Opettajattaren päiväkirja

Sardinialaisneitonen on juuri valmistunut opettajaksi ja saapuu ensimmäiseen paikkaansa, karuun maalaiskylään, jossa puhutaan hänelle outoa murretta. Neitonen sitä tuskin huomaa yhtä vähän kuin olojen alkeellisuuttakaan, sillä niin kiihkeästi palaa hänen mielensä opetustyöhön. Pian ovat oppilaat vallanneet hänen sydämensä niin kokonaan, että hän alkaa pitää päiväkirjaa heidän edistymisestään, jutuistaan ja kujeistaan ja antaa vuoroin riipaisevia, vuoroin huvittavia näytteitä heidän avomielisistä aineistaan, joissa he kuvaavat ympäristöään, kotiolojaan ja toiveitaan. Lapset ovat kirjailijattarelle pääasia, itselleen hän ei uhraa montakaan ajatusta. Bambinot elävät päiväkirjassa omaa ulkonaisesti vaatimatonta, mutta jännittävää ja täyteläistä lapsenelämäänsä. Heidän vaikeuksiinsa, joita lukutaidon omaksuminen heille aiheuttaa, suhtaudutaan valoisalla ymmärryksellä ja heidän vaatimattomiin kotioloihinsa lämmöllä. Sardinian arvokkaasti esiintyvä maalaisväestö muodostaa sympaattisesti, usein hyväntahtoisen humoristisesti nähdyn taustan koulukuvaukselle.