Suomen kansan uusia runoja

Jokaisella tämän kirjan runolla on nimetty tekijänsä. "Kansaa" ei ole olemassa muualla kuin hallitsevassa kielessä, ja tilastojen. Runot ovat kirjoittajien runoja. Paperille merkittyjä, eivät muistinvaraisia, eivät kansanrunojen tapaan yksin tai yhdessä ollen puhuttuja tai laulettuja. Useasti runot ovat sanomatta jääneitä vuorosanoja, ja sellaisia, joita ei muualla kuin paperilla ole kaikkia voitu sanoa. Silloin, kun ne murtavat opitun kaavan, ne saattavat olla terveesti avoimia, vihan tai katkeruuden tai huumorin säväyttämän ymmärtämyksen sanelemia [...] Mukana olevilta tekijöiltä on kirjassa 1-4 runoa kultakin. Joka kerran on saanut äänensä kantamaan niin, että se välittyy kirjoitetunkin tekstin kautta, on yleensä onnistunut siinä useamminkin. Keskeisiä aiheita ovat ihmissuhteet, naisen ja miehen, äidin ja lapsen, ja nimenomaan äiti pysyy olennaisena ihmisenä vielä vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen. Läheisen ihmissuhteen puutteesta tai vaikeudesta juontuu runojen mattoon syvää mustaa ja punaista.