Turistina täällä
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Arkisia asioita
Tapasimme eilen joukon arkisia asioita
jotka askartelivat paperisia ruusukkeita,
joita ripustettiin kaikkialle ympärille
jotta huomaisimme tapahtumien kulun,
kuten villapaitojen tuoksun, vaivattoman valehtelun,
perittyjen hopealusikoiden ummehtuneen lemun,
Tapasimme eilen joukon arkisia asioita
jotka askartelivat paperisia ruusukkeita,
joita ripustettiin kaikkialle ympärille
jotta huomaisimme tapahtumien kulun,
kuten villapaitojen tuoksun, vaivattoman valehtelun,
perittyjen hopealusikoiden ummehtuneen lemun,
tai ihan minkä tahansa tavallisen asian,
kiven, kannon tai vaikka Pasilan.
Arkiset asiat eivät pidä suurista sanoista,
sillä suuret sanat eivät joko mahtuneet niiden suuhun
tai sitten sellaisia oli hankala prosessoida -
sillä miten voisimmekaan viipaloida
ajan, historian, totuuden ja Jumalan?
Emme mitenkään. Niinpä kävimmekin pöytään
oppiaksemme, miten paperia syödään
ikuisuuden nälkään. (Takakansiteksti)
kiven, kannon tai vaikka Pasilan.
Arkiset asiat eivät pidä suurista sanoista,
sillä suuret sanat eivät joko mahtuneet niiden suuhun
tai sitten sellaisia oli hankala prosessoida -
sillä miten voisimmekaan viipaloida
ajan, historian, totuuden ja Jumalan?
Emme mitenkään. Niinpä kävimmekin pöytään
oppiaksemme, miten paperia syödään
ikuisuuden nälkään. (Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Kuolleita soluja muistaessa
Solujen kierron päättyessä
linja-auto kiitää aamukymmeneltä
kantaen vastasyntynyttä sielua
sarastuvassa maisemassa.
Tässä kosmisen säteilyn
ja menneiden elämien ristipaineessa,
seitsemän vuoden välein samassa jamassa,
onko torjunta vatsan kaiherrusta aamukahvin jälkeen?
Entä miksei neroutemme keksi pilleriä
tähän matkapahoinvointiin kun kuskimme
kaahaa meitä ruumiista toiseen
tietoisina ainoastaan muististamme,
talvirenkaista rouhimassa teiden tuoretta pintaa?
Kenties sielu ei vaella ilman kitkaa,
mutta mätänevät pellot, lehtiniljaiset hiekkatiet
odottavat jo lumimyrskyä.
Ei enää tätä kiduttavaa syksyä.
Kuulkaa minua, oi vaeltavat pilvet,
taivaalliset kammat: laskekaa yllemme
nirvanan vihje, jumalten hilse.
Solujen kierron päättyessä
linja-auto kiitää aamukymmeneltä
kantaen vastasyntynyttä sielua
sarastuvassa maisemassa.
Tässä kosmisen säteilyn
ja menneiden elämien ristipaineessa,
seitsemän vuoden välein samassa jamassa,
onko torjunta vatsan kaiherrusta aamukahvin jälkeen?
Entä miksei neroutemme keksi pilleriä
tähän matkapahoinvointiin kun kuskimme
kaahaa meitä ruumiista toiseen
tietoisina ainoastaan muististamme,
talvirenkaista rouhimassa teiden tuoretta pintaa?
Kenties sielu ei vaella ilman kitkaa,
mutta mätänevät pellot, lehtiniljaiset hiekkatiet
odottavat jo lumimyrskyä.
Ei enää tätä kiduttavaa syksyä.
Kuulkaa minua, oi vaeltavat pilvet,
taivaalliset kammat: laskekaa yllemme
nirvanan vihje, jumalten hilse.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
66