Mikko Mustapää

Karjalaisessa talonpoikasromaanissaan sotiemme vaiheilta Vilho Kojo kertoo erään syrjäisen kyläyhteisön ihmiskohtaloista, tapahtumista, jotka toisiinsa punoutuneina köynnöstyvät vahvaksi ja vaikuttavat elämänkertomukseksi.
Romaanin keskeinen hahmo, Mikko Mustapää, on heimonsa talonpoikaisen aineksen väkeväpiirteinen edustaja, mies, jonka juuret ovat erottamattomasti maassa. Kätevyydellään ja sitkeydellään hän on kohottanut talonsa; rakentajansa elämässä se on merkinnyt kaiken tosiolevaisen täyttymystä, uskon, toivon ja voiton vertauskuvaa. – Talvisodan syttyessä joutuu jo hopeahiuksinen Mikko perhekuntineen ja läheisine naapureineen raskaalle evakkotaipaleelle. Talot jäävät, kylä autioituu, kosketus entiseen säilyy vain vaeltajien muistoissa. Niissä he elävät omia menneitä vaiheitaan, niissä Mikko Mustapääkin palaa vielä miehuutensa voimantäyteisiin päiviin. Kadonnutta ei kuitenkaan saa takaisin, aika on hänen kohdallaan vierähtänyt lopullisesti ohitse. Kun Mikko sitten jälleen seisoo omalla kamarallaan, on hänen alistuneena todettava, miten keskeneräiseksi ihmisen elämäntyö usein parhaimmillaankin on jäänyt.