Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Isäni, sankari
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Isäni, sankari kertoo kasakan ja piian äpäräpojan Taavetti Vakkurin karhean tarinan. Kertojana on välillä itse Taavetti minämuotoisena, välillä hänen tyttärensä Elina päiväkirjansa kautta, ja välillä taas kuuluu kaikkitietävän kertojan ääni. Teoksessa pohditaan sankaruutta monella tasolla mutta vielä enemmän oikeutta ihmisyyteen.
Teos on monitasoinen kuvaus elävältä haudatusta Taavetista, joka etsii itselleen hyvitystä koston kautta ja toteuttaa sen omana yhden miehen sotanaan.
Kemin seutu syksyllä 1915. Jääkäreiksi pyrkiviä salakuljetetaan meren yli Ruotsiin.
Pimeä, myrskyinen meri ja santarmien vartioveneet väijyvät öisiä kulkijoita. Tarvitaan rohkeita miehiä. Taavetti Vakkuri on kalastaja ja luotsi, joka tuntee vedet ja karikot. Hän pestautuu auttamaan kuljetuksessa.
Onko Taavetti Vakkuri sankari, isänmaan ystävä – vai rahako häntä vetää vaarallisilla matkoille tappivenettä kuljettamaan ja aselaivaa luotsaamaan? Vastauksen tietää vain Taavetti itse.
Kaksitoistavuotiaalle Elinalle syksyinen meri on kyynelten meri ja ulapalle lähtevä isä sankari, josta joskus koko kansa puhuisi.
Kun kaikki kääntyy painajaiseksi ja arvoitukset lisääntyvät, Elina kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Se on tämä politiikka, mistä kaikki nykyään puhuu, joka myrkyttää ihmisten mielet…”
Joni Skiftesvikin romaanitaide on poikkeuksellista Suomen kirjallisuudessa. Jälleen hän on omintakeisella tyylillään luonut jäntevän, väkevän romaanin.
(takakansiteksti)
Teos on monitasoinen kuvaus elävältä haudatusta Taavetista, joka etsii itselleen hyvitystä koston kautta ja toteuttaa sen omana yhden miehen sotanaan.
Kemin seutu syksyllä 1915. Jääkäreiksi pyrkiviä salakuljetetaan meren yli Ruotsiin.
Pimeä, myrskyinen meri ja santarmien vartioveneet väijyvät öisiä kulkijoita. Tarvitaan rohkeita miehiä. Taavetti Vakkuri on kalastaja ja luotsi, joka tuntee vedet ja karikot. Hän pestautuu auttamaan kuljetuksessa.
Onko Taavetti Vakkuri sankari, isänmaan ystävä – vai rahako häntä vetää vaarallisilla matkoille tappivenettä kuljettamaan ja aselaivaa luotsaamaan? Vastauksen tietää vain Taavetti itse.
Kaksitoistavuotiaalle Elinalle syksyinen meri on kyynelten meri ja ulapalle lähtevä isä sankari, josta joskus koko kansa puhuisi.
Kun kaikki kääntyy painajaiseksi ja arvoitukset lisääntyvät, Elina kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Se on tämä politiikka, mistä kaikki nykyään puhuu, joka myrkyttää ihmisten mielet…”
Joni Skiftesvikin romaanitaide on poikkeuksellista Suomen kirjallisuudessa. Jälleen hän on omintakeisella tyylillään luonut jäntevän, väkevän romaanin.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Yö oli samanlainen kuin oli se yö, jolloin elämä loppui ja hän vajosi pimeän sisään ja pelko
ja tuska panivat ajattelemaan, että koskaan ei löytyisi voimaa, joka nostaisi hänet
jaloilleen. Eikä voimaa tullutkaan, eivätkä linnut laulaneet enää entisellä äänellä, eikä
pimeys antanut valolle sijaa. - -
Vaikka hän istui nyt täällä meren saaren laakealla kivellä ja katsoi vuoroin pimeän läpi
mantereelle, vuoroin taivaalle ja laski tähtiä niin kuin oli pienenä poikana laskenut äitinsä
käsivarrella, hän ei voinut sille mitään, että hän oli taas kerran itkevä lapsi loskaisella
pihalla korvissaan pihakoivujen latvoissa kohahteleva pohjoistuuli ja silmissään
heilahteleva lyhdynvalo, jonka valopiirissä oli kaksi hahmoa, elävä ja kuollut.
Toiseen hahmoon hän kohdisti kaiken rakkautensa, toiseen vihansa.
ja tuska panivat ajattelemaan, että koskaan ei löytyisi voimaa, joka nostaisi hänet
jaloilleen. Eikä voimaa tullutkaan, eivätkä linnut laulaneet enää entisellä äänellä, eikä
pimeys antanut valolle sijaa. - -
Vaikka hän istui nyt täällä meren saaren laakealla kivellä ja katsoi vuoroin pimeän läpi
mantereelle, vuoroin taivaalle ja laski tähtiä niin kuin oli pienenä poikana laskenut äitinsä
käsivarrella, hän ei voinut sille mitään, että hän oli taas kerran itkevä lapsi loskaisella
pihalla korvissaan pihakoivujen latvoissa kohahteleva pohjoistuuli ja silmissään
heilahteleva lyhdynvalo, jonka valopiirissä oli kaksi hahmoa, elävä ja kuollut.
Toiseen hahmoon hän kohdisti kaiken rakkautensa, toiseen vihansa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
164
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Skiftesvik dramatisoi romaaninsa näytelmäksi, joka kantaesitettiin Jyväskylän kaupunginteatterissa syksyllä 1989.