Siviiliväestöä oli keräytynyt suurin joukoin asemalle. Neitoset itkien hyvästelivät sotaan lähteviä urhojaan. Lausuttiin helliä sanoja, vaihdettiin merkitseviä kädenpuristuksia – aivan kuin sellaisissa tilaisuuksissa on tapana.
- Hyi, hitto sentään, tuota vetistelyä. Sanoi karski jääkärivääpeli Luoto minulle seistessämme vaunun portailla. Kun on elämässään niin monta lähtöä jo tehnyt, ei tämäkään sen kummempi ole.
- Se on totta. Eipä kihonnut silloin kyynel silmään, kun Lockstedter Lagerista tuli lähtö itärintamalle…
- Eikä silloinkaan, kun meidät Libaussa keskellä pimeintä yötä, lumituiskussa ja kolmenkymmenenkahden asteen pakkasessa lastattiin jääkylmiin härkävaunuihin ehtiäksemme Aa-joelle ryssien läpimurtoa ehkäisemään, jatkoi Luoto.
- Ei ollut ketään asemalla silloin hyvästelemässä eikä itkemässä liioin, nauroin minä. Totta vie, oli se hiukan kolkkoa aikaa…

[Palava kaupunki. Airut 1931, s. 25-26]

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Palava kaupunki

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

1931

Sivumäärä

173

Kustantaja

Airut

Kieli

suomi

Lisätietoja

alkulauseella varustanut Yrjö Juhana Kaskenmaa.

Palava kaupunki

Tyyppi

Tekijä

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte