Hirri

Hän kun kerran oli Oulussa, niin hän meni joen rannalle puistoon. Muutamalla penkillä istui hieno ja vanha herra, ja hän käveli melkein sen ohi, mutta sitten hänen silmänsä sattuivat herran kävelykeppiin, täynnä helaa ja koristetta. Niin hän meni istumaan herran viereen ja katseli kyllältään sitä keppiä. Sitten hän sanoi:
"Se voepi olla isotöinen tuo teijän keppi."
Mutta ukko ei puhu mitään vaan katselee joelle, jossa ui kesyjä sorsia. Niin hän hoksasi, että jos tämä on innokas metsämies ja siksi katselee sorsia. Niin hän yritti taas päästä puheisiin:
"Siellä niitä olisi heinäsorsia...väkiäinen porukka."
Mutta se on vain vaiti. Niin hän arveli, jotta jos tämä pelkää sitä metsästyslakia. Hän taas yritti:
"Vaan minkätäheppä niitä ei saisi, kun käläkäjästää. Iltapimmeellä tullee haulikon kansa ja losauttaa. Salolla ovat ilimosen ikänsä ampuneet, kun vain hollille tullee."
Niin ei puhu eikä pukaha. Silloin hän vasta älysi, että jos se on huonokuuloinen. Hän isonsi ääntään:
"Paljollako työ möisijä tuon kepin?"
Niin se herra meni punaiseksi naamaltaan ja lähti kuin vihassa kävelemään.