Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tom Tom Tom
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kokko, 25-vuotias nuori nainen, joutuu yllättäen sen tosiasian eteen, että Afrikkaan neljäksitoista vuodeksi muuttanut isä palaakin takaisin. Hän ei kuitenkaan ole se suuri sankari, kapteeni Pitkätossu, jollaiseksi Kokko hänet nuorempana kuvitteli, vaan avuton ja sairas mies. Nyt, aikuisena, tytär joutuu vastoin tahtoaan tutustumaan isäänsä uudelleen. Puhekyvyttömän isän hoivaaminen herättää hänessä sekä ärtymystä että hellyyttä.
Riikka Ala-Harjalla on komiikan ja vivahteiden tajua. Hän kirjoittaa kipeistä asioista kuulaasti ja raikkaan omaperäisesti.
(takakansiteksti)
Kokon isä Tom palaa Afrikasta 14 vuoden tapaamistauon jälkeen. Tytär vertaa sitä Peppi Pitkätossun isän palaamiseen. "Teksti on mukaansatempaavan rentoa. Vaikka romaanin aihe on vakava, ei edes rivien välissä vilahda ahdistusta. Kuvaus pulppuaa mustaa huumoria sykkien, ankea arki ja sovinnaisuus muuttuvat Ala-harjan käsittelyssä hyväntahtoiseksi ja paljastavaksi komiikaksi." (Päivi Lehikoinen: "Komiikka antaa kipinää kerrontaan". Keskisuomalainen 30.9.1998) (Sini Kiuas/ Sanojen aika)
Romaani oli Finlandia-palkintoehdokas 1998.
(takakansiteksti)
Kokon isä Tom palaa Afrikasta 14 vuoden tapaamistauon jälkeen. Tytär vertaa sitä Peppi Pitkätossun isän palaamiseen. "Teksti on mukaansatempaavan rentoa. Vaikka romaanin aihe on vakava, ei edes rivien välissä vilahda ahdistusta. Kuvaus pulppuaa mustaa huumoria sykkien, ankea arki ja sovinnaisuus muuttuvat Ala-harjan käsittelyssä hyväntahtoiseksi ja paljastavaksi komiikaksi." (Päivi Lehikoinen: "Komiikka antaa kipinää kerrontaan". Keskisuomalainen 30.9.1998) (Sini Kiuas/ Sanojen aika)
Romaani oli Finlandia-palkintoehdokas 1998.
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Kokko pyöräilee kevätsäässä nykytaiteen museon rakennustyömaan ohi
Ei Tom kuole. Kokko on siitä varma, vaikka itkee, polkee ja poraa. Ihmisiä kuolee koko ajan, mutta miksi Tom kuolisi. Lähtisi, menisi pois, taas karkaisi.
Vesi virtaa, huuhtoo, vie kiviä ja hajuja mennessään, sellutehtaan paskavedetkin, paljon hyvääkin vettä, kölninvettä ruusuvettä ja kastevettä. Jotkut kappaleet painuvat pohjaan ja uppoavat, jotkut jäävät pinnan pyörteisiin, mutta ei niitä voi naarata, niin nopeasti ne liikkuvat, ei niitä saa kiinni.
Kypäräpäiset rakennusmiehet lappaavat santaa työmaan betonimyllyyn. Tom ei kuole, mutta on elävä kuollut, niinkö se sitten on. Museon edessä ratsastava patsasmies yrittää hillitä hevostaan, mutta siihen se vain sontii. Kaikki presidentit kyttäävät, kuolleita metallisia kylläkin, ja elävä tympeä pääministeri on tyytyväinen vain vaimoonsa. Vaaleaan museoon kannetaan sukkahousuista ommeltu veltto nainen, eikä ratsastaja katso edes päin.
Jollain sekunnilla kaikki katoaa, putoaa, häviää, ei tule takaisin, vaan jää. Esine makaa maassa. Pudottaja loittonee.
Tom makaa sängyssä, tippapullo kädessä, ei tuntoa oikealla puolella, osa osa-aikaisesti kuolleena.
Kokko makaa omassa sängyssään, kahden kilometrin päässä Tomin sängystä, televisio huutaa, itku on turvottanut kasvot, jokaisella sekunnilla joku kuolee. Joku kokopäivätoimisesti kuolleena, joku osittain.
Yhtäkkiä Tina katsoo televisiosta tytärtään. Kokko pyyhkii silmänsä, tuijottaa ruutua. Silmälasipäinen haastattelija nauraa, voihkii ja heiluu.
- Vasemmiston vahva valtti Tina Tarmela ennen vaaleja lupasitte taistella sosiaalipuolen supistuksia vastaan ja nyt supistukset lähenevät ai ai ai kahtakymmentä prosenttia.
- Me olemme edelleenkin supistuksia vastaan -. - Soo soo te olette olleet tekemässä tätä päätöstä.
- Neuvotteluissa vastustimme asiaa koko ajan. Loppumetreillä kuitenkin jouduimme luopumaan. Politiikka ei aina ole niin yksinkertaista.
- Mitäs se sitten on?
- Yhteiskunta on monimutkainen kokonaisuus, jossa tarvitaan näkemystä, poliittista tahtoa ja kykyä kompromisseihin.
- Yks kaks kolme puolueenne päätöksessä ei ollut mitään noista kolmesta mutta olen pahoillani meidän ohjelma-aikamme loppuu ja sääpojat katsovat meidän omaan satelliittiimme ja kertovat huomisesta säästä edustaja Tarmela tarmoa puolueenne kauniiseen hallitustyöhön ja katsomme kom kom komeaa kevätsäätä olkaa hyvä pojat.
Kokko sulkee television, ei jaksa miettiä Tinaa ja sen puheita, ei jaksa sääpoikia, vaan hän katsoo itseään olohuoneen peilistä: punainen naama sopii jollakin tavalla ruskeaan tukkaan, punaiset valkuaiset jollakin tavalla ruskeisiin silmäteriin ja rypyt nousevat suun ympärillä. Kokko nauraa, kuljettaa kieltä hampaita pitkin, vastapäisen hotellin verhot heiluvat ja aurinko saavuttaa Kokon ikkunan, paljastaa talven lian ja pölyn.
Aivolohkot, verisuonet, kyynelkanavat ja kieli. Niissä kaikissa on isot koneistot. Käyttäjä ei voi olla varma niiden käyttöohjeista, toiminta-ajoista ja päätöksistä, päällikkö monimutkaisesta voimalasta. Tom Tom Tom (1998)
Ei Tom kuole. Kokko on siitä varma, vaikka itkee, polkee ja poraa. Ihmisiä kuolee koko ajan, mutta miksi Tom kuolisi. Lähtisi, menisi pois, taas karkaisi.
Vesi virtaa, huuhtoo, vie kiviä ja hajuja mennessään, sellutehtaan paskavedetkin, paljon hyvääkin vettä, kölninvettä ruusuvettä ja kastevettä. Jotkut kappaleet painuvat pohjaan ja uppoavat, jotkut jäävät pinnan pyörteisiin, mutta ei niitä voi naarata, niin nopeasti ne liikkuvat, ei niitä saa kiinni.
Kypäräpäiset rakennusmiehet lappaavat santaa työmaan betonimyllyyn. Tom ei kuole, mutta on elävä kuollut, niinkö se sitten on. Museon edessä ratsastava patsasmies yrittää hillitä hevostaan, mutta siihen se vain sontii. Kaikki presidentit kyttäävät, kuolleita metallisia kylläkin, ja elävä tympeä pääministeri on tyytyväinen vain vaimoonsa. Vaaleaan museoon kannetaan sukkahousuista ommeltu veltto nainen, eikä ratsastaja katso edes päin.
Jollain sekunnilla kaikki katoaa, putoaa, häviää, ei tule takaisin, vaan jää. Esine makaa maassa. Pudottaja loittonee.
Tom makaa sängyssä, tippapullo kädessä, ei tuntoa oikealla puolella, osa osa-aikaisesti kuolleena.
Kokko makaa omassa sängyssään, kahden kilometrin päässä Tomin sängystä, televisio huutaa, itku on turvottanut kasvot, jokaisella sekunnilla joku kuolee. Joku kokopäivätoimisesti kuolleena, joku osittain.
Yhtäkkiä Tina katsoo televisiosta tytärtään. Kokko pyyhkii silmänsä, tuijottaa ruutua. Silmälasipäinen haastattelija nauraa, voihkii ja heiluu.
- Vasemmiston vahva valtti Tina Tarmela ennen vaaleja lupasitte taistella sosiaalipuolen supistuksia vastaan ja nyt supistukset lähenevät ai ai ai kahtakymmentä prosenttia.
- Me olemme edelleenkin supistuksia vastaan -. - Soo soo te olette olleet tekemässä tätä päätöstä.
- Neuvotteluissa vastustimme asiaa koko ajan. Loppumetreillä kuitenkin jouduimme luopumaan. Politiikka ei aina ole niin yksinkertaista.
- Mitäs se sitten on?
- Yhteiskunta on monimutkainen kokonaisuus, jossa tarvitaan näkemystä, poliittista tahtoa ja kykyä kompromisseihin.
- Yks kaks kolme puolueenne päätöksessä ei ollut mitään noista kolmesta mutta olen pahoillani meidän ohjelma-aikamme loppuu ja sääpojat katsovat meidän omaan satelliittiimme ja kertovat huomisesta säästä edustaja Tarmela tarmoa puolueenne kauniiseen hallitustyöhön ja katsomme kom kom komeaa kevätsäätä olkaa hyvä pojat.
Kokko sulkee television, ei jaksa miettiä Tinaa ja sen puheita, ei jaksa sääpoikia, vaan hän katsoo itseään olohuoneen peilistä: punainen naama sopii jollakin tavalla ruskeaan tukkaan, punaiset valkuaiset jollakin tavalla ruskeisiin silmäteriin ja rypyt nousevat suun ympärillä. Kokko nauraa, kuljettaa kieltä hampaita pitkin, vastapäisen hotellin verhot heiluvat ja aurinko saavuttaa Kokon ikkunan, paljastaa talven lian ja pölyn.
Aivolohkot, verisuonet, kyynelkanavat ja kieli. Niissä kaikissa on isot koneistot. Käyttäjä ei voi olla varma niiden käyttöohjeista, toiminta-ajoista ja päätöksistä, päällikkö monimutkaisesta voimalasta. Tom Tom Tom (1998)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.