Teatterirakkautta

Lounastunnin puolivälissä Henry Peverel muisti, että oli luvannut kuunnella Mostynin sisarentyttären lausuntaa. Se oli sangen harmillista, sillä hän oli aikonut lähteä ajelulle syksyisen puiston halki ja sen jälkeen nauttia teetä ja muffinikakkuja omassa huoneessaan komeasti roihuavan takkatulen edessä. Juuri tällainen päivä oli hänelle parhaiten mieleen, kirpeä ja tyyni, puiden välissä ohut pronssinkeltainen liikkumaton sumu ja maassa kärrynpyörien alla litistyneitä kosteita lehtiä. Klubissa oli mukavaa, ja kyljys ja burgundilaisviini maistuivat hyvälle, mutta ikkunoiden takana kaupunki häämötti osaksi sumussa, osaksi auringonpaisteessa, ja naisten kasvot huopa- tai turkislakkien alla olivat hehkuvan punaiset ja täynnä lupausta.