Valkotakki, eli, Maailma sotalaivassa

Meriseikkailuillaan Herman Melville (1819-1891) pestautui 1843 märssymieheksi Yhdysvaltojen laivaston fregattiin, jonka mukana hän purjehti Kap Hornin kautta kotiin ja kohti kirjailijanuraa, joka alkuvuosien menestysten jälkeen hiipui tuntemattomuuteen. Elämä ja olot sotalaivalla olivat Melville järkytys. Hän kääntääkin katseensa mereltä itse laivaan, sen sisäiseen hierarkiaan, epäinhimilliseen kurinpitoon. Teoksen emotionaalisina myrskynsilminä ovat kauhistuttavat ruoskintakohtaukset, mutta Melville luo myös runsaan gallerian humoristis-satiirisia muotokuvia "pikipöksyistä", upseereista ja muista sotalaivan ammattimiehistä. Ja herättää eloon kokonaisen menneen maailman. Teos on sisällissotaa kohti kulkevien Yhdysvaltojen jännitteitä heijastelevana romaanina ristiriitoineenkin suuri kirja demokratiasta, ja Melville itse Ranskan vallankumouksen aito perillinen. Kirjojen merellä ei purjehdi toista Valkotakin kaltaista teosta.