Tuuliöinä
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus
Tuuliöinä (1953) on esikoisteosta irtonaisempi, kielellisesti rönsyilevämpi runokokoelma. Haavikko hyödyntää siinä tautologiaa, toistoa ja paradokseja, joilla hän hämmentää sanojen totuttuja merkityksiä. Toistuvia kuvia ovat puut, tyhjät talot ja käytävät, tuuli, meri ja kuu. Tätä runouden vuosisataista perusmateriaalia hän käsittelee tuoreesti ja ironisesti, kuten käänteisen symbolistisessa runossa:
Ja sininen julma terä leikkasi
kuun kaaren laitaa, kuusta
putosi kuun sirppi, tapahtui
kymmenen kertaa ja toiset kymmenen kertaa
minun armaani leikkasi
kynttensä kuolevat, punaiset kuut.
Kuu on punainen, kuu tuoksuu vienosti,
käsiini suljettuina kymmenen kuuta
nousee.
Haavikko kääntää symbolistisen surrealismia lähentelevän analogian kynnen ja kuun välillä päälaelleen. Kuu on pelkistetty kynteen, idea käsin kosketeltavaan.
(Jukka Uotila/ Sanojen aika)
Ja sininen julma terä leikkasi
kuun kaaren laitaa, kuusta
putosi kuun sirppi, tapahtui
kymmenen kertaa ja toiset kymmenen kertaa
minun armaani leikkasi
kynttensä kuolevat, punaiset kuut.
Kuu on punainen, kuu tuoksuu vienosti,
käsiini suljettuina kymmenen kuuta
nousee.
Haavikko kääntää symbolistisen surrealismia lähentelevän analogian kynnen ja kuun välillä päälaelleen. Kuu on pelkistetty kynteen, idea käsin kosketeltavaan.
(Jukka Uotila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
64