Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Romaanihenkilön kuolema
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaanin lukeminen kannattaa aloittaa alkusanoista, jotka sijaitsevat kirjan lopussa, sivulla 609. Sieltä selviää, miksi kirja on kirjoitettu. Se on tekijän mukaan "kirjallinen konkurssi, kesken jäänyt luonnos omaelämänkerralliseksi antiromaaniksi". Kirjailijan mukaan tappio ei johdu yrityksen ylivoimaisuudesta, vaan omien voimien vähyydestä.
Näissä muutamassa toteamuksessa on paljon perää, vaikka ne olisikin kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Teoksessa on irrallisia lausahduksia ja viisauksia. Loppuun on liitetty jopa valokuvia, joiden sisältöä ei tarkemmin selitetä. Kuvat ovat Itä-Saksan puolelta länteen karkaavista siviileistä ja vartijoista. Kirjailija kertoo tuon ajan poliittisesta elämästä omaan ironiseen tapaansa. Marraskuun liikkeestä puhuessaan hän väittää värvänneensä siihen jäseniä salaa mielisairaalasta. Innokkaimpia mukaan tulijoita olivat pakkohoitoon joutuneet juopot ja vainoharhaiset. Tämä pieni esimerkki kertoo paljon tekstin tyylistä. Saarnaamiselta ei ole ihan vältytty, mutta tyyli on iskevää, paikoin jopa murhaavan hyvää: "Humala ompi linnamme".
Suurimman kohun kirja sai aikanaan siitä, että se kertoi avoimesti Afrikasta ja afrikkalaisista. Kuvia ei kumarrettu. Afrikan maan presidentti oli - Hitlerin tapaan - koonnut pioneerit työttömästä nuorisosta sekä antanut heille asunnon, työtä, koulutusta, univormut ja valtaa. Maanosassa vallitsee sensuuri, ihmisiä johdetaan väkivallalla ja sorrolla. Kaiken kukkuraksi kehitysapua jakavat yksinkertaiset idealistit, jotka eivät näe todellisuutta ympärillään. Pulkkinen kärjistää tarkoituksellisesti, mutta silti tarinoissa täytyy olla myös paljon perää. Hän kirjoittaa siitä mitä näki, ei siitä mitä halusi tai useimmat siihen aikaan Suomessa halusivat nähdä.
Romaanihenkilön kuolemaan sopii mainiosti Pekka Tarkan Helsingin Sanomissa lausumat sanat "Pulkkisella on harvinainen taito hallita moniaineksista teoskokonaisuutta. Vielä harvinaisempaa on hänen kirjansa rehellinen ja luja etiikka."
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Postmoderniksi tulkittu avainteos – ja Finlandia-ehdokas – ROMAANIHENKILÖN KUOLEMA (1985) on eräänlainen kollaasi, joka ravisteli 80-lukulaista kulttuurieliittiä ja kulki poliittisesti vastavirtaan: Pulkkinen kritisoi kehitysyhteistyötä Afrikassa ja ymmärsi muun muassa Israelin pyrkimyksiä Lähi-Idän kysymyksissä. Voisi hyvin kuvitella miten ”tahallaan” Pulkkinen yritti ärsyttää pääkaupungin omahyväistä kirjailijaeliittiä. Kun Pulkkista kritisoitiin Romaanihenkilön kuoleman yhteydessä tyylillisestä ja muustakin ”takinkäännöstä”, hän vastaili suunnilleen näin: ”Romaani on kuin sika, se syö mitä vain”.
(Pentti Stranius: Romaanihenkilön kuolema?, Kansan Uutiset 17.5.2012)
Finlandia-ehdokas 1985.
Näissä muutamassa toteamuksessa on paljon perää, vaikka ne olisikin kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Teoksessa on irrallisia lausahduksia ja viisauksia. Loppuun on liitetty jopa valokuvia, joiden sisältöä ei tarkemmin selitetä. Kuvat ovat Itä-Saksan puolelta länteen karkaavista siviileistä ja vartijoista. Kirjailija kertoo tuon ajan poliittisesta elämästä omaan ironiseen tapaansa. Marraskuun liikkeestä puhuessaan hän väittää värvänneensä siihen jäseniä salaa mielisairaalasta. Innokkaimpia mukaan tulijoita olivat pakkohoitoon joutuneet juopot ja vainoharhaiset. Tämä pieni esimerkki kertoo paljon tekstin tyylistä. Saarnaamiselta ei ole ihan vältytty, mutta tyyli on iskevää, paikoin jopa murhaavan hyvää: "Humala ompi linnamme".
Suurimman kohun kirja sai aikanaan siitä, että se kertoi avoimesti Afrikasta ja afrikkalaisista. Kuvia ei kumarrettu. Afrikan maan presidentti oli - Hitlerin tapaan - koonnut pioneerit työttömästä nuorisosta sekä antanut heille asunnon, työtä, koulutusta, univormut ja valtaa. Maanosassa vallitsee sensuuri, ihmisiä johdetaan väkivallalla ja sorrolla. Kaiken kukkuraksi kehitysapua jakavat yksinkertaiset idealistit, jotka eivät näe todellisuutta ympärillään. Pulkkinen kärjistää tarkoituksellisesti, mutta silti tarinoissa täytyy olla myös paljon perää. Hän kirjoittaa siitä mitä näki, ei siitä mitä halusi tai useimmat siihen aikaan Suomessa halusivat nähdä.
Romaanihenkilön kuolemaan sopii mainiosti Pekka Tarkan Helsingin Sanomissa lausumat sanat "Pulkkisella on harvinainen taito hallita moniaineksista teoskokonaisuutta. Vielä harvinaisempaa on hänen kirjansa rehellinen ja luja etiikka."
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Postmoderniksi tulkittu avainteos – ja Finlandia-ehdokas – ROMAANIHENKILÖN KUOLEMA (1985) on eräänlainen kollaasi, joka ravisteli 80-lukulaista kulttuurieliittiä ja kulki poliittisesti vastavirtaan: Pulkkinen kritisoi kehitysyhteistyötä Afrikassa ja ymmärsi muun muassa Israelin pyrkimyksiä Lähi-Idän kysymyksissä. Voisi hyvin kuvitella miten ”tahallaan” Pulkkinen yritti ärsyttää pääkaupungin omahyväistä kirjailijaeliittiä. Kun Pulkkista kritisoitiin Romaanihenkilön kuoleman yhteydessä tyylillisestä ja muustakin ”takinkäännöstä”, hän vastaili suunnilleen näin: ”Romaani on kuin sika, se syö mitä vain”.
(Pentti Stranius: Romaanihenkilön kuolema?, Kansan Uutiset 17.5.2012)
Finlandia-ehdokas 1985.
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
tarua ja totta eli ihmisen kuvaus
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
639