Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hyväntekijä
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Intensiivinen kuvaus rakastamisen vaikeudesta Alma on ammatiltaan tarjoilija. Hän on eronnut joskus vuosia sitten,tehnyt yhtä pitkään kahta työtä.Hän asuu Helsingin Arabianrannassa ylioppilaaksi kirjoittavan poikansa kanssa. Eräänä iltana ravintolaan tulee mies, joka ei lähde. Keittiö on jo kiinni, mies istuu vaan ja lukee kirjaa. Tai on lukevinaan. Hän on lääkäri, työskentelee pakolaisleirillä Afrikassa. Vastoin tapojaan Alma pyytää miehen luokseen. Alkaa rakkaussuhde, jossa mikään ei ole varmaa huomista pitempään mutta joka silti kestää. Alman vanhemmat asuvat Laajasalossa. Äiti on huonossa kunnossa eikä pohjalainen isä oikein taivu lähihoitajaksi. Puolisot ovat olleet taisteluasemissa koko avioliittonsa ajan. Tyttären ja iäkkäiden vanhempien välisissä suhteissa on pohjavärinä paljon huumoria, joka taittaa hellyyden, velvollisuuden ja syyllisyyden ristiriitaiset tunteet.
(Otava)
Kahta työtä tekevä tarjoilija Alma tapaa Afrikassa työskentelevän lääkäri-Juhanin kesäisessä Helsingissä. Yhden yön kohtaaminen jättää kaipauksen, mutta miten voi jatkaa suhdetta Helsingin ja Afrikan välillä?
15 vuotta maailman kriisipaikoilla lääkärinä toiminutta Juhania ei sido mikään Suomeen, hän on vieraantunut avustustyöntekijävuosinaan ainoasta lapsestaankin. Alma puolestaan osallistuu töittensä ohessa Alzheimerin tautiin sairastuneen äitinsä hoitamiseen ja tukee ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvaa poikaansa. Juhani ja Alma ovat hyväntekijöitä, toinen maailmalla, toinen kotona. Voiko heidän töitään rinnastaa? Onko toisen hyväntekeminen arvokkaampaa kuin toisen?
Köngäksen romaani nostaa esiin monia tärkeitä kysymyksiä lähes vaivihkaa. Hän kuvaa kahden keski-ikäisen orastavan suhteen mutkittelua rauhallisesti. Samalla rauhallisuudella hän kuvaa lähihoitajina toimivien omaisten raskasta arkea. Muistot entisessä puu-Pasilassa vietetystä lapsuudesta sekä aikaansaavasta ja osaavasta äidistä limittyvät Alman ja äidin nykytodellisuuden kuvaukseen.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kahta työtä tekevä tarjoilija Alma tapaa Afrikassa työskentelevän lääkäri-Juhanin kesäisessä Helsingissä. Yhden yön kohtaaminen jättää kaipauksen, mutta miten voi jatkaa suhdetta Helsingin ja Afrikan välillä?
15 vuotta maailman kriisipaikoilla lääkärinä toiminutta Juhania ei sido mikään Suomeen, hän on vieraantunut avustustyöntekijävuosinaan ainoasta lapsestaankin. Alma puolestaan osallistuu töittensä ohessa Alzheimerin tautiin sairastuneen äitinsä hoitamiseen ja tukee ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvaa poikaansa. Juhani ja Alma ovat hyväntekijöitä, toinen maailmalla, toinen kotona. Voiko heidän töitään rinnastaa? Onko toisen hyväntekeminen arvokkaampaa kuin toisen?
Köngäksen romaani nostaa esiin monia tärkeitä kysymyksiä lähes vaivihkaa. Hän kuvaa kahden keski-ikäisen orastavan suhteen mutkittelua rauhallisesti. Samalla rauhallisuudella hän kuvaa lähihoitajina toimivien omaisten raskasta arkea. Muistot entisessä puu-Pasilassa vietetystä lapsuudesta sekä aikaansaavasta ja osaavasta äidistä limittyvät Alman ja äidin nykytodellisuuden kuvaukseen.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Mies istuu ikkunapöydässä kirja edessään, lasi tyhjänä, ei enää tilaa. Hän on syönyt paistetut ahvenfileet, juonut kaksi pulloa olutta, kahvin ja yhden kalvan. Hän ei enää tilaa, muttei vielä lähde. Kello tulee yksitoista, keittiö meni puolelta kiinni, nurkkapöydässä viiden hengen seurue tekee jo lähtöä.
Hän tuli toistamiseen.
Huomasin miehen jo eilen, vaikka emme puhuneet muuta kuin ne tavanomaiset, hän kysyi suositusta, minä ehdotin härkäruukkua, hän tilasi sen, minä tarjoilin, hän söi, maksoi laskun ja poistui. Hän meni niin kuin asiakkaat tulevat ja menevät.
Mutta kun hän palasi tiesin heti miksi.
Olen ollut töissä yhtä painoa kaksi vuoroa peräkkäin, ja siltä myös tuntuu. Iho on nahkea, jaloilla ei enää kärsisi, ja mielessä valuu pitkä, kylmä suihku.
Menen pöydän luo, tyhjennän tuhkakupin, siinä on vain kaksi pikkusikarin tumppia, annan hänelle mahdollisuuden tilata laskun. Mies nostaa katseensa kirjasta, tilaa vielä yhden oluen. Pahus, hymyilen silti. Nurkasta nousee käsi, seurue tilaa laskua, menen pöydän luo, kaikki yhteen, onneksi jollakulla on muovia, jota vinguttaa. Palaan tiskin taakse, juon jäävettä ja irrotan kengän hetkeksi vasemmasta jalasta. Kassa tulostaa seurueen laskua. Ja sitten on jäljellä yksi, joka lukee ja lukee.
Tai on lukevinaan.
Vien miehelle olutpullon, hän katsoo lähestymistäni, kiitos ja sitten lasku, hän sanoo. Hän näyttää siltä kuin olisi ollut pitkään vailla kastelua, ilmakuivattu ja rasvaprosentti taatusti alle suositusrajojen, vähän klovnin kasvot.
"Missäs olet noin ruskettunut?" kysyn kun nostan kahvikupin ja tyhjän aromilasin tarjottimelle. "Koko kesän satanut."
"Afrikassa", hän vastaa.
Häkellyttävät silmät, varmat, avoimet.
"Pitkäänkin?"
"Vuosia."
"Lähetyssaarnaaja?"
"Ei", hän naurahtaa. "Lääkäri."
Hän tuli toistamiseen.
Huomasin miehen jo eilen, vaikka emme puhuneet muuta kuin ne tavanomaiset, hän kysyi suositusta, minä ehdotin härkäruukkua, hän tilasi sen, minä tarjoilin, hän söi, maksoi laskun ja poistui. Hän meni niin kuin asiakkaat tulevat ja menevät.
Mutta kun hän palasi tiesin heti miksi.
Olen ollut töissä yhtä painoa kaksi vuoroa peräkkäin, ja siltä myös tuntuu. Iho on nahkea, jaloilla ei enää kärsisi, ja mielessä valuu pitkä, kylmä suihku.
Menen pöydän luo, tyhjennän tuhkakupin, siinä on vain kaksi pikkusikarin tumppia, annan hänelle mahdollisuuden tilata laskun. Mies nostaa katseensa kirjasta, tilaa vielä yhden oluen. Pahus, hymyilen silti. Nurkasta nousee käsi, seurue tilaa laskua, menen pöydän luo, kaikki yhteen, onneksi jollakulla on muovia, jota vinguttaa. Palaan tiskin taakse, juon jäävettä ja irrotan kengän hetkeksi vasemmasta jalasta. Kassa tulostaa seurueen laskua. Ja sitten on jäljellä yksi, joka lukee ja lukee.
Tai on lukevinaan.
Vien miehelle olutpullon, hän katsoo lähestymistäni, kiitos ja sitten lasku, hän sanoo. Hän näyttää siltä kuin olisi ollut pitkään vailla kastelua, ilmakuivattu ja rasvaprosentti taatusti alle suositusrajojen, vähän klovnin kasvot.
"Missäs olet noin ruskettunut?" kysyn kun nostan kahvikupin ja tyhjän aromilasin tarjottimelle. "Koko kesän satanut."
"Afrikassa", hän vastaa.
Häkellyttävät silmät, varmat, avoimet.
"Pitkäänkin?"
"Vuosia."
"Lähetyssaarnaaja?"
"Ei", hän naurahtaa. "Lääkäri."
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
221