Miehiä kylmästä
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Ison Inarin kulkijoita, elämää erämaiden tuntumassa
Seppo Saraspään uusimmassa tarinakokoelmassa liikutaan jälleen Inarinjärven maisemissa. Saraspää ei romantisoi ympäristöään, vaan kuvaa itseironinen pilke silmäkulmassa kaikkein pohjoisimman Suomen elämänmenoa.
Seppo Saraspään uusimmassa tarinakokoelmassa liikutaan jälleen Inarinjärven maisemissa. Saraspää ei romantisoi ympäristöään, vaan kuvaa itseironinen pilke silmäkulmassa kaikkein pohjoisimman Suomen elämänmenoa.
Uskollisen Antsu-koiran vanheneminen ja koiran kanssa tehdyt viimeiset eräretket kuvataan herkästi, niukoin sanakääntein, ja metsämiehen, koiran ja luonnon yhteys on rikkumaton. Räväkämpi ote on etelän bisnesmiesten Lapin-reissun kuvauksessa, tarina poromiesten ja liikemiesten kohtaamisesta päästää Saraspään omaleimaisen huumorin nautittavasti valloilleen.
Kirjailija kuvaa myös viime syksynä tekemäänsä ainutlaatuista muinaislöytöä: jäkälänhakumatkalla hän löysi kallionkolosta Inarin Nanguniemessä hopeakoruja, jotka sittemmin on ajoitettu 900-1200-luvulle jKr. ”Kun pidin kättäni noiden korujen kätköpaikassa, oli kuin olisin sanonut käsipäivää sille, joka siinä paikassa oli ollut ennen minua, kaiketi noin tuhat vuotta sitten.”
Kokoelman kertomukset kuvaavat Lapissa asuvia tai siellä lomailevia henkilöitä. Monet henkilöt esiintyvät useissa tarinoissa: minäkertoja mies Sinikkansa ja metsästyskoiriensa Antsun ja Retkun kanssa käy kalastamassa ja linnustamassa, Matti ja Asko tavataan arkisten töiden ja Raittinen loman vieton lomassa.
E. Jaatinen joutuu yllättäen vetämään Ivalossa firman tärkeän neuvottelun ; kalastus- ja linnustusmatkalla mies saa saaliikseen petohauen ; komsion eli kehdon tekemisen ohessa Matti pohtiielämäänsä ja citysaamelaiseksi muuttunutta tytärtään Maaritia ; Raittinen kohtaa Saariselän ravintolassa uuden matkailuidean kehittäneen poromiehen ; vanha metsästyskoira Antsu löytää viimeisellä linnustusretkellään koppelon ; mies joutuu opettelemaan metsästystä uudestaan alusta hankittuaan pystykorvan tilalle seisojan ; kirvesmieheksi ryhtynyt kirjailija miettii haluaako olla metsää vierastava kaupunkilainen, kaupungistunut metsäläinen vai jotain muuta ; Matti ja Asko tapaavat juomuksilla talvituristi Jesus Martinezin ; Kessin erämaassa jätehuoltosopimus näyttää oudolta ; harvinaisen helteisenä kesänä mies ja Sinikka soutavat hiljaisuutta noudattaen ohi Kolleakkun, saareksi noidutun neidon.
Kokoelman viimeinen novelli 'Käsipäivää' kuvaa miten kirjailija jäkälänkeruuretkellä löysi 900-1200 jkr ajoitettuja koruja, muun muassa punotun metallirenkaan. Riekon pyynnillä hän pohtii Sinikan kanssa, millainen henkilö olisi muinoin voinut korut kätkeä.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Sisältää kertomukset Neuvottelu ; Syystaimenet ; Gietka ; Raittinen ; Antsun viimeinen ; Episodeja luppakorvien elämästä ; Riekot ; Long way ; Jätemaksu ; Kolleakku ; Käsipäivää.
Kirjailija kuvaa myös viime syksynä tekemäänsä ainutlaatuista muinaislöytöä: jäkälänhakumatkalla hän löysi kallionkolosta Inarin Nanguniemessä hopeakoruja, jotka sittemmin on ajoitettu 900-1200-luvulle jKr. ”Kun pidin kättäni noiden korujen kätköpaikassa, oli kuin olisin sanonut käsipäivää sille, joka siinä paikassa oli ollut ennen minua, kaiketi noin tuhat vuotta sitten.”
Kokoelman kertomukset kuvaavat Lapissa asuvia tai siellä lomailevia henkilöitä. Monet henkilöt esiintyvät useissa tarinoissa: minäkertoja mies Sinikkansa ja metsästyskoiriensa Antsun ja Retkun kanssa käy kalastamassa ja linnustamassa, Matti ja Asko tavataan arkisten töiden ja Raittinen loman vieton lomassa.
E. Jaatinen joutuu yllättäen vetämään Ivalossa firman tärkeän neuvottelun ; kalastus- ja linnustusmatkalla mies saa saaliikseen petohauen ; komsion eli kehdon tekemisen ohessa Matti pohtiielämäänsä ja citysaamelaiseksi muuttunutta tytärtään Maaritia ; Raittinen kohtaa Saariselän ravintolassa uuden matkailuidean kehittäneen poromiehen ; vanha metsästyskoira Antsu löytää viimeisellä linnustusretkellään koppelon ; mies joutuu opettelemaan metsästystä uudestaan alusta hankittuaan pystykorvan tilalle seisojan ; kirvesmieheksi ryhtynyt kirjailija miettii haluaako olla metsää vierastava kaupunkilainen, kaupungistunut metsäläinen vai jotain muuta ; Matti ja Asko tapaavat juomuksilla talvituristi Jesus Martinezin ; Kessin erämaassa jätehuoltosopimus näyttää oudolta ; harvinaisen helteisenä kesänä mies ja Sinikka soutavat hiljaisuutta noudattaen ohi Kolleakkun, saareksi noidutun neidon.
Kokoelman viimeinen novelli 'Käsipäivää' kuvaa miten kirjailija jäkälänkeruuretkellä löysi 900-1200 jkr ajoitettuja koruja, muun muassa punotun metallirenkaan. Riekon pyynnillä hän pohtii Sinikan kanssa, millainen henkilö olisi muinoin voinut korut kätkeä.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Sisältää kertomukset Neuvottelu ; Syystaimenet ; Gietka ; Raittinen ; Antsun viimeinen ; Episodeja luppakorvien elämästä ; Riekot ; Long way ; Jätemaksu ; Kolleakku ; Käsipäivää.
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
tarinoita tunturin takaa
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
177