Karila, Olli
Tekstinäyte
Ahonen: (riipottaen lapikasta kädessään ja syvään huokaisten) Hohhoo, näin katoaa maailman kunnia.
Myry: (siemaisten kaljaa) Jaa niin mikä kunnia?
Ahonen: Niin kuin tämä härännahankin kunnia. Komiat olivat lapikkaat, kun kapteenin kanssa sotaan lähdettiin, ja nyt on varret rikki eikä pohjista tietoakaan. Hohhoo!
Myry: Kyllähän sota saapasta syö.
Ahonen: (myrkyllisesti) Ja suuret sotaherrat. On siinä mennyt mullinnahka poikineen niillä Linsporan marsseilla. Sinähän sen tiedät, kun jääkärikin olet.
Myry: (sylkäisten) Hyi, älä toisen syödessä pirusta puhu. Huh, kun vain silmänsä sulkee tai uneen vaipuu, niin sielunsilmien edessä vilajavat vain Pohjanmaan virstantolpat. Niitten ohitse on matkattu ees ja taas, enimmäkseen taas, ja sinne Pohjanmaan teille on univormukin häipynyt.
[Talonpoikaispäällikkö. Gummerus 1932, s. 5-6]
Myry: (siemaisten kaljaa) Jaa niin mikä kunnia?
Ahonen: Niin kuin tämä härännahankin kunnia. Komiat olivat lapikkaat, kun kapteenin kanssa sotaan lähdettiin, ja nyt on varret rikki eikä pohjista tietoakaan. Hohhoo!
Myry: Kyllähän sota saapasta syö.
Ahonen: (myrkyllisesti) Ja suuret sotaherrat. On siinä mennyt mullinnahka poikineen niillä Linsporan marsseilla. Sinähän sen tiedät, kun jääkärikin olet.
Myry: (sylkäisten) Hyi, älä toisen syödessä pirusta puhu. Huh, kun vain silmänsä sulkee tai uneen vaipuu, niin sielunsilmien edessä vilajavat vain Pohjanmaan virstantolpat. Niitten ohitse on matkattu ees ja taas, enimmäkseen taas, ja sinne Pohjanmaan teille on univormukin häipynyt.
[Talonpoikaispäällikkö. Gummerus 1932, s. 5-6]