Musta runokirja

Neljään vuodenaikaan (syksystä kesään) ja ihmisen elämään syntymästä kuolemaan pureutuvan kokoelman motto löytyy teoksen lopusta: lainaus Michel de Montaignen Esseistä (1570).

Ensimmäisen kouluvuoden bussimatkalla tunnetusta kalman tuoksusta runojen matka kulkee syntymättömän sikiön ajattelusta (”--- Uskon lapseen ennen kuin se on syntynyt. / Neljäntoista viikon ikäiseen sikiöön, / yhdeksän sentin mittaiseen. / Sillä on samanlaiset kädet kuin minulla, / sormenjälkineen ja kynsineen. Se leijuu / lapsivedessä kuin avaruuslentäjä, / jonka napanuora kiinnittää elämästä elämään. ---”; runosta ’Credo’) parisuhteeseen ja sen karikkoihin, jouluyön messuun, Laikan avaruusmatkaan, suruun, kuolemaan ja runon kirjoittamisen. Kaiken rinnalla kulkevat muurahaiset ja hyönteiset, joiden rinnalla ihmisten saavutukset tuntuvat mitättömiltä: ”--- Auringonlaskussa tanssi hyttynen, // hieno hyönteinen. / Tietokonetta paremmin se osaa / tunnistaa elämän ympärillään.” (Runosta ’Hyttysen virsi’.)