Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ystäväni Martereau

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Kommentit (1)

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Sarraute, Nathalie
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva

kuvaus

Ystäväni Martereau on häikäisevä kuvaus erään perheen sisäisistä, vaietuista jännitteistä. Varakkaan enonsa luona asuvan nuorukaisen epävarmuus rinnastuu enon, tädin ja serkun suunnattomaan itseluottamukseen, jonka turvissa he ovat viattomia: ”He näyttelevät viatonta niin hyvin, että siinä on tullut heidän toinen luontonsa.”
Perhe noudattaa pelinsä sääntöjä tunnontarkasti. Enolla on ruhjova todellisuudentaju ja kivisydän. Vaimon tehokkain ase on vaikeneminen, tytär on milloin ase milloin rauhanlippu näissä taiturimaisissa mittelöissä, jotka joskus lientyvät ohikiitäviksi sydämellisen hauskoiksi tuokioiksi.
Perheystävä Martereau on vakaa ja rauhallinen mies, jolle eno naureskelee aurinkoisesti ja vihjailee myrkyllisesti. Mutta huvilakauppa saa aikaan riitaisan umpikujan, jossa syytellään ja kiitellään, käännetään asetelmia ja näkökulmia, eikä todellista petturia hevin löydy.
Ystäväni Martereau peilaa mestarillisesti tunnetiloja ja niiden äkillisiä muutoksia. Nathalie Sarrauten silmät ovat tarkat, ne huomaavat kaiken.
(takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Martereau

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Kieli

ranska

Nimi

Ystäväni Martereau

Ilmestymisaika

1988

Sivumäärä

213

Kustantaja

Kustannusosakeyhtiö Otava

Kieli

suomi

Kääntäjä

Tuomikoski, Inkeri

Sarjamerkintä

Otavan kirjasto: 68

Kommentit (1 kpl)

TuomasA21.9.2020

Ranskalaisen uuden romaanin tärkeisiin nimiin kuuluvan Nathalie Sarrauten proosa on täynnä pinnan alla värähteleviä jännitteitä. Tunnistettavaksi sen tekee kolmen pisteen toistuva käyttö; ajatukset hakevat suuntaansa, niiden liikkeet pyritään tuomaan esiin huomaamattomimpia värähdyksiä myöten. Lauseiden rytmi on lähellä täydellistä. Juonen tasolla ei tapahdu paljoa: enonsa perheen luona asuva nuori mies tutkii perhettä ajoittain julmallakin katseella, joka näyttää ihmisten väliset suhteet pelinä, ja merkittäväksi käänteeksi muodostuu enon asuntokauppa perheystävä Martereaun kanssa. Sarrautessa on jotain erityistä … tekee vain mieli kulkea hänen kielensä mukana … nauttia rytmistä … soljua ja katsoa, miten psyykkeen langat yhdistyvät … miten ne purkautuvat … Tämä sopii uudestaan luettavaksi ja tutkittavaksi.

”en pääse heistä eroon, en pysty lähtemään pakoon … olen heissä kiinni kuin liimassa, pääsemättömissä, sairas, niin minä heille huutaisin – –” (s. 18)

”Toisten reaktiot, niin odottamattomilta kuin ne joskus vaikuttavatkin, eivät todella tule meille yllätyksenä. Sellaista reaktiota ei olekaan, joka ei jo aikaisemmin olisi esiintynyt luonnonasteella, jota jo emme olisi vaistonneet tunnustamatta sitä itsellemmekään.” (s. 130)

Linkki