Vartiainen, Sirpa
Elämäkertatietoa
Asunut Joensuussa vuodesta 1973
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstejä antologioissa:
Kirkukaa keltaiset terälehdet : runoantologia. (Toim. Eeva Tikka, Kerttu Parvinen ja Sirkka Riite) Ukri 1981
Kuunpesijä : Ukri ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu. (Toim. Matti Kettunen ym.) Ukri 1981
Perillä etsiessään : runoantologia. (Toim. Ilona Karjalainen ym.) Ukri 1985
Kirkukaa keltaiset terälehdet : runoantologia. (Toim. Eeva Tikka, Kerttu Parvinen ja Sirkka Riite) Ukri 1981
Kuunpesijä : Ukri ry:n 25-vuotisjuhlajulkaisu. (Toim. Matti Kettunen ym.) Ukri 1981
Perillä etsiessään : runoantologia. (Toim. Ilona Karjalainen ym.) Ukri 1985
Tekstinäyte
Minut on helppo pistää seinää vasten. En usko ihmisiä, mutta minun on vaikea vastustaa heitä. En sano heille pahasti, koska yritän suojella itseäni. Sietää sydän raskaana niitä, jotka eivät epäile itseään.
Sade lakkaa illansuussa. Lopetamme työt ja lähdemme vesille. Pyrin airoihin, mutta Ilkka ei laske. Hän soutaa harvoin vedoin. Ilmassa on kuultavaa, lasista valoa. Kalat hypähtelevät korkealle. Lammaslauma kahlaa matalan salmen yli pieneen saareen yöksi. Järvi huokuu ääntä, joka vaikuttaa kuin syvä harmonia. Vapauttaa toivosta, epätoivosta ja pelosta jättäen olemassaolon sinänsä. Ilkka vetää airot veneeseen ja tähyilee rantoja.
Sade lakkaa illansuussa. Lopetamme työt ja lähdemme vesille. Pyrin airoihin, mutta Ilkka ei laske. Hän soutaa harvoin vedoin. Ilmassa on kuultavaa, lasista valoa. Kalat hypähtelevät korkealle. Lammaslauma kahlaa matalan salmen yli pieneen saareen yöksi. Järvi huokuu ääntä, joka vaikuttaa kuin syvä harmonia. Vapauttaa toivosta, epätoivosta ja pelosta jättäen olemassaolon sinänsä. Ilkka vetää airot veneeseen ja tähyilee rantoja.
- Ensi kesänä otetaan lapsikin tänne.
Meille voi käydä kuinka tahansa. Voimme vieraantua toisistamme ja lähteä eri suuntiin. Olla kohtaamatta koskaan niin kuin nyt.
[Odotus. Gummerus 1982, s. 44-45]
Meille voi käydä kuinka tahansa. Voimme vieraantua toisistamme ja lähteä eri suuntiin. Olla kohtaamatta koskaan niin kuin nyt.
[Odotus. Gummerus 1982, s. 44-45]