Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Viisi todistajaa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Millainen Jeesus oikeastaan oli? Oliko hän hienopiirteinen ja lempeäsilmäinen paimen vai tavallinen ihminen omiensa joukossa? Millainen hän oli läheistensä ja aikalaistensa mielestä ja millainen oli hänen vaikutuksensa heidän elämäänsä? Juha-Pekka Koskinen vastaa uudessa romaanissaan Viisi todistajaa näihin kysymyksiin omalla tavallaan, jonka todenmukaisuutta lukija voi itse pohtia. Kirjailija piirtää kenties hätkähdyttävänkin kuvan puusepän pojasta, joka oli karkeatekoinen mutta lempeä, kömpelö mutta hellämielinen. Samalla hän kuvaa ajanlaskumme alun elämää kaikessa raadollisuudessaan ja vimmassaan. Kaiken tämän hän tekee viiden eri ihmisen suulla, viidestä eri näkökulmasta. Hänen todistajiaan ovat Juudas, Maria Magdalena, Jeesuksen veli Jaakob, ylipappien vakooja Didymys sekä roomalainen legioonalainen Petrinax. Heidän ”todistuksistaan” koostuu monisärmäinen kuva suuren julistajan kohtalosta.
Viisi todistajaa ei ole varsinaisesti uskonnollinen teos. Se on pikemminkin pohdiskeleva ja kiehtova tarina, jota Juha-Pekka Koskisen perinteinen, eeppinen kertojanääni johdattelee. Viisi todistajaa erottuu virkistävänä poikkeuksena modernien ihmissuhdekuvausten joukosta ja jatkaa hienolla tavalla kirjailijan kiitosta saaneen esikoisteoksen Ristin ja raudan tie viitoittamaa linjaa.
Viisi todistajaa leikittelee samalla ajatuksella kuin huippusuosittu Da Vinci koodi, jossa Jeesuksen elämä käännetään päälaelleen siten, että hän oli todellisuudessa naimisissa Maria Magdalenan kanssa. Näin pitkälle mielikuvituksen maailmaan ei Koskinen omassa kirjassaan mene, mutta hänkin etsii todellista Jeesusta evankeliumien rakentaman jumalkuvan takaa. Syntyy yksi malli tai ajatus, kuinka kaikki olisi voinut todellisuudessa mennä. Se on yhtä tosi tai epätosi kun lukemattomat muut kertomukset Jeesuksesta.
Tarinassa Jeesuksen elämää kuvataan viiden silminnäkijän kautta. Ensimmäinen on Juudas Iskariot. Miehestä on tehty selootti, mikä vaikuttaa aivan uskottavalta. Selootit olivat roomalaisia vastaan taistelevia isänmaan ystäviä. Juudas siis ajautui Jeesuksen seuraan, koska hän odotti tämän johtavan joukkonsa aseelliseen kapinaan. Tästä syntyy pitkähköjä keskusteluja väkivallan oikeutuksesta ja väkivallattomuuden välttämättömyydestä. Toinen henkilö on Maria, joka lihallisesti rakastaa Juudasta ja henkisellä tasolla Jeesusta. Legioonalainen Pertinax tuodaan tarinaan mukaan siksi, että hänen suullaan todetaan Jeesuksen todella kuolleen ristillä. Jeesuksen veljen Jaakobin tarina on ehkä mielenkiintoisin. Hänen kauttaan tulee esiin perheen huoli ja ristiriidat, jotka aiheutuvat Jeesuksen epäsovinnaisesta käytöksestä. Viimeinen todistaja on ylipappien vakooja Didymus, jonka pohdinnoissa kirjan loppu tiivistyy kysymykseen, oliko Jeesus Jumalan poika vai tavallinen kuolevainen?
Evankeliumeista poiketen Jeesus on nähty erityisesti rauhan puolesta puhujana. Hän oli eräänlainen varhaishippi puhumassa rakkauden sanomaa: "Hän ajatteli vain yksinkertaisesti, että rakkaus on avain kaikkeen, ja hänen vilpitön rakkautensa oli niin suuri, että hän kykeni parantamaan sairaita. Ja nämä kyvyt hän oli saanut syntymälahjana kuten ulkomuotonsakin."
Toki Jeesus toimi pyhissä kirjoissa rauhan puolestapuhuja, mutta hän oli alusta asti myös varma jumalallisesta tehtävästään. Vuorisaarnan lopussa todetaan, että kansa oli mykistynyt, koska Jeesus opetti kuin se, jolle valta oli annettu. Koskisen kirjassa päähenkilö kasvaa vähitellen tietoiseksi tehtävästään ja ilmoittaa sen vasta ollessaan tuomiolla. Toinen kirjailijan valinta on ollut piilottaa Jeesuksen ajoittainen kiivaus, mikä. onkin ollut välttämätöntä loppukohtauksen uskottavuuden takia. Kolmas vähemmälle jäänyt asia on Jeesuksen jyrkkyys juutalaisten perimmäissääntöjä kohtaan, kuten sapatin pitäminen, puhtaus ym. seikat. Sekään ei ole huono ratkaisu. Kirjailijalla on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä valintoja saadakseen tekstistä mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Viisi todistajaa ei ole varsinaisesti uskonnollinen teos. Se on pikemminkin pohdiskeleva ja kiehtova tarina, jota Juha-Pekka Koskisen perinteinen, eeppinen kertojanääni johdattelee. Viisi todistajaa erottuu virkistävänä poikkeuksena modernien ihmissuhdekuvausten joukosta ja jatkaa hienolla tavalla kirjailijan kiitosta saaneen esikoisteoksen Ristin ja raudan tie viitoittamaa linjaa.
Viisi todistajaa leikittelee samalla ajatuksella kuin huippusuosittu Da Vinci koodi, jossa Jeesuksen elämä käännetään päälaelleen siten, että hän oli todellisuudessa naimisissa Maria Magdalenan kanssa. Näin pitkälle mielikuvituksen maailmaan ei Koskinen omassa kirjassaan mene, mutta hänkin etsii todellista Jeesusta evankeliumien rakentaman jumalkuvan takaa. Syntyy yksi malli tai ajatus, kuinka kaikki olisi voinut todellisuudessa mennä. Se on yhtä tosi tai epätosi kun lukemattomat muut kertomukset Jeesuksesta.
Tarinassa Jeesuksen elämää kuvataan viiden silminnäkijän kautta. Ensimmäinen on Juudas Iskariot. Miehestä on tehty selootti, mikä vaikuttaa aivan uskottavalta. Selootit olivat roomalaisia vastaan taistelevia isänmaan ystäviä. Juudas siis ajautui Jeesuksen seuraan, koska hän odotti tämän johtavan joukkonsa aseelliseen kapinaan. Tästä syntyy pitkähköjä keskusteluja väkivallan oikeutuksesta ja väkivallattomuuden välttämättömyydestä. Toinen henkilö on Maria, joka lihallisesti rakastaa Juudasta ja henkisellä tasolla Jeesusta. Legioonalainen Pertinax tuodaan tarinaan mukaan siksi, että hänen suullaan todetaan Jeesuksen todella kuolleen ristillä. Jeesuksen veljen Jaakobin tarina on ehkä mielenkiintoisin. Hänen kauttaan tulee esiin perheen huoli ja ristiriidat, jotka aiheutuvat Jeesuksen epäsovinnaisesta käytöksestä. Viimeinen todistaja on ylipappien vakooja Didymus, jonka pohdinnoissa kirjan loppu tiivistyy kysymykseen, oliko Jeesus Jumalan poika vai tavallinen kuolevainen?
Evankeliumeista poiketen Jeesus on nähty erityisesti rauhan puolesta puhujana. Hän oli eräänlainen varhaishippi puhumassa rakkauden sanomaa: "Hän ajatteli vain yksinkertaisesti, että rakkaus on avain kaikkeen, ja hänen vilpitön rakkautensa oli niin suuri, että hän kykeni parantamaan sairaita. Ja nämä kyvyt hän oli saanut syntymälahjana kuten ulkomuotonsakin."
Toki Jeesus toimi pyhissä kirjoissa rauhan puolestapuhuja, mutta hän oli alusta asti myös varma jumalallisesta tehtävästään. Vuorisaarnan lopussa todetaan, että kansa oli mykistynyt, koska Jeesus opetti kuin se, jolle valta oli annettu. Koskisen kirjassa päähenkilö kasvaa vähitellen tietoiseksi tehtävästään ja ilmoittaa sen vasta ollessaan tuomiolla. Toinen kirjailijan valinta on ollut piilottaa Jeesuksen ajoittainen kiivaus, mikä. onkin ollut välttämätöntä loppukohtauksen uskottavuuden takia. Kolmas vähemmälle jäänyt asia on Jeesuksen jyrkkyys juutalaisten perimmäissääntöjä kohtaan, kuten sapatin pitäminen, puhtaus ym. seikat. Sekään ei ole huono ratkaisu. Kirjailijalla on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä valintoja saadakseen tekstistä mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
254