Olkinuora, Jussi
Elämäkertatietoa
Luonnehdinta
Mikkelin lähellä Kyyhkylän sotainvalidikodissa asunut Jussi Olkinuora oli maanviljelijä, ravimies, pakinoitsija ja kirjailija. Karjalaisuus näkyy hänen teoksissaan iloisena kevytvireenä, mutta myös vakavina tuntoina.
Faktaa
Jussi Olkinuora syntyi maanviljelijän poikana 27.12.1894 Antreassa. Hän kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston. Jussi avioitui Tilta Kempin kanssa ja ryhtyi maanviljelijäksi sekä hevoskasvattajaksi. Hän haavoittui vapaussodassa, mutta taisteli vielä talvi- ja jatkosodassakin. Sotien seurauksena koti jäi Karjalaan ja perhe muuttui Hausjärvelle, jossa Olkinuorasta tuli kunnallispoliitikko. Jussi Olkinuora vietti vanhuutensa Kyyhkylän invalidikodissa Mikkelin maalaiskunnassa. Hän kuoli 18.9.1983.
Kirjailijaura
Jussi Olkinuora oli huumorimies, tarinoitten ja kaskujen kertoja. Aikuisiässä hän ryhtyi kirjoittamaan pakinoita lehtiin. Hänen kerrontansa on persoonallista, jussimaisen riehakasta. Ensimmäisen kirjansa hän julkaisi vuonna 1950. Kun hänen vaimonsa kuoli vuonna 1960, Jussi Olkinuora päätti toteuttaa unelmansa ja ryhtyä kirjailijaksi. Hän osallistui Vuoksen Säätiön kirjoituskilpailuihin ja voitti ensimmäisen palkinnon. Se kannusti kirjoittajaa eteenpäin. Hän asusti Lahdessa hotellissa kun alkoi tapahtua.
”Olin hotellissa Lahdessa. Mistä saisin paperia? Silmiini osui kokonainen nippu vessapaperia. Jopas oli hyvä löytö! Voihan vessapaperillekin kirjoittaa, kun kirjoittaa vain toiselle puolelle. Nyt rupesi kynä luistamaan. Aihetta ei tarvinnut ajatella, sen kun suolsin lapsuusaikaisia elämän sattumia. Kirjoitin ja kirjoitin tietämättä ajankulusta mitään. Unohdin ravintolasta tilaamani pöydänkin”, kirjoittaa Olkinuora kirjailijauransa alkuvaiheista.
Hotellissa Jussi Olkinuora kirjoitti ensimmäisen kirjansa. Karisto otti sen kustannettavakseen. Olkinuora etsi itselleen rauhallista kirjailijakotia, jossa voisi jatkaa hyvin alkanutta kirjailijauraansa. Hän päätyi Mikkelin lähelle Kyyhkylään, jossa kirjoitti seuraavat kirjansa. Vihdoin hänellä oli kunnolla aikaa. Viimeisen kirjansa hän kirjoitti Kyyhkylässä 89-vuotiaana. Se on hänen omaelämäkertansa. Kirja ilmestyi vain pari viikkoa hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1983. Olkinuoran karjalaistarinoitten ja vallattoman kerronnan alla kulkee voimakas ja vakava elämänvirta, usko työhön, yritteliäisyyteen ja halu elämänylistykseen.
(Etelä-Savon kirjailijat)
- - -
Johannes Olkinuora
Syntynyt 27.12.1894 Antreassa
Kuollut 18.9.1983 Mikkelin mlk:ssa
Kansakoulu
Räisälän kansanopisto
Maanviljelijä
Jussi Olkinuora oli tunnettu antrealainen maanviljelijä, kunnallismies, hevoskasvattaja ja raviurheiluveteraani. Hän kirjoitti pakinoita erityisesti Karjala-lehteen, ja niitä julkaistiin myös kokoelmina Naura vähä, Lunkkupöksyt ja Aikamiespoika. Hänen kerrontansa on iloittelevaa, mutta syvällä kulkee voimakas ja vakava virta: usko työhön, yritteliäisyyteen ja elämään.
(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)
- - -
Jussi Olkinuora istuu tanakast ja pönäkäst nii kirjallissii ko sanallissiikii karjalaisii huumormiehii eturivis. Karjalaise kansamiehe sanalahjakkuuvel hää on tallentant enemmänkkii ko kyläyhteisö elämää ja kieltä pysyväst tulevii polvii ja tutkijoihe tarkasteltavaks. Olkinuora Jussi - tää "Pien pätkä olkist nuoraa", niiko hää itse sannoo - on jutuissa sen sorti hevosmies, jos häne kerallaa on uskallettuu lähtee kilpaamaa jäämättä ree sijal. - Lassi (Lepää rauhassa -kirjan takakansiteksti)
Mikkelin lähellä Kyyhkylän sotainvalidikodissa asunut Jussi Olkinuora oli maanviljelijä, ravimies, pakinoitsija ja kirjailija. Karjalaisuus näkyy hänen teoksissaan iloisena kevytvireenä, mutta myös vakavina tuntoina.
Faktaa
Jussi Olkinuora syntyi maanviljelijän poikana 27.12.1894 Antreassa. Hän kävi kansakoulun ja Räisälän kansanopiston. Jussi avioitui Tilta Kempin kanssa ja ryhtyi maanviljelijäksi sekä hevoskasvattajaksi. Hän haavoittui vapaussodassa, mutta taisteli vielä talvi- ja jatkosodassakin. Sotien seurauksena koti jäi Karjalaan ja perhe muuttui Hausjärvelle, jossa Olkinuorasta tuli kunnallispoliitikko. Jussi Olkinuora vietti vanhuutensa Kyyhkylän invalidikodissa Mikkelin maalaiskunnassa. Hän kuoli 18.9.1983.
Kirjailijaura
Jussi Olkinuora oli huumorimies, tarinoitten ja kaskujen kertoja. Aikuisiässä hän ryhtyi kirjoittamaan pakinoita lehtiin. Hänen kerrontansa on persoonallista, jussimaisen riehakasta. Ensimmäisen kirjansa hän julkaisi vuonna 1950. Kun hänen vaimonsa kuoli vuonna 1960, Jussi Olkinuora päätti toteuttaa unelmansa ja ryhtyä kirjailijaksi. Hän osallistui Vuoksen Säätiön kirjoituskilpailuihin ja voitti ensimmäisen palkinnon. Se kannusti kirjoittajaa eteenpäin. Hän asusti Lahdessa hotellissa kun alkoi tapahtua.
”Olin hotellissa Lahdessa. Mistä saisin paperia? Silmiini osui kokonainen nippu vessapaperia. Jopas oli hyvä löytö! Voihan vessapaperillekin kirjoittaa, kun kirjoittaa vain toiselle puolelle. Nyt rupesi kynä luistamaan. Aihetta ei tarvinnut ajatella, sen kun suolsin lapsuusaikaisia elämän sattumia. Kirjoitin ja kirjoitin tietämättä ajankulusta mitään. Unohdin ravintolasta tilaamani pöydänkin”, kirjoittaa Olkinuora kirjailijauransa alkuvaiheista.
Hotellissa Jussi Olkinuora kirjoitti ensimmäisen kirjansa. Karisto otti sen kustannettavakseen. Olkinuora etsi itselleen rauhallista kirjailijakotia, jossa voisi jatkaa hyvin alkanutta kirjailijauraansa. Hän päätyi Mikkelin lähelle Kyyhkylään, jossa kirjoitti seuraavat kirjansa. Vihdoin hänellä oli kunnolla aikaa. Viimeisen kirjansa hän kirjoitti Kyyhkylässä 89-vuotiaana. Se on hänen omaelämäkertansa. Kirja ilmestyi vain pari viikkoa hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1983. Olkinuoran karjalaistarinoitten ja vallattoman kerronnan alla kulkee voimakas ja vakava elämänvirta, usko työhön, yritteliäisyyteen ja halu elämänylistykseen.
(Etelä-Savon kirjailijat)
- - -
Johannes Olkinuora
Syntynyt 27.12.1894 Antreassa
Kuollut 18.9.1983 Mikkelin mlk:ssa
Kansakoulu
Räisälän kansanopisto
Maanviljelijä
Jussi Olkinuora oli tunnettu antrealainen maanviljelijä, kunnallismies, hevoskasvattaja ja raviurheiluveteraani. Hän kirjoitti pakinoita erityisesti Karjala-lehteen, ja niitä julkaistiin myös kokoelmina Naura vähä, Lunkkupöksyt ja Aikamiespoika. Hänen kerrontansa on iloittelevaa, mutta syvällä kulkee voimakas ja vakava virta: usko työhön, yritteliäisyyteen ja elämään.
(Eteläkarjalaisia kirjailijoita)
- - -
Jussi Olkinuora istuu tanakast ja pönäkäst nii kirjallissii ko sanallissiikii karjalaisii huumormiehii eturivis. Karjalaise kansamiehe sanalahjakkuuvel hää on tallentant enemmänkkii ko kyläyhteisö elämää ja kieltä pysyväst tulevii polvii ja tutkijoihe tarkasteltavaks. Olkinuora Jussi - tää "Pien pätkä olkist nuoraa", niiko hää itse sannoo - on jutuissa sen sorti hevosmies, jos häne kerallaa on uskallettuu lähtee kilpaamaa jäämättä ree sijal. - Lassi (Lepää rauhassa -kirjan takakansiteksti)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Jussi Olkinuoran tarinoita. Karjalan kirja 1950.
Naura vähä. Pakinoita. Kuv. Antti Miikkulainen. Karisto 1962.
Vellokset. Romaani. Karisto 1963.
Lunkkupöksyt. Pakinoita. Karisto 1964.
Aikamiespoika. Pakinoita. Karisto 1965.
Raudusta Valamoon 1918. Elämäkerta. Karisto 1966.
Manta ja hänen Kustaansa. Näytelmä.1969.
Lepää rauhassa. Näytelmä.1970.
Resu-Santeri. Romaani. Omakustanne 1971.
Santeri Mäenpään isännäksi. Romaani. Omakustanne 1973.
Santeri jatkosodan kaukopartiossa. Romaani. Karjala 1975.
Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä. Omaelämäkerta. Toim. Antti Henttonen. Vuoksen Säätiö 1983.
Pakinoita pääasiassa Karjala-lehteen.
Naura vähä. Pakinoita. Kuv. Antti Miikkulainen. Karisto 1962.
Vellokset. Romaani. Karisto 1963.
Lunkkupöksyt. Pakinoita. Karisto 1964.
Aikamiespoika. Pakinoita. Karisto 1965.
Raudusta Valamoon 1918. Elämäkerta. Karisto 1966.
Manta ja hänen Kustaansa. Näytelmä.1969.
Lepää rauhassa. Näytelmä.1970.
Resu-Santeri. Romaani. Omakustanne 1971.
Santeri Mäenpään isännäksi. Romaani. Omakustanne 1973.
Santeri jatkosodan kaukopartiossa. Romaani. Karjala 1975.
Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä. Omaelämäkerta. Toim. Antti Henttonen. Vuoksen Säätiö 1983.
Pakinoita pääasiassa Karjala-lehteen.