Liian pieniä sankareiksi

Ankarasta talvisodasta on selvitty viileän ja sateisen kauden kautta hehkeään sydänkesään. Töissään tiiviisti vuodenaikojen vaihteluun sidoksissa olevat maalaiskylän ihmiset ahertavat rauhan säilymistä toivoen mutta uuden sodan uhkan aavistaen. Lapset, jotka osallistuvat voimiensa mukaan töihin kotona ja kyläyhteisössä, aistivat saman pelon, vaikka heidät tahdotaankin siltä varjella. Kuitenkin vielä tämä kausi, kesästä toiseen, on leikkeineen, töineen ja koulunkäynteineen elämänmyönteinen, kunnes… juhannuskesän, vierailun mummolassa, uskomattomien kalasaaliiden ja kesäleikkien onnelassa, päättää liikekannallepano. Miesten on lähdettävä sinne jonnekin ja pojan kohti aikaa, jonka iskuja ei enää lapseltakaan voi salata.
(takakansiteksti)