Huoneiden kirja
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Moniulotteinen ja sokkeloinen Huoneiden kirja rakentuu huone huoneelta kuudessa luvussa tai ”kerroksessa”. Kokoelman jokainen runo on merkitty omalla heksagrammillaan, kuudesta vaakaviivasta muodostuvalla kuviolla. Teosta voi lukea samaan tapaan kuin kiinalaista muutoksen kirjaa, I Chingiä. Runojen vaihtoehtoinen, sattumanvarainen järjestys määräytyy kolikkoa heittämällä.
Huoneiden kirja avautuu allegoriaksi matkasta omaan sisimpään, jossa kaikki aika - niin mennyt, nykyisyys kuin tuleva - on samanaikaisesti läsnä. Kokoelman kerrokset eivät muodosta hierarkkista, ylöspäin etenevää rakennelmaa, sillä ne sijaitsevat osin toistensa sisällä. Huoneita yhdistää lattioiden läpi nouseva kuumepuu; kuva, joka myyttisyydessään ja orgaanisuudessaan rinnastuu minuuteen tai ihmismuistiin.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 2005.
Huoneiden kirja avautuu allegoriaksi matkasta omaan sisimpään, jossa kaikki aika - niin mennyt, nykyisyys kuin tuleva - on samanaikaisesti läsnä. Kokoelman kerrokset eivät muodosta hierarkkista, ylöspäin etenevää rakennelmaa, sillä ne sijaitsevat osin toistensa sisällä. Huoneita yhdistää lattioiden läpi nouseva kuumepuu; kuva, joka myyttisyydessään ja orgaanisuudessaan rinnastuu minuuteen tai ihmismuistiin.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 2005.
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
HEVOSEN HUONE
Lehtihevonen laukkaa, se on vehmas ja valloillaan. Sen kyljillä kiiltää
koivuntuoksu, kesäisen illan toiveikas valo. Ettei aurinkomme koskaan
laskisi. Ettei rakkaus laskisi mittaa, tiimalasi tyhjyyden täyttyvää määrää.
Hevonen laukkaa, kello kumahtelee, sydän laskee yötä kammioidensa läpi.
Hevonen laukkaa, niin kuin aika ohimoilla ruohonsilkkisin sormin, se
laukkaa. Lehtevä aurinko lautasillaan, kultasilmäinen pöllö selässään
se laukkaa hämärän metsän halki. Illan viimeinen valo harjallaan, sen
silmissä humisee kuusien tumma linnoitus.
HUONE MEREN RANNALLA
Lattian peittää sinikimalteinen vesi. Simpukat kohisevat katonrajassa,
niiden huuruiset ornamentit valuttavat hiekalle helmiäistä. Tytöt sanovat:
kannamme murhetta kuin kruunua, pienillä tytöillä on painavat kruunut.
Menemme niin alastomiksi että katoamme, olemme täynnä linnoitusten
aukkojen valoa, valoon räpiköiviä lintuja, täynnä kirkasta vettä. He
sanovat: taivas on pärskivää sinistä verta, veneiden purjeet perhoskeveitä.
Se kouraisee vatsasta, on syvä nälkä, joka ei koskaan lakkaa. He sanovat:
vesi kimaltaa huoneessa hopeisena. Väri seisoo haaleudessamme kuin vesi.
Lehtihevonen laukkaa, se on vehmas ja valloillaan. Sen kyljillä kiiltää
koivuntuoksu, kesäisen illan toiveikas valo. Ettei aurinkomme koskaan
laskisi. Ettei rakkaus laskisi mittaa, tiimalasi tyhjyyden täyttyvää määrää.
Hevonen laukkaa, kello kumahtelee, sydän laskee yötä kammioidensa läpi.
Hevonen laukkaa, niin kuin aika ohimoilla ruohonsilkkisin sormin, se
laukkaa. Lehtevä aurinko lautasillaan, kultasilmäinen pöllö selässään
se laukkaa hämärän metsän halki. Illan viimeinen valo harjallaan, sen
silmissä humisee kuusien tumma linnoitus.
HUONE MEREN RANNALLA
Lattian peittää sinikimalteinen vesi. Simpukat kohisevat katonrajassa,
niiden huuruiset ornamentit valuttavat hiekalle helmiäistä. Tytöt sanovat:
kannamme murhetta kuin kruunua, pienillä tytöillä on painavat kruunut.
Menemme niin alastomiksi että katoamme, olemme täynnä linnoitusten
aukkojen valoa, valoon räpiköiviä lintuja, täynnä kirkasta vettä. He
sanovat: taivas on pärskivää sinistä verta, veneiden purjeet perhoskeveitä.
Se kouraisee vatsasta, on syvä nälkä, joka ei koskaan lakkaa. He sanovat:
vesi kimaltaa huoneessa hopeisena. Väri seisoo haaleudessamme kuin vesi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
proosarunoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
88