Auringon asema

Ramadanin aikana minä paastosin isäni kanssa, vain me kahdestaan. Minun sisareni oli liian pieni ja minun äitini oli kristitty. Illalla odotimme radiosta kanuunanlaukausta, jolloin tiesimme, että saamme ruveta syömään ja juomaan. Koko Kairo odotti samaa, kaduilla ei ajanut enää ainoatakaan autoa, kaikkialla kilisivät haarukat ja veitset, kun ne kannettiin pöytään odottamaan. Minä ja isäni, me joimme ruusuvettä ja söimme taateleita. Sitten me kaikki söimme viininlehtikääryleitä ja seesaminsiementahnasta tehtyä dippiä ja tomaattisalaattia ja vesimelonia. Illallisen jälkeen me katsoimme televisiosta tuhannen ja yhden yön satuja. Sitten me ajoimme autolla Helopoliksessa, kaupat olivat auki, kulta- ja hopeakorut kimaltelivat jalokiviliikkeissä, niitä oli pinoittain, jalokivet olivat valtavia, ne näyttivät eläviltä, ja kun me käännyimme kadulle, jossa oli kaupungin paras kahvikauppa, vastajauhetun turkkilaisen kahvin tuoksu tuli ikkunoista sisään, eivätkä autojen pakokaasut ja viemärivesi häirinneet meitä enää. Isä meni ostaman kahvia ja me jäimme autoon odottamaan. Ja silloin me emme puhuneet Jacky-makupalasta emmekä Ville Vallaton -jäätelöstä emmekä suolalihasta emmekä lumilinnoista emmekä serkustamme joka oli kommunisti emmekä lentokentistä ja niiden rullaportaista emmekä hanasta tulevasta kylmästä vedestä joka oli niin puhdasta että sitä saattoi juoda emmekä hanasta tulevasta kuumasta vedestä joka ei loppunut koskaan emmekä Liisanpuistosta jossa on pultsareita emmekä merkkareista emmekä siitä äänestä, johon herää, kun lunta lapioidaan pihalla, me emme puhuneet isoäidistämme, me emme puhuneet Suomesta. Me ajoimme puistoon, jossa oli tekojärvi, ja me näimme miten ravut tappelivat mustassa vedessä. Me joimme kokista paperisilla pilleillä, jotka vettyivät ja hajosivat ennen kuin olimme juoneet loppuun. Minun äitini joi Stella-olutta suuresta ruskeasta pullosta. Oli pimeää, ja puita koristivat punaiset ja vihreät ja keltaiset lamput, joista puolet on rikki, tietenkin. Kuulimme heinäsirkkojen sirittävän, iltatuuli oli viileä. Me menimme ostamaan vettä. Äiti soitti postitoimistosta äidilleen. Kotona minä ja sisareni rukoilimme isämme takana uusilla matoillamme, isäni matossa oli kuluma kohdassa, johon otsa osuu. Siten me menimme nukkumaan. Minun perheeni.