Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Hukkumistapaus
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Seppo Jokinen kertoo ensimmäisessä romaanissaan vaikuttavan kehitystarinan. Romaanin minä on työmiehen poika, joka opintojensa loppuvaiheissa muuttaa suureen kaupunkiin ja joutuu siellä outoon ja ärsyttävään ympäristöön opiskelijatoverinsa Kristerin rikkaassa kodissa. Siellä hän kokee myös rakkauselämyksen, jonka vaikutus on ulottuva yli kymmenen vuoden, ja kauemmaskin. Ristiriidat alkavat jo siitä, että hänen rakkautensa kohteena on Marjatta, Kristerin kihlattu morsian. Muutaman kesäisen viikon aikana romaanin minä ja Marjatta ymmärtävät vain toisiaan – sitten seuraa välien rikkoutuminen ja väistämätön ero. Tukkukauppias Ahmala korjaa tytön pois epäröivien nuorukaisten keskeltä. Päähenkilö, joka kääntelee elämää kuin sokeripalaa kädessään – Marjattaansakin – pakenee paikalta, itsetietoisena yhä, mutta silti jo kertaalleen lyötynä.
Kymmenen vuotta myöhemmin Kristeristä on tullut nimekäs runoilija. Mutta todellisuudessa hän on kuollut, sillä hänen elämänsä ja runoutensa on ollut pakoa ja itsepetosta. Karttuvan iän vaivaamana hän lavastaa kesähuvilalleen näytelmän – rapujuhlat, joihin hän kutsuu päähenkilön ja Ahmalan ja Marjatan, kauppiaan vaimon. – Kuu paistaa, värilliset lyhdyt palavat, Vaahtiselällä käy kova tuuli.
Näistä juhlista muodostuu tilinteon vakava juhla romaanin päähenkilölle. Hän tajuaa oman menneisyytensä sisällön – sen että hän on elänyt liian kaukana lähimmäisistään. Antaessaan takkinsa palelevan Marjatan suojaksi hän lakkaa itse palelemasta. Kun juhlat ovat ohitse, on kaksi ihmistä auttamatta hukkunut: Krister ja Ahmala, edellinen omaan olemukseensa, jälkimmäinen järveen. Mutta yksi on pelastunut siihen hyvään maailmaan, jota Marjatta ja muuan Johannes, vahvakätinen nuori seppä, ja kaikki heidän kaltaisensa edustavat.
(takakansiteksti)
Näistä juhlista muodostuu tilinteon vakava juhla romaanin päähenkilölle. Hän tajuaa oman menneisyytensä sisällön – sen että hän on elänyt liian kaukana lähimmäisistään. Antaessaan takkinsa palelevan Marjatan suojaksi hän lakkaa itse palelemasta. Kun juhlat ovat ohitse, on kaksi ihmistä auttamatta hukkunut: Krister ja Ahmala, edellinen omaan olemukseensa, jälkimmäinen järveen. Mutta yksi on pelastunut siihen hyvään maailmaan, jota Marjatta ja muuan Johannes, vahvakätinen nuori seppä, ja kaikki heidän kaltaisensa edustavat.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Jo kahdeksan tuntia he ovat naaranneet hukkunutta. Kokonaisen työpäivän siis.
Niin mielettömältä kuin sellainen viileä ajatus tuntuukin, tuottaa se minulle merkillistä, hiljaista huvia. Pelkkä havainto, hyväntahtoinen ja puolueeton toteamus riittää saattamaan oikeaan valoon koko onnettomuuden, siirtämään sen henkilökohtaisen haikeuden ja hämäännyksen alueelta järjestyksen, yleisen ja yhtäläisen oikeuden, työaikalainsäädännön piiriin. Kaiken tapahtuneen jälkeen voisinkaan tuskin suhtautua siihen paljon vakavammin. Olenhan toipilas. Minun on varottava rasittamasta itseäni joutavilla murheilla.
Niin mielettömältä kuin sellainen viileä ajatus tuntuukin, tuottaa se minulle merkillistä, hiljaista huvia. Pelkkä havainto, hyväntahtoinen ja puolueeton toteamus riittää saattamaan oikeaan valoon koko onnettomuuden, siirtämään sen henkilökohtaisen haikeuden ja hämäännyksen alueelta järjestyksen, yleisen ja yhtäläisen oikeuden, työaikalainsäädännön piiriin. Kaiken tapahtuneen jälkeen voisinkaan tuskin suhtautua siihen paljon vakavammin. Olenhan toipilas. Minun on varottava rasittamasta itseäni joutavilla murheilla.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
186