Karhukuusikoissa ja lohiapajilla

Tyyppi

novellikokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Kirjailija Teo Sorrin aiemmat teokset ovat olleet reilua, vivahteikasta ja kiinnostavaa kerrontaa. Niin on myös hänen uusin teoksensa Karhunkuusikoissa ja lohiapajilla, jonka erätarina liikkuvat sekä Vanha että tynkä Sallan Lapissa, sen tuntureilla, suomailla ja jokivarsilla sekä järvillä, jylhissä korpimaisemissa. Elävästi näen miesjoukon liikkuvan metsästysmaillaan ja kalavesillään saalistamassa. Tutuiksi käyvät pyytömiehet, tutuiksi tunturit, heidän kanssansa naakiessani milloin karhuja, hirviä, kettuja, näätiä tai ahmoja, tai tuulastaessani lohia tai pyytäessäni arkoja tammukoita. Eivätpä jää vieraiksi etiäisetkään, joita kokevat niin karhut kuin karhunpyytäjätkin. Ja oikeat enteet antavat karhu. Suuria peroonallisuuksia ovat sellaiset pyytömiehet kuin Vuorelan Kaarlo, Eelis sekä Maukosen Topi ja Iivarin Veikko. Kiinnostavia ovat rajamiesten ja sallalaisten keskinäiset suhteet, poikki- ja myötäkäymiset. Ja enimmältään heidän välinsä ovat myönteiset ja toisiansa ymmärtävät.

Karhunpyytäjien ja kalastajien ja kaikkien sallalaisten ihmisten suhde luontoon on läheinen: he osaavat varjella erämaat, sen eläimistöä, he kunnioittavat koko luontoa ja elävät sen ehdoilla. He rakastavat jokaista tunturia, jokea, järveä ja suota, he elävät luonnon mukana ja mukaan.
Teo Sorrin kirjan kuvitus on hyvä, se tukee tekstiä. Teoksen kartat ovat erinomaisia, ja lukija voi seurata karhunpyyntiä ja tuulastusta paikasta toiseen, nähdä miehet vaeltamassa pitkin korpi. ja tunturimaisemia hirvien ja karhujen jäljissä. – Lukujen alussa olevat johdannot antavat jo vihjeen, keistä ja mistä kerrotaan, joten lukijan on helppo tempautua mukaan itse tarinaan. Kirjan lopussa on sanaluettelo selityksineen. Siihen kannattaa tutustua ennen lukemista, vaikka kertomusten ehkä outojen sanojen merkitys selviääkin tekstiyhteydestään. Teo Sorri seuraa kerronnassaan erämiesten tyyliä, heidän äänenpainojaan ja tuntojaan. Näin korostuvat tarinankertojain persoona ja elämänasenne ja filosofia: luonnon ja elämän kunnioittaminen. Teo Sorri maalaa hienon, ilmeikkään kuvan Vanhasta ja nykyisestä Sallasta ja sen ihmisistä. Karhukuusikoissa ja lohiapajilla –kirjan koin eläväksi vaelluskirjaksi, viitaksi luontoon, luonnon ehjyyteen ja ehdottomuuteen. Teo Sorrin, erämiehen, metsien vaeltajan, kirjailijan, uusin kirja Karhukuusikoissa ja lohiapajilla on mainio: se elää ja sen tapahtumiin eläytyy.
(takakansiteksti)