Valon nälkä
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kokoelman taustalla on kirjailijan kiinnostus keskiajan maailmankuvan murroskauteen sekä filosofeihin Giordano Brunoon ja Nicolaus Cusanukseen. (Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Muutokset katkovat aikaa
niin että sen rakenteet lisääntyvät,
lyhyt matka pitenee,
juoksija ei saa kilpikonnaa kiinni.
Tällä tavalla meidät istutettiin
vierekkäin samaan hetkeen,
eikä meillä ollut enempää toivoa
kuin niillä kahdella,
joita vuosisadat erottivat.
***
Täällä synnytään ja kuollaan
hyvin hitaasti, vähitellen,
hiukkanen hiukkaselta
meidän ruumiimme
vaihtaa muotoaan
eikä siitä joudu mitään hukkaan,
katoa,
sillä syntymättömät lapset
tarvitsevat sen kaiken
joskus,
alkavat näin hyvin hitaasti
tehdä syntymäänsä,
vähitellen,
kauan ennen syntymänsä päivää.
Ja jos elämä joskus oli,
niin valojuovassa harmaalla huovalla,
tuulen pullistamassa verhossa,
jossakin muualla, poissa,
ruohikossa, joka kasvoi ennen minua
ja kasvaa jossakin aina.
***
Emme me ihmistä
toisistamme hae
vaan ikuista,
joka välähti katseesta
kuin veden veitsenterästä.
Me kalastamme
valonsädettä
ja jäämme itse kiinni.
Katse pohjaan.
Surun verkkoihin.
***
Ei ole kahta samaa syytä.
Mikään ei päde kahdesti.
Ja näillä eväillä
me ryömimme maailman tunnelissa.
Niin paljon tuskaa
väärien karttojen takia
ja hätää eksyneiden kasvoilla.
Mutta elämä ei opeta.
Ei ole mitään oppimista.
niin että sen rakenteet lisääntyvät,
lyhyt matka pitenee,
juoksija ei saa kilpikonnaa kiinni.
Tällä tavalla meidät istutettiin
vierekkäin samaan hetkeen,
eikä meillä ollut enempää toivoa
kuin niillä kahdella,
joita vuosisadat erottivat.
***
Täällä synnytään ja kuollaan
hyvin hitaasti, vähitellen,
hiukkanen hiukkaselta
meidän ruumiimme
vaihtaa muotoaan
eikä siitä joudu mitään hukkaan,
katoa,
sillä syntymättömät lapset
tarvitsevat sen kaiken
joskus,
alkavat näin hyvin hitaasti
tehdä syntymäänsä,
vähitellen,
kauan ennen syntymänsä päivää.
Ja jos elämä joskus oli,
niin valojuovassa harmaalla huovalla,
tuulen pullistamassa verhossa,
jossakin muualla, poissa,
ruohikossa, joka kasvoi ennen minua
ja kasvaa jossakin aina.
***
Emme me ihmistä
toisistamme hae
vaan ikuista,
joka välähti katseesta
kuin veden veitsenterästä.
Me kalastamme
valonsädettä
ja jäämme itse kiinni.
Katse pohjaan.
Surun verkkoihin.
***
Ei ole kahta samaa syytä.
Mikään ei päde kahdesti.
Ja näillä eväillä
me ryömimme maailman tunnelissa.
Niin paljon tuskaa
väärien karttojen takia
ja hätää eksyneiden kasvoilla.
Mutta elämä ei opeta.
Ei ole mitään oppimista.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
54