Mestarien aamiainen, eli, hyvästi masentava maanantai

Tällainen on pääpiirteittäin tieteiskirjailija Kilgore Troutin erään romaanin sisältö. Menestyvä autokauppias Dwayne Hoover Midland Citystä USA:n keskilännestä on yhtäkkiä herännyt tuskaisena kyselemään elämänsä tarkoitusta (mikä tietysti johtuu jostain häiriöstä hänen aivojensa kemiallisissa reaktioissa). Hän lukee sattumalta Troutin kirjan ja tuntee oitis saavansa vastauksen kysymyksiinsä: hänhän onkin ainoa ajatteleva olento koneitten keskellä.
Unohdettu ja erakoitunut tieteiskirjailija Kilgore Trout saapuu itse paikan päälle todistamaan millainen vaikutus hänen ajatuksillaan on. Trout joutuu nimittäin odottamattoman huomion kohteeksi: hän saa kutsun Midland Cityn taidefestivaaleille. Liftimatkalla sinne sattuu jos jotakin, mutta mikäpä Troutin mielenrauhaa järkyttäisi. Kuolevan planeetan epätoivoiset ja kauheat asiat muuntuvat hänen päässään hykerryttäviksi tarinoiksi – avolouhosten runteleman Länsi-Virginian läpi kuljettaessa hän kehittelee antiluonnonsuojelukertomusta planeetasta, jolla syntyi koko ajan niin runsaasti uusia eläin- ja kasvilajeja että kaikesta huolimatta se lopulta tukehtui kolmikymmenmetriseen elävään peitteeseen.
Ja vihdoin saapuu Midland Cityyn 50-vuotispäivänsä kynnyksellä Kurt Vonnegut itse, elämänsä käännekohdassa hänkin. Taidefestivaaleilla alkaa tapahtua.
Muita tärkeitä henkilöitä ovat muiden musassa Dwaynen sihteeri ja rakastettu Francine, joka on vuoroon naputtamis- ja mapittamiskone ja vuoroon rakastamiskone, sekä musta vankilakundi Wayne Hoobler, joka hartaasti haluaisi olla hyödyllinen kone, mutta ei saa tilaisuutta tehdä juuri muuta kuin hymyillä vankilassa upeaksi hoidetulla hammaskalustollaan. Mainittakoon vielä Dwaynen koira Sparky, joka ei pysty heiluttamaan vioittunutta häntäänsä ja saa siksi alituiseen tapella.
Tästä kaikesta syntyy Mestarien aamiainen, mielikuvituksellinen sekoitus mustaa huumoria, tieteisromaania, itsetilitystä, vertauskertomusta, yhteiskunnallista komediaa ja farssia, estottoman piirroskuvituksen kera. Vonnegutin aikaisempien teoste tavoin Mestarien aamiainen on mosaiikki, jonka lukuisista pikku palasista jokainen on itsenäinen yksikkö.
(takakansiteksti)