Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Laatikko
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Hän on suomalainen ja hän asuu perheineen Ruotsissa. Hän on ammatiltaan taiteilija, ja taidelaji, jota hän harjoittaa on laatikolla seisominen. Tästä tavanomaisesta ammatistaan huolimatta Markus tuntee elävänsä vieraitten ihmisten keskellä. Vain perhe, rakkaus vaimoa ja lapsia kohtaan on se tuki, jonka varassa hänen elämänsä lepää. Koti on hänen kiinnekohtansa vieraassa maailmassa.
”Laatikon” jälkeen avautuu myös Hannu Ylitalon edellinen teos, Pakotie, uudella tavalla. Se oli taiteilijan pakoa, sellaisen ihmisen pakoa, joka ei tuntenut olevansa kotona missään. ”Laatikossa” hän on tiedostanut kodittomuutensa. Ja samalla se merkitsee taiteilijan osan tunnustamista: taiteilija tuntee itsensä vieraaksi ihmisten keskellä. Mutta juuri tämän seikan oivaltaminen ja tunnustaminen avaavat hänelle mahdollisuuden antautua taiteelleen täysin. Nyt hän on valmis kasvamaan suureksi taiteilijaksi.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Markuksen vasemmasta korvalehdestä noruu verta. Pisarat soluvat toisiinsa, yhtyvät sadepisaroihin ja öljyläikkään ja korkeaoktaaniseen bensiinitilkkaan, ja liuos laajenee hitaasti niljakkaaksi kalvoksi keltaiseksi maalatulle suojatielle. Toukokuinen, lämmin sadekuuro ylittää kaupungin.
Hän avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, raottaa huuliaan aivan kuin olisi tavoitellut kielellään sadetta, tai vaimentanut onteloissa resonoivaa hälyä. Valo absorboituu verkkokalvoille. On seiniä, ikkunoit, parvekkeita ja ovia. Sadevesi alkaa lätäköityä kadulle. Kapeat serpentiinipurot kietoutuvat sameaksi virraksi, joka kadun pinnasta paperinpalasia, pölyä, tulitikun pätkiä ja nokihiukkasia irrottaen etenee haparoiden, kiemurtelee, kunnes solahtaa ruostuneen rautaristikon lävitse viemäriin. Rakennusnosturin puomi liukuu hitaasti kuin horisontaalikellon minuuttiosoitin kattojen yli. Aluksi puoli kierrosta myötäpäivään, pysähtyy, ja kuin aikaa uhmaten kääntyy neljänneksen takaisin.
Hän avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, raottaa huuliaan aivan kuin olisi tavoitellut kielellään sadetta, tai vaimentanut onteloissa resonoivaa hälyä. Valo absorboituu verkkokalvoille. On seiniä, ikkunoit, parvekkeita ja ovia. Sadevesi alkaa lätäköityä kadulle. Kapeat serpentiinipurot kietoutuvat sameaksi virraksi, joka kadun pinnasta paperinpalasia, pölyä, tulitikun pätkiä ja nokihiukkasia irrottaen etenee haparoiden, kiemurtelee, kunnes solahtaa ruostuneen rautaristikon lävitse viemäriin. Rakennusnosturin puomi liukuu hitaasti kuin horisontaalikellon minuuttiosoitin kattojen yli. Aluksi puoli kierrosta myötäpäivään, pysähtyy, ja kuin aikaa uhmaten kääntyy neljänneksen takaisin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.