Sielun veli
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
"Sielun veli on Turkalle koira, musta rottweiler. Hän kehittelee aiemmista teoksista tuttuja eläinmotiiveja ja ilmaisee siten ihmisen yhteyttä luontoon.
Runojen eläimet osaavat ottaa paikkansa syksyisessä maisemassa, ja niiden hahmot saavat samalla myyttistä vahvapiirteisyyttä. Koira on alituinen seuralainen; syvältä metsästä huokuu suuren hirven hengitys.
Myös ihminen saa eläimen piirteitä. Runoilijan roolihahmoksi jolkottelee vanha harmaa susi pohjoisesta.
Osa kokoelman runoista on englanniksi, vaikkei Turkan ääni siitä miksikään muutu. Hän käyttää sitaatteja ja fraaseja yhtä kulmikkaasti kuin suomeksikin."
(Ote Tero Liukkosen arviosta / Helsingin Sanomat 12.12.1993)
Runojen eläimet osaavat ottaa paikkansa syksyisessä maisemassa, ja niiden hahmot saavat samalla myyttistä vahvapiirteisyyttä. Koira on alituinen seuralainen; syvältä metsästä huokuu suuren hirven hengitys.
Myös ihminen saa eläimen piirteitä. Runoilijan roolihahmoksi jolkottelee vanha harmaa susi pohjoisesta.
Osa kokoelman runoista on englanniksi, vaikkei Turkan ääni siitä miksikään muutu. Hän käyttää sitaatteja ja fraaseja yhtä kulmikkaasti kuin suomeksikin."
(Ote Tero Liukkosen arviosta / Helsingin Sanomat 12.12.1993)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
"Puistoihin uponneet vanhat talot nukkuvat jo, / Gardens In The Rain. /
Vain sirkat huutavat, / yön kadotetut sielut. / Kaupunki nukkuu ja tuuli on jossain muualla. / Yksin joki on levoton, kantaen / vesikäsivarsillaan kuolleitaan. / -- "
- - -
Joku vääntää runoa: sataa, lintu hyppii / rannan ruusussa, ja kauempana jo ukkonen / kokoaa voimiaan. / Että vielä on ilo kuin ainut tuikkiva tähti: / pudota läpi yön, väsyä, hajota, kiitää / kovaa vauhtia ilman turvavyötä / loppuelämänsä lyhyin matka, selkä edellä / kohti itseään, takaisin omaan syntymäänsä.
Vain sirkat huutavat, / yön kadotetut sielut. / Kaupunki nukkuu ja tuuli on jossain muualla. / Yksin joki on levoton, kantaen / vesikäsivarsillaan kuolleitaan. / -- "
- - -
Joku vääntää runoa: sataa, lintu hyppii / rannan ruusussa, ja kauempana jo ukkonen / kokoaa voimiaan. / Että vielä on ilo kuin ainut tuikkiva tähti: / pudota läpi yön, väsyä, hajota, kiitää / kovaa vauhtia ilman turvavyötä / loppuelämänsä lyhyin matka, selkä edellä / kohti itseään, takaisin omaan syntymäänsä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.