Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Vihreiksi poltetut puut

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Autofiktioksi määritellyssä teoksessa risteävät monet näkemykset sota-ajasta, ja näkökulma vaihtelee menneisyydestä nykyhetkeen ja polveilee oikullisesti aihepiiristä toiseen. Sodan syttyessä Annu on kuusivuotias ja tarkkailee ympäristöään varhaiskypsän lapsen tapaan. Evakkomatka heittelee karjalaisperhettä paikkakunnalta toiselle. Aikuinen Anu pohtii, kommentoi ja kyseenalaistaakin pikku-Annun muistoja. Tapahtuiko kaikki näin vai rakentaako ihminen itselleen tarvitsemansa menneisyyden? Sekaan ripotellut katkelmat Kaipaisen teoksista osoittavat, mistä monet kirjalliset aiheet juontavat juurensa. Kirjailijan johtopäätös on selkeä, sodasta ei saa sankaritarinaa, ja jokainen sen kokenut saa sieluunsa jonkinlaisen vamman.

(Outi Rantanen/ Sanojen aika)
Pikku Annun, Aunen eli Anun tarina on autofiktio. Tyttö ”syntyy runoilijaksi”, kuten isä lapsensa syntymähetkellä ylpeänä julistaa. Kirja alkaa varhaislapsuudesta Muolaan Perkjärvellä, huolettomasta kesästä 1939, joka äkisti taittuu talvisodaksi.
Elämän mittainen evakkomatka alkaa härkävaunussa, jossa tapahtuu kummia: sanoja alkaa työntyä kuin käpyjä petäjään. Näin syntyy tytön ensimmäinen runo: ”Juna jyskyttää, koti kauas jää, talo taaton ja asuntomme. Sota vienyt on sen, kodin rakkauden. Tuli, liekit sen nielevät nyt…” Mutta härkävaunun ahdistuksessa syntyy myös suuri Musta, joka lävistää lapsen mielen. Sota joka jää sydämeen iäksi.

Anu Kaipaisen romaani on monitasoinen ja tiivistunnelmainen. Kirjailija antaa kahden äänen puhua: lapsen ja kantaaottavan nykyaikuisen. Niiden lomassa katkelmat Kaipaisen aiemmista teoksista kertovat samaa tarinaa, täydentävät kokonaisuutta kuin sanaristikkoa, muistojen kudelmaa.
(takakansiteksti)