalo (o.s. Hernesniemi).
toimet:
Sairaalalääkärin virkatyössä maaliskuuhun 2004 saakka, viimeksi vatsaelinkirurgian osastonylilääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa. Vuodesta 2005 Lääketieteen termit -sanakirjan toimittaja ja vuodesta 2007 lähtien päätoimittaja.
opinnot:
Ylioppilaaksi 1970 Toholammin yhteiskoulusta. Lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 1976 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1990.
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
OULULUO-yhdistyksen sihteeri 1993-94
Pohjanmaan taidetoimikunnan jäsen 2006-09
Suomen Kirjailijaliiton jäsen
Suomen Lääkäriliiton jäsen
Lääkäriseura Duodecimin jäsen
Duodecimin sanastolautakunnan jäsen
Harrastukset:
musiikki, sienestys, ulkoilu
Myönnetyt palkinnot:
J.H. Erkon erikoismaininta esikoisteoksesta 1986
Ehdokkuudet palkinnonsaajaksi:
YLE:n Tanssiva karhu lyriikkakilpailun palkintoehdokas v. 2001
Pohdintaa kirjailijantyöstä:
"Olen halunnut saada sanoiksi ajatuksiani ja kokemuksiani. Olen kirjoittanut kaunokirjallisin pyrkimyksin lukiovuosista asti, aluksi runoja ja absurdeja kertomuksia. Lääkäriksi opiskeleminen ja käytännön lääkärin työ ovat antaneet näkökulman ihmisestä jakamattomana biologisena ja psyykkisenä kokonaisuutena. Kirjoittaessani koen tekeväni jonkinmoisia tutkimusretkiä ja yrittäväni kartoittaa sitä, mitä on elää ihmisenä maailmassa, miten ihminen rakentuu ja muuttuu, toisinaan kehittyy ja viisastuukin. Jos joku löytää kirjoittamastani jotakin omiin tarpeisiinsa, olen iloinen.
Kirjoitan joka päivä jotakin, mutta kaunokirjallisuutta päämäärätietoisemmin jaksottaisesti. Paras kirjoitushetki minulle on iltayö."
Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…
"Jaan Kaplinski: Sama meri kaikissa meissä (suomennosvalikoima), Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan tuotanto, Jaroslav Seifert: Ruttopylväs, Tsehovin novellit, Kafkan tuotanto, Kazyo Ishiguro: Pitkän päivän ilta ja Ole luonani aina
Bach, Sibelius, Debussy, Rahmaninov, Pärt, Glass, Steve Winwood; tärkeita ovat myös jazz ja intialainen klassinen musiikki
Kieslowski: Veronikan kaksoiselämä, Tarkovski: Andrei Rublev, Solaris, Stalker; Buster Keaton: Kenraali
Taiteiden ohella tärkeitä minulle ovat läheiset ihmiset ja ne näkymät, joita erityisesti maaseudun luonto ja kulttuurimaisema tarjoavat."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kolumneja sanomalehdissä (Kaleva, Ilkka, Aikakauskirja Duodecim)
Runoja WSOY:n, Otavan ja Tammen julkaisemissa antologioissa
Lääketieteen alan väitöskirja 1990, tieteellisiä tutkimusartikkeleita alan lehdissä
"Lehtisalaatti". Kokeellinen teatteriesitys Oulussa ja Viitasaaren Musiikin ajassa yhdessä muusikko Timo Kinnusen ja tanssija Sari Lievosen kanssa. (1993)
Runoja WSOY:n, Otavan ja Tammen julkaisemissa antologioissa
Lääketieteen alan väitöskirja 1990, tieteellisiä tutkimusartikkeleita alan lehdissä
"Lehtisalaatti". Kokeellinen teatteriesitys Oulussa ja Viitasaaren Musiikin ajassa yhdessä muusikko Timo Kinnusen ja tanssija Sari Lievosen kanssa. (1993)
Tekstinäyte
Cantus arcticus
Kuovit ovat lentäviä aarioita,/
aurinko paistaa viivaston alta/
alavan maan arkaan vihreään./
Pitkä on varjoni,/
pimeän ruokkima, silti/
minä se olin joka kerran sain nähdä/
mihin sateenkaari päättyy,/
romahtaneen ladon eteen Limingassa./
Huilu on valon polku,/
kevyt kuin joen läike, kevyt/
mutta solmuja täynnä/
ja pettävä vaeltaa,/
silti ihmeitä on, vaikka ei/
ihmeitä kummempia,/
linnut laulavat,/
varjo on vain varjo.
(kokoelmasta Syntynyt outoon satuun, WSOY 2006)
Putous
Nämä portaat
kulkevat sekä ylös että alas
ulos ja sisäänpäin,
ja jokainen saavutettu
on ikuisesti kadotettu
Siis päästä irti, vaivu
aikuisuuden ohi joka hylkäsi nuoruuden,
ja nuoruuden joka hylkäsi lapsuuden, ohi
Leppisen elosuojan ja Tokoin kaupan,
ohi sinisen koulun,
ohi kirkonkylän ja ruusupuisen kitarankaulan,
Lempäälän bussin ruusuposken
Vaivu ohi junankolkkeen, juhannushumalan
viattomuuden, tyttöönsä ihastuneen
kevätkimalluksen, ohi villiviinin kietomien porttien,
odottavien postilaatikkojen , vanhojen kirjoituskoneiden
hyönteisraajojen,
iltapäivän baaritiskin juopuneiden aforismien
Tämä on vasta ensimmäinen porras
sen jälkeen kun sinut on viritetty
Vajoa avaussalin ohi, formaliinin ja
käsivoiteen hajun, harmaantuneen lihaksen
kuolemanpihkan, samean mykiön, kallon takakuopan
ja foramen Winslowin, tumajyvästen ja Krebsin syklin,
sappirakon tulehduksen ja heräämön ohi
Vajoa, vaivu vielä, sinua odottavat syöksyvät
vuorisolat, appelsiinitasanko ja
voipuneet hellekoirat
ja karkaavat nunnanhelmat, kitaransoinnut
taipuvat auringon säteissä, aasinkorvat ja
Gangesin korppikotkat, kaikki kuolleet
tarkkaan vartioidut jumalat,
vaivu, vajoa
Vaivu ohi taottujen naamioiden,
panssarinyrkkien, rehellisten sinisten silmien
valheiden, rautaportin ja vinttikoiran,
aatelisten ja maattomien,
kirkastuneiden ja petkuttajien
Muista että nämä ovat ensimmäiset portaat
ulos ja sisään, alas ja ylös
Anna mennä sorminäppäryytesi, fraasit
joita toistelet, kaappiesi ja mappiesi järjestyksen
anna mennä makusi, valintasi ja tapojen tuntemuksesi,
käyntikorttisi, kaiken mitä luulet itseksesi
ja kaiken mitä et luule
Anna siis mennä myös syyssateen alastomuuden,
vanhanaikaisen haikeuden ja kireälle viritetyn talven
takkatulen lämmön, ja lopulta
haaveettomuuden mutrun
Sillä olemme vieläkin matkalla
leiritulelta leiritulelle
Kuolema on luonasi
eikä kiinnostu lippaittesi sisällöstä, ei kysy
helmiesi määrää vaan
kuinka syvälle olet sukeltanut,
ei nopeuttasi vaan kuinka kaukana olet käynyt
Joko olet suudellut huonouttasi,
joko olet kätellyt
pimeää kaksoisveljeäsi
joka on sinun hahmosi ja molemmat
liekin varjo
Ettei sinun tarvitsisi jäädä kun haavasi kirvelevät,
ettei sinun tarvitsisi jäädä kun sormesi eivät enää
ymmärrä sormiota eikä lonkkasi taivu nousemaan
portaita ylös, alas, kun himmeä silmäsi
muistuttaa jotain jonka olet unohtanut,
kauan sitten formaliinin hajussa
ettet hapuile turilaitten joukosta,
jotain mitä et koskaan tavoita
et olisi koskaan tarvinnutkaan
Mitä tulit ymmärtämään
et hakemalla löydä,
mitä sisältämään, et
täyttämällä täytä
(Liekin varjo hahmosi, 1991, sivut 10-12)
kevyt kuin joen läike, kevyt/
mutta solmuja täynnä/
ja pettävä vaeltaa,/
silti ihmeitä on, vaikka ei/
ihmeitä kummempia,/
linnut laulavat,/
varjo on vain varjo.
(kokoelmasta Syntynyt outoon satuun, WSOY 2006)
Putous
Nämä portaat
kulkevat sekä ylös että alas
ulos ja sisäänpäin,
ja jokainen saavutettu
on ikuisesti kadotettu
Siis päästä irti, vaivu
aikuisuuden ohi joka hylkäsi nuoruuden,
ja nuoruuden joka hylkäsi lapsuuden, ohi
Leppisen elosuojan ja Tokoin kaupan,
ohi sinisen koulun,
ohi kirkonkylän ja ruusupuisen kitarankaulan,
Lempäälän bussin ruusuposken
Vaivu ohi junankolkkeen, juhannushumalan
viattomuuden, tyttöönsä ihastuneen
kevätkimalluksen, ohi villiviinin kietomien porttien,
odottavien postilaatikkojen , vanhojen kirjoituskoneiden
hyönteisraajojen,
iltapäivän baaritiskin juopuneiden aforismien
Tämä on vasta ensimmäinen porras
sen jälkeen kun sinut on viritetty
Vajoa avaussalin ohi, formaliinin ja
käsivoiteen hajun, harmaantuneen lihaksen
kuolemanpihkan, samean mykiön, kallon takakuopan
ja foramen Winslowin, tumajyvästen ja Krebsin syklin,
sappirakon tulehduksen ja heräämön ohi
Vajoa, vaivu vielä, sinua odottavat syöksyvät
vuorisolat, appelsiinitasanko ja
voipuneet hellekoirat
ja karkaavat nunnanhelmat, kitaransoinnut
taipuvat auringon säteissä, aasinkorvat ja
Gangesin korppikotkat, kaikki kuolleet
tarkkaan vartioidut jumalat,
vaivu, vajoa
Vaivu ohi taottujen naamioiden,
panssarinyrkkien, rehellisten sinisten silmien
valheiden, rautaportin ja vinttikoiran,
aatelisten ja maattomien,
kirkastuneiden ja petkuttajien
Muista että nämä ovat ensimmäiset portaat
ulos ja sisään, alas ja ylös
Anna mennä sorminäppäryytesi, fraasit
joita toistelet, kaappiesi ja mappiesi järjestyksen
anna mennä makusi, valintasi ja tapojen tuntemuksesi,
käyntikorttisi, kaiken mitä luulet itseksesi
ja kaiken mitä et luule
Anna siis mennä myös syyssateen alastomuuden,
vanhanaikaisen haikeuden ja kireälle viritetyn talven
takkatulen lämmön, ja lopulta
haaveettomuuden mutrun
Sillä olemme vieläkin matkalla
leiritulelta leiritulelle
Kuolema on luonasi
eikä kiinnostu lippaittesi sisällöstä, ei kysy
helmiesi määrää vaan
kuinka syvälle olet sukeltanut,
ei nopeuttasi vaan kuinka kaukana olet käynyt
Joko olet suudellut huonouttasi,
joko olet kätellyt
pimeää kaksoisveljeäsi
joka on sinun hahmosi ja molemmat
liekin varjo
Ettei sinun tarvitsisi jäädä kun haavasi kirvelevät,
ettei sinun tarvitsisi jäädä kun sormesi eivät enää
ymmärrä sormiota eikä lonkkasi taivu nousemaan
portaita ylös, alas, kun himmeä silmäsi
muistuttaa jotain jonka olet unohtanut,
kauan sitten formaliinin hajussa
ettet hapuile turilaitten joukosta,
jotain mitä et koskaan tavoita
et olisi koskaan tarvinnutkaan
Mitä tulit ymmärtämään
et hakemalla löydä,
mitä sisältämään, et
täyttämällä täytä
(Liekin varjo hahmosi, 1991, sivut 10-12)
Lähteitä ja viittauksia