Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kärpäsen koulu
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ne on liimattu kiinni alustaansa ja niitä on tuhansia. Niiden päälle on laskettu silikonia. Kaikki katsovat samaan suuntaan, vaikka mitään ne eivät enää näe. Yksikään ei lennä kahdeksikkoa, surise saati sano mitään. Enää. Onko kauniimpaa, suuritöisempää ja puhuttelevampaa nähty?
Euroopan kulttuuriministerit ovat koolla Helsingissä. Kaupunkia ehostetaan monin tavoin. Sen vuoksi kärpäsillä päällystetty istuin, taideteos, pääsee viikoksi näytteille Helsingin asemahalliin. Tavalla tai toisella se linkittyy ihmisten elämään.
Mari Mörön tragikoominen romaani Kärpäsen koulukantaa ilmavuudessaan pitkälle: on monisyinen aihe, herkullinen kieli, luja teema ja ennen kaikkea saatanallinen määrä kärpäsiä ja sanottavaa. Surina alkaa ja läpse käy, tarina kulkee useammalla siipiparilla ja ilmatilaa vallaten.
(takakansiteksti)
HELSINGIN RAUTATIEASEMAN HALLISSA PALAA -kaupunkiveistos on ilmiliekeissä, ja tällä kertaa asialla on ylikypsä markkinointimies Kojo, joka saa eräänä päivänä kerta kaikkiaan tarpeekseen. Terapeutti Uke tarjoilee unettomuuteen ryhävalaan aarioita. Isälle pitäisi järjestää hautajaiset, ja se ainoa perintökalu, jonka Kojo olisi halunnut, on varastettu ja häpäisty viimeisen kerran. Isän aikoinaan huutokaupasta vahingossa hankkima uusrokokoo-tyylinen nojatuoli on muokattu taiteelliseksi kannanotoksi. Tämä vallan identiteettiä ilmentävä teos on päällystetty raatokärpäsillä ja kuorrutettu silikonilla - kiitos serkkutytön, nykytaiteilija Marjuli Lounan. Lasivitriini komeuksineen on asetettu kiireisten kaupunkilaisten silmän iloksi asemahalliin, kunnes sytytysneste ja tulitikut tekevät tehtävänsä. Mari Mörön romaanissa Kärpäsen koulu otetaan kantaa niin taiteen tekemiseen kuin pienen ihmisen hoiperteluun elon hetteikössä. Ja joskus surina ympärillä on infernaalista.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Mari Mörön tragikoominen romaani Kärpäsen koulukantaa ilmavuudessaan pitkälle: on monisyinen aihe, herkullinen kieli, luja teema ja ennen kaikkea saatanallinen määrä kärpäsiä ja sanottavaa. Surina alkaa ja läpse käy, tarina kulkee useammalla siipiparilla ja ilmatilaa vallaten.
(takakansiteksti)
HELSINGIN RAUTATIEASEMAN HALLISSA PALAA -kaupunkiveistos on ilmiliekeissä, ja tällä kertaa asialla on ylikypsä markkinointimies Kojo, joka saa eräänä päivänä kerta kaikkiaan tarpeekseen. Terapeutti Uke tarjoilee unettomuuteen ryhävalaan aarioita. Isälle pitäisi järjestää hautajaiset, ja se ainoa perintökalu, jonka Kojo olisi halunnut, on varastettu ja häpäisty viimeisen kerran. Isän aikoinaan huutokaupasta vahingossa hankkima uusrokokoo-tyylinen nojatuoli on muokattu taiteelliseksi kannanotoksi. Tämä vallan identiteettiä ilmentävä teos on päällystetty raatokärpäsillä ja kuorrutettu silikonilla - kiitos serkkutytön, nykytaiteilija Marjuli Lounan. Lasivitriini komeuksineen on asetettu kiireisten kaupunkilaisten silmän iloksi asemahalliin, kunnes sytytysneste ja tulitikut tekevät tehtävänsä. Mari Mörön romaanissa Kärpäsen koulu otetaan kantaa niin taiteen tekemiseen kuin pienen ihmisen hoiperteluun elon hetteikössä. Ja joskus surina ympärillä on infernaalista.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Ulkoa kantautui lähestyvän poliisiauton ääni häviten rautatieaseman suuntaan. Puoli tuntia oli seinäkello jo juossut, kuulustelija ei ollut tullut vielä edes näyttäytymään. Sälekaihtimien raidoitus pyrki lahkeille. Nousin ylös ja kävelin lähdevesisäiliön luokse. Neuvonta-akvaarion naiset tarkkailivat vedenjuontiani kuin peläten, että neste kihahtaisi asiakkaan hattuun. Ei pitäisi valittaa. Olen tullut kuulusteluihin heti samana päivänä, kun sain virallisen kirjeen. Alustavat kuulustelut oli jo tehty, koska Helsinkiin kokoontuneet lukuisat poliitikot olivat nostattaneet kaupungin turvatoimia ja sabotaasini arveltiin olevan kytköksissä ties mihin. Jota se muuten olikin. Rikoksen tunnusmerkit täyttävään tapaukseen oli tartuttu ripeästi. Olin tehnyt jotain peruuttamatonta, siinä sivussa sohaissut pyhää asiaa ja uhannut yleistä turvallisuutta, ollut väkivaltainen ja tietysti arvaamaton. Iltapäivälehden kolumnistin mukaan kaltaiseni avopäät pitäisi saada sisätiloihin. Siellä sitten, terapian turvin, voisin askarrella ja ilmaista itseäni harpuin huiluin kantelein. Paletti käteen ja pensseli laulamaan. Ennen sitä on palattava sisätiloihin toisaalle, tarinaan ja sen lenkkeihin kuin savurenkaisiin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.