Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kortti Recifestä

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Kortti Recifestä on tarina, jossa on yltäkylläisiä juhlia, ilonpitoa ja ystävyyttä helsinkiläisessä puutaloidyllissä. Tarina, jossa on synkkä Lasten talo, pimeä sali ja leikkauspöytä brasilialaisessa periferiassa. Ja tienhaaroja, valintojen hetkiä. Tarinassa, kuten elämässä, hyvyys voikin olla pahuutta ja paha kääntyä hyväksi. Vietyään lukijansa mustille vesille, romaani tarjoaa myös häikäisevän rannan.

Tämäniltaisten juhlien varusteluun kuuluivat hangesta muotoillut penkit ja tyynyillä kuorrutetut istuinlaudat, lumesta veistetty paletinmuotoinen pöytä, kolme lumilinnaa lyhtykujineen, yötaivasta nuoleskelevia roihuja ja nuotiolla lämpiävä maa-artisokkakeitto.
Ja Bertil kaulaansa myöten hangessa.
(takakansiteksti)
Tapanilainen puutaloidylli kätkee sisäänsä salaisuuksia. Boheemi ja kultivoitunut lähiöyhteisö koostuu asukkaista, joiden elämä vaikuttaa turhankin makealta ollakseen todellista. Turhuuden kupla puhkeaa viimeistään kohtalokkaiden talvijuhlien aikana, kun yllättävä kuolemantapaus keskeyttää ylettömän ilonpidon ja muistuttaa hetkellisesti elämän todellisista arvoista.

Ulkopuolisten silmissä onnellinen aviopari, Bertil ja Amanda, yrittää parhaansa mukaan pitää liittonsa toimivana, vaikka todellisen rakkauden sijaan kyseessä on molemminpuolinen riippuvuussuhde. Bertilin tarve parantaa ja hoivata tukahduttaa uhrin asemaan jäävää Amandaa. Ulospääsy kultaisesta häkistä avautuu vain muiden miesten avulla ja syvällä omissa haaveissa.

Amandan onnesta tulee Bertilin pakkomielle ja sitä tavoitellessaan hän joutuu venyttämään oikeudentajunsa äärimmilleen. Onko pieni paha hyväksyttävää jos se johtaa suurempaan hyvään? Teoksen johtaviksi teemoiksi nousevat eksistentialistinen ahdistus sekä moraalinen taistelu hyvän ja pahan välillä. Tarinasta rakentuu ikään kuin kirjallinen vanitas, teos joka rakentuu ekstaattisen elämänilon ja toisaalta kuoleman läsnäolon vastakkainasettelun varaan.
(Mari Lähteelä/ Sanojen aika)