Saraspää, Seppo
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Karisto
Elämäkertatietoa
Seppo Saraspää s. 13.05.1946 Ylivieska. Eräkirjailija. Ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi Saraspää toimi poliisina Helsingissä ja eräpoliisina Kemijärvellä. Saraspää on asunut vuodesta 1987 Inarinjärven Nanguvuonon Kenkäniemessä. Kirjailijan työn ohella hän hankkii elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta sekä toimii lomamökkirakentajana. Saraspää löysi syksyllä 2003 rautakaudelta peräsin olevan hopea-aarteen Inarijärven Nanguniemestä ja hän kuvaa tätä löytöä kirjassaan Miehiä kylmästä.
Suomen Kirjalijaliiton jäsen vuodesta 1989. Saavutetut palkinnot ja kunniamaininnat: Vuoden eräkirja 1986, Kemijärven kaupungin kultturipalkinto 1986, Vuoden inarilaisteko 2006 sekä stipendejä Karisto oy:ltä ja Linnamo-säätiöltä.
"En harrasta yhtikäs mitään. Olen koko ajan tosissani. Valitsemani vanhakantainen metsäläiselämänmuoto muodostaa rikkomattoman kokonaisuuden, josta on mahdotonta ja tarpeetonta eritellä työn ja harrastusten osioita. Esimerkiksi metsästys ja kalastus eivät missään mielessä ole harrastusta. Eihän kukaan harrasta ruokakaupassa käyntiäkään. Myös lukeminen ja kirjailijan työ niveltyvät saumattomasti tähän kokonaisuuteen. Elämän muoto mahdollistaa kirjoittamisen, kirjoittaminen elämänmuodon."
Suomen Kirjalijaliiton jäsen vuodesta 1989. Saavutetut palkinnot ja kunniamaininnat: Vuoden eräkirja 1986, Kemijärven kaupungin kultturipalkinto 1986, Vuoden inarilaisteko 2006 sekä stipendejä Karisto oy:ltä ja Linnamo-säätiöltä.
"En harrasta yhtikäs mitään. Olen koko ajan tosissani. Valitsemani vanhakantainen metsäläiselämänmuoto muodostaa rikkomattoman kokonaisuuden, josta on mahdotonta ja tarpeetonta eritellä työn ja harrastusten osioita. Esimerkiksi metsästys ja kalastus eivät missään mielessä ole harrastusta. Eihän kukaan harrasta ruokakaupassa käyntiäkään. Myös lukeminen ja kirjailijan työ niveltyvät saumattomasti tähän kokonaisuuteen. Elämän muoto mahdollistaa kirjoittamisen, kirjoittaminen elämänmuodon."
Tekstinäyte
Heikki sai varusteet kuntoon ja lähti hiihtämään tulolatuaan. Katselin hänen jälkeensä. Pikku hiljaa liike laantui. Hänen lumipukuinen hahmonsa sulautui koivikon valkoisuuteen ja musta ase taipuili pökkelökoivujen muotoon. Tiesin, että kohta hiihtäisin toiseen suuntaan ja minulle kävisi sanoin.
Juuri niin. Näin se tapahtuu, ajattelin ja muistelin äsken koivikossa tuntemaani vieraudentunnetta. Tarkastelukulma oli ollut väärä. Minuus sotkee vain lähietäisyydellä. Mistä muualta tahansa katsottuna minä sulautuisin täydellisesti tähän maisemaan.
Pystykorva kerrostalossa. Sivut 127-128.
Pystykorva kerrostalossa. Sivut 127-128.