Tällä hetkellä käytössä olevat tilat rajautuvat monilla kodin huoneisiin, kauppa- ja lenkkireitteihin. Georges Perecin teos pohtii erilaisten tilojen ja oleskeluympäristöjen yksityiskohtia, niistä rakentuvaa poetiikkaa. Sanoisin, että tämä kuuluu tyyliltään kiistellyn lyyrisen esseen piiriin, vaikka termiä ei vielä varsinaisesti käytetty kirjan ilmestyessä. Kyseessä on hieno moderni klassikko. Tiloja / Avaruuksia on lahja, joka jatkaa antamistaan sivulta toiselle – varsinkin kirjoittajalle se tarjoaa paljon kiinnekohtia.
”Kaupungissa ei ole mitään epäinhimillistä - ellei sitten oma ihmisyytemme.” (s. 74)
”Jos mikään ei pysäytä katsettamme, se kantaa hyvin kauas. Mutta jos se ei kohtaa mitään, se ei näe mitään; se näkee vain kohtaamansa: tila pysäyttää katseen, se on este johon katse seisahtuu: kappale, kulma, pakopiste – –” (s. 97)
