Varsitietä

Peuravaaran metsätyömaalle mahtuu monenlaista eläjää. On Arviiti Koppelo, työnjohtaja ja ukkoherra, kauan Yhtiön leivissä ollut ja Peuravaaraan puolentoistakymmentä vuotta aikaisemmin tullut ammattimies, joka tiesi metsästä kaiken tietämisen arvoisen mutta joka numeroiden eteen pantuna oli avuton. On metsäkasööri Vähälä, joka piti järjestyksestä ja makaamisesta, ”joka suorastaan rakasti pitää vartaloaan vaakasuorassa asennossa”. On lihava savotan talonmies, joka kai oli vähän hullu – hän oli varma että terroristit ovat koko ajan kimpussa ja että tahkojuuston reiät ovat myrkkyruiskun jälkiä. On kokkityttö Emmi, julkeailmeinen letukka, jonka elämän olo ainoana naisena miesjoukon keskessä oli kääntänyt laisekseen. On savottakauppias Haapala, on pillitupakka imeskelevä hevosmies Nikolai, on monta muuta, joille kaikille oli yhteistä se, että he olivat tiensä päässä ja valintansa jo tehneet. Mutta työt ovat tekemättä, lepäämiset lepäämättä, palkka nostamatta, lopullinen uupumus vielä edessä.