Ahti, Risto
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Harri Hinkka / WSOY
Elämäkertatietoa
Risto Ahti (s. 1943) (s. 1943 Lahti) on tamperelainen kirjailija, sanataiteen opettaja, kriitikko ja kääntäjä. Hän on kirjoittanut yli kaksikymmentä runoteosta. Hänen esikoisteoksensa Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Lisäksi Ahti on kirjoittanut esseitä, kritiikkejä, artikkeleita ja suomennoksia. Hän on kääntänyt muiden muassa William Blaken, Khalil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Ahdin omia tekstejä on käännetty 20 kielelle. Ahti on opettanut Suomussalmen yhteiskoulussa, Tampereen yliopistossa ja Oriveden opistossa. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992.
Tuotannostaan Ahti on sanonut: “Asetan etusijalle runoteokset, joissa olen kyennyt hahmottamaan parhaiten yksinäisyyden ja yhdessäolon kokemuksiin liittyvät unennäöt, visiot ja tosikokemukset.” Näihin kirjoihin hän laskee ainakin 1980-luvun alun kirjat Narkissos talvella ja Loistava yksinäisyys.
Lukukeskus
---
- Ahti on mielikuvituksen pyromaani, tajunnan laajentajista riehuvin. (HS 15.2.83, Pekka Tarkka)
synt. 23.8.1943 Lahdessa
asuu Tampereella
puoliso Ritva Hokka, pojat Ville ja Ilmari, tytär Kukka (edellisestä avioliitosta)
opinnot: yo -62, opintoja Helsingin, Oulun ja Jyväskylän yo:ssa
päätoiminen kirjailija
sivutoimet: kääntäjä, kriitikko, opetustehtäviä Oriveden opistossa 1983-, Tampereen yliopistossa 1988-, luennoinut mm. Iowassa, Jugoslaviassa, Virossa, Venäjällä, Englannissa, Ranskassa, Walesissa
Opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa.
Suomussalmen yhteiskoulun vt. vanhempana lehtorina 1969 - 1971, nuorempana lehtorina 1973 - 1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974 - 1984. Toiminut Oriveden opiston luovan kirjoittamisen opettajana vuodesta 1984 ja lehtorina vuosina 1989 - 1990.
palkinnot: Oulun kaupungin kirjallisuuspalkinto
Lahden kaupungin kirjallisuuspalkinto 1967
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987, 1992, 1998, 2001, 2004
Valtion palkinto 1978, 1980 ja 1984
Eino Leinon palkinto 1994
Runeberg-palkinto 2002
Vuoden sanataiteilija 2003
Pro Finlandia -mitali 2003
Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2004
Taiteilijaprofessori vuodesta 2004
luottamustehtäviä: Lahden Runomaraton ry, Sanataiteen ry, Eino Leinon Seuran palkintolautakunta -95
harrastukset: piirtäminen, maalaaminen ja kalastus
Risto Ahti on runoilija ja runouden opettaja, jonka laaja tuotanto käsittää lähes kolmekymmentä runokokoelmaa vuodesta 1967 lähtien, proosateoksia, esseitä, kritiikkiä ja artikkeleita eri julkaisuissa, suomennoksia sekä runo-ohjelmia radiossa. Hänen luovan kirjoittamisen kurssejaan Oriveden opistossa on sanottu lyriikan korkeakouluksi. Ahdin tekstejä on käännetty noin 20:lle kielelle, käännöksiä on ilmestynyt lukuisissa eurooppalaisissa kulttuurijulkaisuissa.
"Päädyin kirjailijan ammattiin kokeiltuani erilaisia opintoja ja töitä - kirjoitin noin 17 vuotta opettajan ammatin ohessa. Kirjailijan vapaus on minulle persoonallisesti ehdottoman välttämätön", tilittää Risto Ahti kirjailijaksi ryhtymistään.
Ensimmäinen kokoelma, Talvi on harha, ilmestyi 1967. Teos herätti kiinnostusta anarkismillaan ja paljaudellaan. "Ahti ei ole runoteknikko; hän on niitä kirjoittajia, joita on tapana sanoa myötäsyntyisiksi lyyrikoiksi." (HS 7.6.67, Tuukka Kangasluoma)
Kokoelma kokoelmalta Ahti on tiivistänyt filosofiaansa ihmisen vapautumisesta roolien kahleista. Luovuuden, vapauden ja taiteen pohdinta tiivistyi 1993 julkaistussa Pienessä käsikirjassa.
Ahti itse sanoo omasta tuotannostaan: "Oikeastaan merkittävimmät runoteokseni syntyivät 80-luvun alussa: Narkissos talvella ja Loistava yksinäisyys. Pidän kokoelmaa Laki näiden veroisena - ja tietysti uusinta "Yksinkertaiset runot".
Asetan etusijalle runoteokset, joissa olen kyennyt hahmottamaan parhaiten yksinäisyyden ja yhdessäolon kokemuksiin liittyvät unennäöt, visiot ja tosikokemukset."
Eino Leinon Seura palkitsi Ahdin palkinnollaan 1994. "Risto Ahti on upottanut hauskalla tavalla filosofian ja mystiikan suomalaiseen runoperinteeseen", totesi palkintolautakunta.
"Luovassa työssä pidän tärkeimpänä yksilökeskeisen, profeetallisen, absoluuttisen maailmankuvan hahmottamista", kertoo Ahti. "Kirjoittaminen on minulle raamatun ensimmäisten sanojen mukaista työtä ... alussa oli sana ja sana tuli lihaksi. Tahdon ymmärtää runon, ja runouden pyrkivän synnyttämään vapaan ihmisen, joka siis kykenee yksin- ja yhdessäoloon.
En tiedä kumpi olen - se sana, minkä saan sanotuksi vai se, joka puhuu."
Hengenheimolaisia? "Chandidas, Blake, Baudelaire ... Aleksis Kivi ... Tua Forsström, Mirkka Rekola, Caj Westerberg."
Hengenheimolaisuus näkyy myös Ahdin teksteissä. "Risto Ahti on hurja näkijä, joka käyttää samaan aikaan sekä omaperäistä että vanhoista filosofioista ja uskonnoista tuttua kuvastoa." (HS 15.11.92, Jukka Koskelainen)
Kokoelma Iloiset harhaopit ilmestyi vuonna 1998 ja otettiin hyvin vastaan: ”Risto Ahti on runoilijoistamme omapäisimpiä ja ehdottomimpia. Hänen runonsa tarjoavat valaistumisen hetkiä mutta myös pähkinöitä purtavaksi. - - Selvää on, että hän tahtoo luokittelevan ja lajittelevan kielen tuolle puolen. Hän julistaa vapautta nähdä suoraan vailla ulkopuolisia välittäjiä. Pappeja eli kaikenmaailman oppineita ei tarvita omaa kokemista sotkemaan. Toisaalta runojen kuvakieli luo vahvasti vertauskuvaa, lähes allegoriaa. Niinpä runoja lukiessa voi havaita joutuneensa työlääseen tehtävään, avaamaan arvoituksia.” (HS 8.11.1998, Jukka koskelainen)
2000-luvulla Ahdilta on ilmestynyt yhdeksän runokokoelmaa ja kaksi proosateosta. Vain tahallaan voi rakastaa (2001) kokoelmaa arvioitiin: ”Risto Ahdin runot ovat yhä väljempiä, yhä mutkattomampia, yhä lähempänä hajarivitettyjä ravivihjeitä, arkista puhetta. Vai ovatko? Eivät tietenkään. Ahti on aivan liian älykäs, nopeakinttuinen ja ovela pukeutuakseen ymmärrettävyyden yksinkertaiseen asuun. Peittotekniikka ja harhautus on taiteen tekemisessä osattava.” (Uutispäivä demari 31.10.2001, Matti Saurama)
Ritva Haavikon mukaan Ahti käyttää runon musikaalisia ja metaforisia aineksia suhteellisen vähän. ”Selkeät, tiiviit havainnot, toteamukset ja väitelauseet, vastakohdat, kärjistykset ja paradoksit ovat ominaisia hänen ilmaisutavalleen. Haavikon mukaan ”Risto Ahti on vapaa runoilija, jossa on pisara tiikerin, toinen kentaurin verta. Hän on rohkaiseva muistutus siitä, että nyky-Suomessa on mahdollista elää elämänsä ja tehdä elämäntyönsä itse löytämistään lähtökohdista totutusta täysin poikkeavalla tavalla.” (Ritva Haavikko teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 4, 2000 s. 41-44).
Vuonna 2002 ilmestyneen kokoelman Kukko tunkiolla keskeinen teema on miehen ja naisen suhde. Helena Sinervon mukaan se on ollut yksi Ahdin teemoista ainakin vuoden 1995 runokokoelmasta Iloinen laulu Eevasta ja Aatamista lähtien. ”Miehuus ja naiseus – Kukko tunkiolla kokoelman kukkous ja kanaus – ovat seksuaalisia energioita, jokaisessa yksilössä vaikuttavia arkkityyppejä, sosiaalisia rooleja ja luovuuden lähteitä.” (HS 9.8.2002, Helena Sinervo)
Risto Ahdin viime vuosien suomennoksia ovat olleet William Blaken tuotannon suomennosvalikoima ja Runeberg-suomennos. Vuonna 2010 ilmestyi Patti Smithin runoja Ahdin suomentamana nimellä Viattomuuden tunnusmerkit, ja vuonna 2011 Kari Aronpuron ja Ahdin suomentamina kokoelma tamperelaisen Augusta Lundahlin runoja. William Blake & vimmainen genius (2001) -suomennosvalikoimassa on Ahdin omia esseitä Blake-suomennosten lisäksi. Tuomo Karhun mukaan (TS 16.10.2002) Blake-suomennos käy hyvänä oppaana paitsi Blaken, myös Ahdin omaan runouteen.
Vuonna 2004 ilmestyi Ahdin suomentamana Runebergin Idyllejä ja epigrammeja Runebergin 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Suomennos sai huomiota osakseen. Esimerkiksi Jyrki Nummi arvioi (HS 5.2.2004): "Tuoreella suomennoksellaan runoilija Risto Ahti laskeutuu rusoreunaisen pilven takaa Runeberg-suomentajien suureen virtaan. Ahdin paikoin vapaasti mittaa hakeva, paikoin vapaa rytmien koristeista riisuttu runopuhe vie Runebergin runot etäälle suomennosperinteestä, joka ei kaikin osin kuulu kiehtovimpaan käännösrunouteemme. - - Ahdin vapautetut, proosaa lähestyvät rytmit poikkeavatkin jyrkemmin suomennosperinteestä kuin alkukielisestä Runebergistä.”
Kokoelman Sudet ja lampaat (2003) arvioinnissa Ville Ropponen (AL 24.8.2003) sanoo: ”Ahdin runous on monisäikeistä kuin sähköjohto. Parhaimmillaan hän yltää jokaisella runollaan aforistisiin ja filosofisiin kiteytyksiin, on leikkisä, vakava, teräväkielinen taituri. - - Ahdin runot avautuvat hakemaan merkitystä, ja kieli pysyy riittävän konkreettisena. Runojen sävy vaihtelee ryppyotsaisesta hulluttelevaan, mutta pohjavirtana soljuu huumori. - - Runojen kieli ei ole henkilökohtaisuuden kieltä, vaan Ahti pyrkii yleiselle tasolle. Runoissa käytetään riimiä tähdentämään ydinajatusta, tai luomaan ironista vastakohtaa runon johtoaiheelle.”
Ahti kertoo, että vaikka kirjoittamisen perusta on edelleen sama, hän on kulkenut pitkän matkan: ”Tyyliin ja sanoihin rakastuminen on väistynyt ja olen matkannut kohti yksinkertaisuutta, melkein naiiviutta." (AL 26.8.2003 Kanerva Eskola)
”Ihmiset pyrkivät kirjoittamaan hyviä runoja. Kuka asettaa heille kriteerit? Akatemia? Äidinkielen opettajat? Kriitikot? Aleksis Kivi laati itselleen runomitan saksalaisen mallin mukaan… Runouden esteettiset lainalaisuudet syntyvät niin monista aineksista, että keitosta on vaikea lopullisesti analysoida. Oman runouteni säännöt lähenevät kaiken aikaa yhä yksinkertaistuvia lauseoppeja – nykyisin kovinta kilpalaulua käyn kansanlaulun ja didaktisen rakenteen välillä. Seurauksena on yleensä paradoksi. Olen ollut opettajana kolmekymmentä vuotta. Siksi on ihmeellistä, että minua on verrattu Oiva Paloheimoon tai jopa Hellaakoskeen. Olen aina pyrkinyt filosofiseen opettamiseen, vapauden ehtojen määrittämiseen. Sven Krohn kysyi minulta kerran, uskonko vapaaseen tahtoon. Vastasin, että en usko lainkaan tahtoon, uskon vain läsnäoloon … (Miten kirjani ovat syntyneet 4 / toim. Ritva Haavikko, 2000 s. 61-62)
Taiteen keskustoimikunta nimitti Risto Ahdin taiteilijaprofessorin virkaan vuonna 2004. Keskustoimikunta luonnehtii Ahtia runoilijaksi ja kääntäjäksi, joka on myös luovan kirjoittamisen opetuksen henkilöitymä. "Näen mielelläni kirjailijan työn kolminaisena - oman työn, aikalaiskirjailijoiden ja kirjallisuuden tukemisena. Tätä varten olen toiminut aktiivisesti nuorten lyyrikoitten tukijana, mm. ollut perustamassa Lahden Runomaraton ry:tä sekä Sanataiteen ry:tä. Oppilaistani kolmattakymmentä julkaisee nykyisin runoja kaupallisilla kustantajilla."
”Oppilas, jolla on tulevaisuutta kirjoittajana, harvoin kykenee piilottamaan omalaatuisuutensa niin tyystin, ettei opettaja sitä löytäisi” sanoo Risto Ahti luovan kirjoittamisen opettamisen mahdollisuuksista. (Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen, 2003 s.17)
"Haluan kertoa ihmisille, että internet voi olla avoin ovi kirjoihin. Kaiken takana on luova ihminen.
Lisäksi haluan sanoa, että kun Wittgenstein sai tietää kaiken, hän ryhtyi talonmieheksi.
Ainoa tietämisen ja tiedon lähde on ihmisen omassa sielussa".
Lahtelaissyntyinen Risto Ahti pääsi ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa.
Ahti on työskennellyt opettajana vuosina 1969-84. Hän on toiminut Oriveden Opiston luovan kirjoittamisen opettajana vuodesta 1984 ja lehtorina vuosina 1989-90. Tampereella asuva Ahti on nykyisin vapaa kirjailija.
Ahti kirjoitti ensimmäisen runonsa 12-vuotiaana ja tietoisen päätöksen tulevaisuudesta hän teki 16-vuotiaana. Tamperelaistunut kirjailija muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Lahdessa viattomuuden pitkänä tilana. Se on lujittanut hänen itseluottamuksensa ja tuonut häneen vahvuutta. Ahdilla on jatkuva sisäisen uudistumisen tarve, runoilijalla on. Runoilijan on luotava oma estetiikkansa yhä uudelleen. Ahti puhuu myös muistamisesta, siitä, että miltei päivittäin pitää muistaa miltä oma teksti tuntuu, näyttää ja kuulostaa. "Kerran Lahden torilla koin valtavan inspiraation, kun yhtäkkiä tajusin: 12 riviä. Hihkuin ja hypin innoissani: Minä olen 12:n rivin mies!"
Ahti hakee estetiikkaansa muodon kautta ja käyttää vertauksena kuppia. Hän etsii kupin muotoa johon maailman laittaa. Kupin on oltava sellainen, että se ei vuoda eikä siitä valu yli.
"Se on sellainen nietzscheläinen oman kohtalon tajuaminen, ja sitten siihen liittyy vahvasti myös jonkinlainen hämäläinen suomalaisuus, jota olen käyttänyt hyväkseni kahden kokoelman verran.
Runoilija käy loputtomasti läpi vanhoja tietoja kuolleeksi ja etsii jotain muuta. Kun sen löytää kirjoittaminen sujuu ihanasti!"
Kirjassa Miten Kirjani ovat syntyneet (2000) Risto Ahti luonnehtii kirjoittamistaan seuraavasti: "Kirjoitan yhtämittaa, kirjoitan niin kauan, että kirjoittaminen muuttuu iloksi ja ylistykseksi - niin kauan, että kaikki itsestä lähtevät tarkoitukset lakkaavat.
Tämä on minun intohimoni.
Runot syntyvät itsestään. Kulkiessani runot alkavat soida sisälläni, oivallukset räjähtävät päähän. Olen Pienessä Käsikirjassa sanonut, että aistimukset, tunteet ja älyllinen energia virtaavat ihmiseen ulkopuolelta. En kykene vieläkään erottamaan mikä suu minussa puhuu, kun ajattelen, enkä sitä, mikä korva nuo ajatukset kuulee. Antaudun puheelle ja kuuntelemiselle. Olen harjoitellut itseni kuuntelua seuraamalla myös kaikenlaisia mieleensattumia. Ostin ruusun ja ojensin sen ensimmäiselle vastaantulijalle - joka oli koira. Rakastan tällaista hulluttelua."
Ritva Haavikko (2000) on sanonut Risto Ahdin olevan "rohkaiseva muistutus siitä, että nyky-Suomessa on mahdollista elää elämänsä ja tehdä elämäntyönsä itse löytämistään lähtökohdista totutusta täysin poikkeavalla tavalla".
Tuotannostaan Ahti on sanonut: “Asetan etusijalle runoteokset, joissa olen kyennyt hahmottamaan parhaiten yksinäisyyden ja yhdessäolon kokemuksiin liittyvät unennäöt, visiot ja tosikokemukset.” Näihin kirjoihin hän laskee ainakin 1980-luvun alun kirjat Narkissos talvella ja Loistava yksinäisyys.
Lukukeskus
---
- Ahti on mielikuvituksen pyromaani, tajunnan laajentajista riehuvin. (HS 15.2.83, Pekka Tarkka)
synt. 23.8.1943 Lahdessa
asuu Tampereella
puoliso Ritva Hokka, pojat Ville ja Ilmari, tytär Kukka (edellisestä avioliitosta)
opinnot: yo -62, opintoja Helsingin, Oulun ja Jyväskylän yo:ssa
päätoiminen kirjailija
sivutoimet: kääntäjä, kriitikko, opetustehtäviä Oriveden opistossa 1983-, Tampereen yliopistossa 1988-, luennoinut mm. Iowassa, Jugoslaviassa, Virossa, Venäjällä, Englannissa, Ranskassa, Walesissa
Opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa.
Suomussalmen yhteiskoulun vt. vanhempana lehtorina 1969 - 1971, nuorempana lehtorina 1973 - 1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974 - 1984. Toiminut Oriveden opiston luovan kirjoittamisen opettajana vuodesta 1984 ja lehtorina vuosina 1989 - 1990.
palkinnot: Oulun kaupungin kirjallisuuspalkinto
Lahden kaupungin kirjallisuuspalkinto 1967
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1987, 1992, 1998, 2001, 2004
Valtion palkinto 1978, 1980 ja 1984
Eino Leinon palkinto 1994
Runeberg-palkinto 2002
Vuoden sanataiteilija 2003
Pro Finlandia -mitali 2003
Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2004
Taiteilijaprofessori vuodesta 2004
luottamustehtäviä: Lahden Runomaraton ry, Sanataiteen ry, Eino Leinon Seuran palkintolautakunta -95
harrastukset: piirtäminen, maalaaminen ja kalastus
Risto Ahti on runoilija ja runouden opettaja, jonka laaja tuotanto käsittää lähes kolmekymmentä runokokoelmaa vuodesta 1967 lähtien, proosateoksia, esseitä, kritiikkiä ja artikkeleita eri julkaisuissa, suomennoksia sekä runo-ohjelmia radiossa. Hänen luovan kirjoittamisen kurssejaan Oriveden opistossa on sanottu lyriikan korkeakouluksi. Ahdin tekstejä on käännetty noin 20:lle kielelle, käännöksiä on ilmestynyt lukuisissa eurooppalaisissa kulttuurijulkaisuissa.
"Päädyin kirjailijan ammattiin kokeiltuani erilaisia opintoja ja töitä - kirjoitin noin 17 vuotta opettajan ammatin ohessa. Kirjailijan vapaus on minulle persoonallisesti ehdottoman välttämätön", tilittää Risto Ahti kirjailijaksi ryhtymistään.
Ensimmäinen kokoelma, Talvi on harha, ilmestyi 1967. Teos herätti kiinnostusta anarkismillaan ja paljaudellaan. "Ahti ei ole runoteknikko; hän on niitä kirjoittajia, joita on tapana sanoa myötäsyntyisiksi lyyrikoiksi." (HS 7.6.67, Tuukka Kangasluoma)
Kokoelma kokoelmalta Ahti on tiivistänyt filosofiaansa ihmisen vapautumisesta roolien kahleista. Luovuuden, vapauden ja taiteen pohdinta tiivistyi 1993 julkaistussa Pienessä käsikirjassa.
Ahti itse sanoo omasta tuotannostaan: "Oikeastaan merkittävimmät runoteokseni syntyivät 80-luvun alussa: Narkissos talvella ja Loistava yksinäisyys. Pidän kokoelmaa Laki näiden veroisena - ja tietysti uusinta "Yksinkertaiset runot".
Asetan etusijalle runoteokset, joissa olen kyennyt hahmottamaan parhaiten yksinäisyyden ja yhdessäolon kokemuksiin liittyvät unennäöt, visiot ja tosikokemukset."
Eino Leinon Seura palkitsi Ahdin palkinnollaan 1994. "Risto Ahti on upottanut hauskalla tavalla filosofian ja mystiikan suomalaiseen runoperinteeseen", totesi palkintolautakunta.
"Luovassa työssä pidän tärkeimpänä yksilökeskeisen, profeetallisen, absoluuttisen maailmankuvan hahmottamista", kertoo Ahti. "Kirjoittaminen on minulle raamatun ensimmäisten sanojen mukaista työtä ... alussa oli sana ja sana tuli lihaksi. Tahdon ymmärtää runon, ja runouden pyrkivän synnyttämään vapaan ihmisen, joka siis kykenee yksin- ja yhdessäoloon.
En tiedä kumpi olen - se sana, minkä saan sanotuksi vai se, joka puhuu."
Hengenheimolaisia? "Chandidas, Blake, Baudelaire ... Aleksis Kivi ... Tua Forsström, Mirkka Rekola, Caj Westerberg."
Hengenheimolaisuus näkyy myös Ahdin teksteissä. "Risto Ahti on hurja näkijä, joka käyttää samaan aikaan sekä omaperäistä että vanhoista filosofioista ja uskonnoista tuttua kuvastoa." (HS 15.11.92, Jukka Koskelainen)
Kokoelma Iloiset harhaopit ilmestyi vuonna 1998 ja otettiin hyvin vastaan: ”Risto Ahti on runoilijoistamme omapäisimpiä ja ehdottomimpia. Hänen runonsa tarjoavat valaistumisen hetkiä mutta myös pähkinöitä purtavaksi. - - Selvää on, että hän tahtoo luokittelevan ja lajittelevan kielen tuolle puolen. Hän julistaa vapautta nähdä suoraan vailla ulkopuolisia välittäjiä. Pappeja eli kaikenmaailman oppineita ei tarvita omaa kokemista sotkemaan. Toisaalta runojen kuvakieli luo vahvasti vertauskuvaa, lähes allegoriaa. Niinpä runoja lukiessa voi havaita joutuneensa työlääseen tehtävään, avaamaan arvoituksia.” (HS 8.11.1998, Jukka koskelainen)
2000-luvulla Ahdilta on ilmestynyt yhdeksän runokokoelmaa ja kaksi proosateosta. Vain tahallaan voi rakastaa (2001) kokoelmaa arvioitiin: ”Risto Ahdin runot ovat yhä väljempiä, yhä mutkattomampia, yhä lähempänä hajarivitettyjä ravivihjeitä, arkista puhetta. Vai ovatko? Eivät tietenkään. Ahti on aivan liian älykäs, nopeakinttuinen ja ovela pukeutuakseen ymmärrettävyyden yksinkertaiseen asuun. Peittotekniikka ja harhautus on taiteen tekemisessä osattava.” (Uutispäivä demari 31.10.2001, Matti Saurama)
Ritva Haavikon mukaan Ahti käyttää runon musikaalisia ja metaforisia aineksia suhteellisen vähän. ”Selkeät, tiiviit havainnot, toteamukset ja väitelauseet, vastakohdat, kärjistykset ja paradoksit ovat ominaisia hänen ilmaisutavalleen. Haavikon mukaan ”Risto Ahti on vapaa runoilija, jossa on pisara tiikerin, toinen kentaurin verta. Hän on rohkaiseva muistutus siitä, että nyky-Suomessa on mahdollista elää elämänsä ja tehdä elämäntyönsä itse löytämistään lähtökohdista totutusta täysin poikkeavalla tavalla.” (Ritva Haavikko teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 4, 2000 s. 41-44).
Vuonna 2002 ilmestyneen kokoelman Kukko tunkiolla keskeinen teema on miehen ja naisen suhde. Helena Sinervon mukaan se on ollut yksi Ahdin teemoista ainakin vuoden 1995 runokokoelmasta Iloinen laulu Eevasta ja Aatamista lähtien. ”Miehuus ja naiseus – Kukko tunkiolla kokoelman kukkous ja kanaus – ovat seksuaalisia energioita, jokaisessa yksilössä vaikuttavia arkkityyppejä, sosiaalisia rooleja ja luovuuden lähteitä.” (HS 9.8.2002, Helena Sinervo)
Risto Ahdin viime vuosien suomennoksia ovat olleet William Blaken tuotannon suomennosvalikoima ja Runeberg-suomennos. Vuonna 2010 ilmestyi Patti Smithin runoja Ahdin suomentamana nimellä Viattomuuden tunnusmerkit, ja vuonna 2011 Kari Aronpuron ja Ahdin suomentamina kokoelma tamperelaisen Augusta Lundahlin runoja. William Blake & vimmainen genius (2001) -suomennosvalikoimassa on Ahdin omia esseitä Blake-suomennosten lisäksi. Tuomo Karhun mukaan (TS 16.10.2002) Blake-suomennos käy hyvänä oppaana paitsi Blaken, myös Ahdin omaan runouteen.
Vuonna 2004 ilmestyi Ahdin suomentamana Runebergin Idyllejä ja epigrammeja Runebergin 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Suomennos sai huomiota osakseen. Esimerkiksi Jyrki Nummi arvioi (HS 5.2.2004): "Tuoreella suomennoksellaan runoilija Risto Ahti laskeutuu rusoreunaisen pilven takaa Runeberg-suomentajien suureen virtaan. Ahdin paikoin vapaasti mittaa hakeva, paikoin vapaa rytmien koristeista riisuttu runopuhe vie Runebergin runot etäälle suomennosperinteestä, joka ei kaikin osin kuulu kiehtovimpaan käännösrunouteemme. - - Ahdin vapautetut, proosaa lähestyvät rytmit poikkeavatkin jyrkemmin suomennosperinteestä kuin alkukielisestä Runebergistä.”
Kokoelman Sudet ja lampaat (2003) arvioinnissa Ville Ropponen (AL 24.8.2003) sanoo: ”Ahdin runous on monisäikeistä kuin sähköjohto. Parhaimmillaan hän yltää jokaisella runollaan aforistisiin ja filosofisiin kiteytyksiin, on leikkisä, vakava, teräväkielinen taituri. - - Ahdin runot avautuvat hakemaan merkitystä, ja kieli pysyy riittävän konkreettisena. Runojen sävy vaihtelee ryppyotsaisesta hulluttelevaan, mutta pohjavirtana soljuu huumori. - - Runojen kieli ei ole henkilökohtaisuuden kieltä, vaan Ahti pyrkii yleiselle tasolle. Runoissa käytetään riimiä tähdentämään ydinajatusta, tai luomaan ironista vastakohtaa runon johtoaiheelle.”
Ahti kertoo, että vaikka kirjoittamisen perusta on edelleen sama, hän on kulkenut pitkän matkan: ”Tyyliin ja sanoihin rakastuminen on väistynyt ja olen matkannut kohti yksinkertaisuutta, melkein naiiviutta." (AL 26.8.2003 Kanerva Eskola)
”Ihmiset pyrkivät kirjoittamaan hyviä runoja. Kuka asettaa heille kriteerit? Akatemia? Äidinkielen opettajat? Kriitikot? Aleksis Kivi laati itselleen runomitan saksalaisen mallin mukaan… Runouden esteettiset lainalaisuudet syntyvät niin monista aineksista, että keitosta on vaikea lopullisesti analysoida. Oman runouteni säännöt lähenevät kaiken aikaa yhä yksinkertaistuvia lauseoppeja – nykyisin kovinta kilpalaulua käyn kansanlaulun ja didaktisen rakenteen välillä. Seurauksena on yleensä paradoksi. Olen ollut opettajana kolmekymmentä vuotta. Siksi on ihmeellistä, että minua on verrattu Oiva Paloheimoon tai jopa Hellaakoskeen. Olen aina pyrkinyt filosofiseen opettamiseen, vapauden ehtojen määrittämiseen. Sven Krohn kysyi minulta kerran, uskonko vapaaseen tahtoon. Vastasin, että en usko lainkaan tahtoon, uskon vain läsnäoloon … (Miten kirjani ovat syntyneet 4 / toim. Ritva Haavikko, 2000 s. 61-62)
Taiteen keskustoimikunta nimitti Risto Ahdin taiteilijaprofessorin virkaan vuonna 2004. Keskustoimikunta luonnehtii Ahtia runoilijaksi ja kääntäjäksi, joka on myös luovan kirjoittamisen opetuksen henkilöitymä. "Näen mielelläni kirjailijan työn kolminaisena - oman työn, aikalaiskirjailijoiden ja kirjallisuuden tukemisena. Tätä varten olen toiminut aktiivisesti nuorten lyyrikoitten tukijana, mm. ollut perustamassa Lahden Runomaraton ry:tä sekä Sanataiteen ry:tä. Oppilaistani kolmattakymmentä julkaisee nykyisin runoja kaupallisilla kustantajilla."
”Oppilas, jolla on tulevaisuutta kirjoittajana, harvoin kykenee piilottamaan omalaatuisuutensa niin tyystin, ettei opettaja sitä löytäisi” sanoo Risto Ahti luovan kirjoittamisen opettamisen mahdollisuuksista. (Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen, 2003 s.17)
"Haluan kertoa ihmisille, että internet voi olla avoin ovi kirjoihin. Kaiken takana on luova ihminen.
Lisäksi haluan sanoa, että kun Wittgenstein sai tietää kaiken, hän ryhtyi talonmieheksi.
Ainoa tietämisen ja tiedon lähde on ihmisen omassa sielussa".
Lahtelaissyntyinen Risto Ahti pääsi ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa.
Ahti on työskennellyt opettajana vuosina 1969-84. Hän on toiminut Oriveden Opiston luovan kirjoittamisen opettajana vuodesta 1984 ja lehtorina vuosina 1989-90. Tampereella asuva Ahti on nykyisin vapaa kirjailija.
Ahti kirjoitti ensimmäisen runonsa 12-vuotiaana ja tietoisen päätöksen tulevaisuudesta hän teki 16-vuotiaana. Tamperelaistunut kirjailija muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Lahdessa viattomuuden pitkänä tilana. Se on lujittanut hänen itseluottamuksensa ja tuonut häneen vahvuutta. Ahdilla on jatkuva sisäisen uudistumisen tarve, runoilijalla on. Runoilijan on luotava oma estetiikkansa yhä uudelleen. Ahti puhuu myös muistamisesta, siitä, että miltei päivittäin pitää muistaa miltä oma teksti tuntuu, näyttää ja kuulostaa. "Kerran Lahden torilla koin valtavan inspiraation, kun yhtäkkiä tajusin: 12 riviä. Hihkuin ja hypin innoissani: Minä olen 12:n rivin mies!"
Ahti hakee estetiikkaansa muodon kautta ja käyttää vertauksena kuppia. Hän etsii kupin muotoa johon maailman laittaa. Kupin on oltava sellainen, että se ei vuoda eikä siitä valu yli.
"Se on sellainen nietzscheläinen oman kohtalon tajuaminen, ja sitten siihen liittyy vahvasti myös jonkinlainen hämäläinen suomalaisuus, jota olen käyttänyt hyväkseni kahden kokoelman verran.
Runoilija käy loputtomasti läpi vanhoja tietoja kuolleeksi ja etsii jotain muuta. Kun sen löytää kirjoittaminen sujuu ihanasti!"
Kirjassa Miten Kirjani ovat syntyneet (2000) Risto Ahti luonnehtii kirjoittamistaan seuraavasti: "Kirjoitan yhtämittaa, kirjoitan niin kauan, että kirjoittaminen muuttuu iloksi ja ylistykseksi - niin kauan, että kaikki itsestä lähtevät tarkoitukset lakkaavat.
Tämä on minun intohimoni.
Runot syntyvät itsestään. Kulkiessani runot alkavat soida sisälläni, oivallukset räjähtävät päähän. Olen Pienessä Käsikirjassa sanonut, että aistimukset, tunteet ja älyllinen energia virtaavat ihmiseen ulkopuolelta. En kykene vieläkään erottamaan mikä suu minussa puhuu, kun ajattelen, enkä sitä, mikä korva nuo ajatukset kuulee. Antaudun puheelle ja kuuntelemiselle. Olen harjoitellut itseni kuuntelua seuraamalla myös kaikenlaisia mieleensattumia. Ostin ruusun ja ojensin sen ensimmäiselle vastaantulijalle - joka oli koira. Rakastan tällaista hulluttelua."
Ritva Haavikko (2000) on sanonut Risto Ahdin olevan "rohkaiseva muistutus siitä, että nyky-Suomessa on mahdollista elää elämänsä ja tehdä elämäntyönsä itse löytämistään lähtökohdista totutusta täysin poikkeavalla tavalla".
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Risto Ahdin tuotanto
Runokokoelmat:
Talvi on harha (1967)
Runoja (1968)
Unilaulu (1972)
Katson silmiin lasta (1974)
Oli kerran kultakettu (1975)
On myös unia (1977)
Aurinkotanssi (1978)
Lintujen planeetta (1979)
Runokokoelmat:
Talvi on harha (1967)
Runoja (1968)
Unilaulu (1972)
Katson silmiin lasta (1974)
Oli kerran kultakettu (1975)
On myös unia (1977)
Aurinkotanssi (1978)
Lintujen planeetta (1979)
Ja niin rakentuu jokin silta (1981)
Narkissos talvella (1982)
Loistava yksinäisyys (1984)
Läsnäolon ikävä (1987)
Laki (1989)
Valitse minut (1992)
Pieni käsikirja (1993)
Iloinen laulu Eevasta ja Aatamista (1995)
Iloiset harhaopit (1998)
Ilon ääriviivat, valitut runot (1999)
Aatamin muistiinpanot (2000)
Vain tahallaan voi rakastaa (2001)
Kukko tunkiolla (2002)
Sudet ja lampaat (2003)
Oikkuja ja totuuksia : runoja ja huomautuksia (2005)
Runoaapinen : 2 : Sanaluvun koetus (2005)
Leikkilauluja! (2006)
Ei kukaan (2007)
Täsmällinen selvitys ei mistään (runoelma) (2009)
Lentäviä kukkia (2013)
Romaanit, proosa:
Puutarhajuhlat vanhassa piispan huvilassa (Kanssapuheita) (2008)
Neron omaelämäkerta (esseeromaani) (2010)
Metsän mies (2012)
Suomennokset:
Charteris, Leslie: Pyhimyksen kolme naista (1967)
Macdonald, Ross: Harriet on iso tyttö (1968)
Gibran, Kahlil: Idän ja lännen profeetta (1985)
Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille : maahanmuuttaja-antologia / toim. Harri István Mäki ; suom. Risto Ahti et al. (2000)
Kuuna päivänä : englantilaista, skotlantilaista ja irlantilaista nykyrunoutta / toim. Piritta Maavuori ; suom. Risto Ahti et al. (2003)
Runeberg, J. L.: Idyllejä ja epigrammeja (2004)
Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 / toim. Stefan Moster ; suom. Risto Ahti et al. (2005)
Smith, Patti Viattomuuden tunnusmerkit: runoja (2010)
Lundahl, Augusta Runoja -dikter / suomentanut Kari Aronpuro, Risto Ahti ; sis. suomennoksia myös Naemi Levakselta, Elias Lönnrotilta (Sanasato 2011)
Muuta tuotantoa:
Runomaraton: antologia (toimittajana) (1984, 1986)
Aika Lahdessa; yhdessä Tapio Ruokorannan kanssa (1990)
Runouden kuntokoulu; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1988)
Runouden kuntokoulu, ohjelmasarja radiossa; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1989)
Yhdeksän muusaa nopeusjärjestyksessä, ohjelmasarja radiossa; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1995)
Fenix : sanataiteen yhdistyksen vsk 1997, 2002 ja 2005 (toim.)
99 Fenix : runoja ja proosaa / toim. Tuomas Juselius, Risto Ahti (1999)
William Blake & vimmainen genius (2001)
Kuumana kinosten alla / antologiassa [kirjoittajat:] Risto Ahti et al.; [toim. Risto Urrio] (2001)
RunoAapinen : aistisen, tunteellisen ja älyllisen kirjoittamisen alkeet (2002)
Runoaapinen 2, Sanaluvun koetus (2005)
Kriittinen minä : Esseitä luovuudesta, kritiikistä ja itsekritiikistä (esseitä, runoja) (2006)
Ne kymmenen käskyä (esseitä filosofiasta, taiteesta, uskonnosta) (2008)
Tie, köyhyys, ilo (esseitä) (2009)
RunoAapinen 3 (2011)
Intuitio (2013)
Esseitä mm. teoksissa:
Suomalaisia kirjailijoita : kirjailijat kirjailijoista / toim. Mirjam Polkunen (1982)
Oriveden opit / toim. Kai Ekholm et al. (1984)
Lukemisen luokkakuva = Äidinkielen opettajain liiton vsk 35 (1988)
Kirjojen kirja / toim. Juhani Salokannel (1995)
Totuus, kaipaus, kauneus / toim. Torsti Lehtinen (1993)
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja (1994, 1998)
Katso ihmistä = Tampereen hiippakunnan vuosikirja 49 (1997)
Miehen tie : ihminen ja taide psykoanalyysin, terapian ja semiotiikan näkökulmasta / toim. Mirja Kaskinen (1999)
Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen (2003)
Runeberg : maailmat, taivaat, tähdet laulaako? / toim. Sari Hilska (2004)
Kirjailijan Raamattu / toim. Torsti Lehtinen (2009)
Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön / toim. Eila Kostamo, Liisa Enwald (2011)
Käännökset:
Narcissus in winter. - Guilford, 1994. (Narkissos talvella - engl.)
Three Finnish Poets - London Magazine Editions, 1999. (Loistava yksinäisyys - engl.)
Runoja antologioissa ja lehdissä (*):
*Ambit 1994 (135) s. 2-6 (London) (runoja - engl.)
April * London Magazine 1999: 1&2 s. 50 (Huhtikuu - engl.)
Armija * Ranenijat angel (1994) s. 56-57. (runoja - bulgaria)
*Books from Finland 1998: 1-4 (runoja - engl.)
*Böcker från Finland (Helsinki 1996) (runoja - ruotsi)
*Contemporary Finnish poetry (Glasgow 1991) (runoja - engl.)
*Il dirigibile "Italia" (Bergamo 1985) (runoja - italia)
*Elias Lönnroti seltsi kvartalkiri : Kullervo 1993 (Tartto 1993) (runoja - viro)
Everything, everything! ; Swimming intructions * A way to mesure time (1992) s. 393 (runoja kok. Loistava yksinäisyys - engl.)
*Kommentarii 1993: 2 s. 113-136 (Moskva) (runoja - venäjä)
*Nordisk poesi = Café Existens 1984 (22/23) s. 26-48, 132-174 (Göteborg) (runoja - ruotsi)
*Podaj mi obie dlonie (Warszawa 1999) (runoja - puola)
Poems from Laki * Books in Finland 1990:4 s. 213-217 (runoja kok. Laki - engl.)
*Revue svetovej literatúry 33: 4 s. 29-66 (Bratislava 1997) (runoja - slovakki)
*Snow in May (London 1978) (runoja - engl.)
*Sovremennaja finskaja lirika. (Kurg, 2010) (runoja - venäjä)
*Stand Magazine 1996 (37): 4, s. 72-73 (Newcastle) (runoja - engl.)
*Tengeráramok : mai finn költök (Budapest 1996) (runoja - unkari)
*Treasury of Finnish love (New York 1996) (runoja - engl.)
*Three Finnish poets (London 1999) (runoja - engl.)
Vlastitel temnoi kamery * Vest 2 (1990) s. 13-18 (runoja - venäjä)
Narkissos talvella (1982)
Loistava yksinäisyys (1984)
Läsnäolon ikävä (1987)
Laki (1989)
Valitse minut (1992)
Pieni käsikirja (1993)
Iloinen laulu Eevasta ja Aatamista (1995)
Iloiset harhaopit (1998)
Ilon ääriviivat, valitut runot (1999)
Aatamin muistiinpanot (2000)
Vain tahallaan voi rakastaa (2001)
Kukko tunkiolla (2002)
Sudet ja lampaat (2003)
Oikkuja ja totuuksia : runoja ja huomautuksia (2005)
Runoaapinen : 2 : Sanaluvun koetus (2005)
Leikkilauluja! (2006)
Ei kukaan (2007)
Täsmällinen selvitys ei mistään (runoelma) (2009)
Lentäviä kukkia (2013)
Romaanit, proosa:
Puutarhajuhlat vanhassa piispan huvilassa (Kanssapuheita) (2008)
Neron omaelämäkerta (esseeromaani) (2010)
Metsän mies (2012)
Suomennokset:
Charteris, Leslie: Pyhimyksen kolme naista (1967)
Macdonald, Ross: Harriet on iso tyttö (1968)
Gibran, Kahlil: Idän ja lännen profeetta (1985)
Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille : maahanmuuttaja-antologia / toim. Harri István Mäki ; suom. Risto Ahti et al. (2000)
Kuuna päivänä : englantilaista, skotlantilaista ja irlantilaista nykyrunoutta / toim. Piritta Maavuori ; suom. Risto Ahti et al. (2003)
Runeberg, J. L.: Idyllejä ja epigrammeja (2004)
Puiden lohtu : saksankielistä runoutta 1946-2000 / toim. Stefan Moster ; suom. Risto Ahti et al. (2005)
Smith, Patti Viattomuuden tunnusmerkit: runoja (2010)
Lundahl, Augusta Runoja -dikter / suomentanut Kari Aronpuro, Risto Ahti ; sis. suomennoksia myös Naemi Levakselta, Elias Lönnrotilta (Sanasato 2011)
Muuta tuotantoa:
Runomaraton: antologia (toimittajana) (1984, 1986)
Aika Lahdessa; yhdessä Tapio Ruokorannan kanssa (1990)
Runouden kuntokoulu; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1988)
Runouden kuntokoulu, ohjelmasarja radiossa; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1989)
Yhdeksän muusaa nopeusjärjestyksessä, ohjelmasarja radiossa; yhdessä Markku Toivosen kanssa (1995)
Fenix : sanataiteen yhdistyksen vsk 1997, 2002 ja 2005 (toim.)
99 Fenix : runoja ja proosaa / toim. Tuomas Juselius, Risto Ahti (1999)
William Blake & vimmainen genius (2001)
Kuumana kinosten alla / antologiassa [kirjoittajat:] Risto Ahti et al.; [toim. Risto Urrio] (2001)
RunoAapinen : aistisen, tunteellisen ja älyllisen kirjoittamisen alkeet (2002)
Runoaapinen 2, Sanaluvun koetus (2005)
Kriittinen minä : Esseitä luovuudesta, kritiikistä ja itsekritiikistä (esseitä, runoja) (2006)
Ne kymmenen käskyä (esseitä filosofiasta, taiteesta, uskonnosta) (2008)
Tie, köyhyys, ilo (esseitä) (2009)
RunoAapinen 3 (2011)
Intuitio (2013)
Esseitä mm. teoksissa:
Suomalaisia kirjailijoita : kirjailijat kirjailijoista / toim. Mirjam Polkunen (1982)
Oriveden opit / toim. Kai Ekholm et al. (1984)
Lukemisen luokkakuva = Äidinkielen opettajain liiton vsk 35 (1988)
Kirjojen kirja / toim. Juhani Salokannel (1995)
Totuus, kaipaus, kauneus / toim. Torsti Lehtinen (1993)
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja (1994, 1998)
Katso ihmistä = Tampereen hiippakunnan vuosikirja 49 (1997)
Miehen tie : ihminen ja taide psykoanalyysin, terapian ja semiotiikan näkökulmasta / toim. Mirja Kaskinen (1999)
Oriveden uudet opit / toim. Reijo Virtanen (2003)
Runeberg : maailmat, taivaat, tähdet laulaako? / toim. Sari Hilska (2004)
Kirjailijan Raamattu / toim. Torsti Lehtinen (2009)
Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön / toim. Eila Kostamo, Liisa Enwald (2011)
Käännökset:
Narcissus in winter. - Guilford, 1994. (Narkissos talvella - engl.)
Three Finnish Poets - London Magazine Editions, 1999. (Loistava yksinäisyys - engl.)
Runoja antologioissa ja lehdissä (*):
*Ambit 1994 (135) s. 2-6 (London) (runoja - engl.)
April * London Magazine 1999: 1&2 s. 50 (Huhtikuu - engl.)
Armija * Ranenijat angel (1994) s. 56-57. (runoja - bulgaria)
*Books from Finland 1998: 1-4 (runoja - engl.)
*Böcker från Finland (Helsinki 1996) (runoja - ruotsi)
*Contemporary Finnish poetry (Glasgow 1991) (runoja - engl.)
*Il dirigibile "Italia" (Bergamo 1985) (runoja - italia)
*Elias Lönnroti seltsi kvartalkiri : Kullervo 1993 (Tartto 1993) (runoja - viro)
Everything, everything! ; Swimming intructions * A way to mesure time (1992) s. 393 (runoja kok. Loistava yksinäisyys - engl.)
*Kommentarii 1993: 2 s. 113-136 (Moskva) (runoja - venäjä)
*Nordisk poesi = Café Existens 1984 (22/23) s. 26-48, 132-174 (Göteborg) (runoja - ruotsi)
*Podaj mi obie dlonie (Warszawa 1999) (runoja - puola)
Poems from Laki * Books in Finland 1990:4 s. 213-217 (runoja kok. Laki - engl.)
*Revue svetovej literatúry 33: 4 s. 29-66 (Bratislava 1997) (runoja - slovakki)
*Snow in May (London 1978) (runoja - engl.)
*Sovremennaja finskaja lirika. (Kurg, 2010) (runoja - venäjä)
*Stand Magazine 1996 (37): 4, s. 72-73 (Newcastle) (runoja - engl.)
*Tengeráramok : mai finn költök (Budapest 1996) (runoja - unkari)
*Treasury of Finnish love (New York 1996) (runoja - engl.)
*Three Finnish poets (London 1999) (runoja - engl.)
Vlastitel temnoi kamery * Vest 2 (1990) s. 13-18 (runoja - venäjä)
Tekstinäyte
SEULA
Olkoot mullat keveät muistin valon päällä,/
olkoon aika tyhjä etten kasvojesi kirkkautta unohtaisi.//
En katso sitä, mitä jää, revityistä verkoistako/
kalan tunnistaisi? Pois kaikki! Kaikki menköön!/
Pois uskollisuus, kaikki, muistiinpanot, kirjaanviennit,/
Olkoot mullat keveät muistin valon päällä,/
olkoon aika tyhjä etten kasvojesi kirkkautta unohtaisi.//
En katso sitä, mitä jää, revityistä verkoistako/
kalan tunnistaisi? Pois kaikki! Kaikki menköön!/
Pois uskollisuus, kaikki, muistiinpanot, kirjaanviennit,/
mielikuvat, mitat, aikakirjat, pois itse tyhjä aika!//
Tuossa mies vannoo uskollisuutta ja hoitaa hautoja,/
että sillä rakkauden todistaisi. Minä vien kaatopaikalle/
hautakukkia ja joka askeleella vannon petturuutta,/
uskottomaksi itseni teen vaivalla enkä silti voi sinua haudata.//
Totuus on raskain. Alimmas se painuu, syvimmälle./
Turhuuksien turhuus on kaikki mitä näkyviin jää –/
sanot, että olet koonnut aarteita, valehtelet –/
kadoksiin vajonneet aarteet kokosivat sinut.//
Pois kaikki! Kaikki menköön! Pois itse tyhjä aika!/
Seula on armotta puhdistettava, että sen aukoista/
valo voisi esiin tulvia.
(Teoksesta Leikkilauluja!, WSOY 2006)
Ote runokokoelmasta Narkissos talvella (1982)
On myrkkyjä, jotka vaikuttavat niin nopeasti ettet ehdi edes kiittää ruuasta
Hän tuli ja sanoi: "Syö muualta, älä tästä puusta".
Mielessäni näin hänen kulkevan puutarhassa ja työntävän piikkejä hedelmiin. Kuu nousi valtavana, hopeisena - maa liukui sen editse kuin pilvi. Kysyin: "Teitkö minut ihmiseksi vai lapseksi?"
Näen: Käärme aaltoilee maata, vierii kuin vesi tuulessa, ja naisessa palaa jokin liekki, tuntematon, aurinkoa kuumempi.
Some poisons work so fast you´ve no time to say thanks for the meal
He came and said ´Eat what you like,
but not from this tree´.
Mentally, I saw him walking in the garden,
sticking thorns in the fruit.
A moon rose - enormous, silver;
the earth slipped by it like a cloud.
´Did you´, I asked
´make me a man or a child?´
What I see is a snake: it billows on the ground,
spiralling like a wave in the wind,
and some flame burns in the woman,
Pieni tyttö
kulkee yksin aina,
veden alla aina,
pitkät hiukset veden ruohona.
Kaukaa ihmiset katsovat ihmetellen
hänen yksinäisiä palmikoitaan.
Runoja, 1968.
Tuossa mies vannoo uskollisuutta ja hoitaa hautoja,/
että sillä rakkauden todistaisi. Minä vien kaatopaikalle/
hautakukkia ja joka askeleella vannon petturuutta,/
uskottomaksi itseni teen vaivalla enkä silti voi sinua haudata.//
Totuus on raskain. Alimmas se painuu, syvimmälle./
Turhuuksien turhuus on kaikki mitä näkyviin jää –/
sanot, että olet koonnut aarteita, valehtelet –/
kadoksiin vajonneet aarteet kokosivat sinut.//
Pois kaikki! Kaikki menköön! Pois itse tyhjä aika!/
Seula on armotta puhdistettava, että sen aukoista/
valo voisi esiin tulvia.
(Teoksesta Leikkilauluja!, WSOY 2006)
Ote runokokoelmasta Narkissos talvella (1982)
On myrkkyjä, jotka vaikuttavat niin nopeasti ettet ehdi edes kiittää ruuasta
Hän tuli ja sanoi: "Syö muualta, älä tästä puusta".
Mielessäni näin hänen kulkevan puutarhassa ja työntävän piikkejä hedelmiin. Kuu nousi valtavana, hopeisena - maa liukui sen editse kuin pilvi. Kysyin: "Teitkö minut ihmiseksi vai lapseksi?"
Näen: Käärme aaltoilee maata, vierii kuin vesi tuulessa, ja naisessa palaa jokin liekki, tuntematon, aurinkoa kuumempi.
Some poisons work so fast you´ve no time to say thanks for the meal
He came and said ´Eat what you like,
but not from this tree´.
Mentally, I saw him walking in the garden,
sticking thorns in the fruit.
A moon rose - enormous, silver;
the earth slipped by it like a cloud.
´Did you´, I asked
´make me a man or a child?´
What I see is a snake: it billows on the ground,
spiralling like a wave in the wind,
and some flame burns in the woman,
Pieni tyttö
kulkee yksin aina,
veden alla aina,
pitkät hiukset veden ruohona.
Kaukaa ihmiset katsovat ihmetellen
hänen yksinäisiä palmikoitaan.
Runoja, 1968.
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Suomalaisia nykylyyrikoita / toim. Helena Saaristo (Kirjastopalvelu 1986)
Lehtinen, Torsti Totuus, kaipaus kauneus, (Kirjapaja 1993)
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (5. ja 6. uud. l. Tammi 1990, 2000)
Tarkka, Pekka Författare i Finland (Söderström 1990)
Mot mot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja
(1995, 1998, 2000-2004) (WSOY)
Miten kirjani ovat syntyneet 4 : / toim. Ritva Haavikko (WSOY 2000)
Artikkeleita:
Irti fiktiosta? : esseeromaani romaanikirjallisuuden haastajana, Maaria Pääjärvi, Kritiikki 5 (syksy 2011)
Kirjoittajat kouluttautumassa : kookospähkinäihmisiä ja puoliammattilaisia, Sinikka Vuola, Nuori voima : kulttuuriharrastajain lehti 2010 : 1
Muusa ja hänen runoilijansa : Risto Ahti, Merja Virolainen, Nuori voima : kulttuuriharrastajain lehti 1993 : 1
Poet as prophet, Herbert Lomas Books from Finland 36 (2002) : 1
Puheita Risto Ahdin kanssa, Erkki Kiviniemi, Kirjo : kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2008 : 4
Ristiriita on totta, Antti Salminen, Niin & näin : filosofinen aikakauslehti 16 (2009) : 2
Risto Ahti - omia teitään kulkenut, Kaarina kolu, Nuori voima : kulttuuriharrastajain lehti 1983 : 2
Risto Ahti : runoilija, Kristina Carlson, Suomen kuvalehti 77(1993) : 4
Risto Ahti runoilija ja opettaja, Sirkka Liisa Keskinen, Tammerkoski 2002 : 4
Syvälle luotaava lyyrikko - Risto Ahti, Risto Kormilainen, Kaltio : pohjoissuomalainen aikakauslehti 39(1983) : 1
War on the Superego : the poetry of Risto Ahti, Herbert Lomas, Books from Finland 24(1990) : 4
Lisäksi teosarvosteluja eri julkaisuissa.
Lehtileikkeet: Risto Ahti (Tampereen kaupunginkirjasto)